Sarjakuvamatkailua jalat maassa

Tänä vuonna Suomen sarjakuvaseura myönsi Puupäähatun kuvataiteilija Katja Tukiaiselle. Palkintoa tuskin olisi tullut ilman viime vuonna ilmestynyttä albumia Postia Intiasta.

Katja Tukiainen:
POSTIA INTIASTA
Suomen yrityslehdet Oy

Postia Intiasta on kuvitettu matkapäiväkirja, joka on ilmestynyt osana Suomen yrityslehtien naistekijöiden tuotantoa julkaisevaa Parrakas nainen -sarjakuvalinjaa.

Postia Intiasta kronikoi Tukiaisen kolmikuukautisen Intian-matkan vuoden 2001 loppupuolella. Jokainen sivu muodostuu päiväkirjamerkinnästä sekä merkintää kuvittavista sarjakuvaelementeistä, kuten piirroksista ja puhekuplista. Tukiainen on irtautunut perinteisestä sarjakuvakerronnasta, hylännyt huolellisesti sommitellun sivurakenteen ja siirtynyt tajunnanvirtamaiseen tarinankuljetukseen.

Täytyy myöntää, että perinteisiä layoutteja arvostavana lukijana aluksi kirveli lukea Tukiaisen huolettomasti katkoviivalla ruutuihin jaettuja sivuja. Näennäisen huolimaton sivun rakentelu on kuitenkin osa albumin tyyliä ja luo välitöntä tunnelmaa: on kuin sarjakuvat olisi piirretty nopeasti, kokemukset välitetty kuviksi ennen kuin tapahtumat muuttuvat muistoiksi. En tiedä, onko Tukiainen liikkunut Intiassa luonnoslehtiön kanssa vai piirtänyt sivut vasta myöhemmin, mutta näin lukijana on helppoa uskoa ensiksi mainittuun.

Tukiainen keskittyy kuvittamaan pieniä sattumuksia ja jännittäviä detaljeja ja antaa lukijan itse muodostaa kokonaiskuvan. Minkäänlaista objektiivisen sarjakuvajournalismia – puuttumatta nyt mitenkään ikuisuuskysymykseen journalismin objektiivisuudesta – hän ei yritä harrastaa, vaan näkökulma on henkilökohtainen. Näin myös vältytään matkakertomuksia toisinaan vaivaavalta jeesustelulta, jossa joko kauhistellaan matkakohteen kurjia oloja tai ihastutaan villi-ihmisten jaloista perinteistä. Tukiainen kuvaa asiat kuten hän ne kokee, eikä yritä kouluttaa lukijaa tai kertoa yleistäviä latteuksia.

Jotain määrittelemätöntä inhimillistä lämpöä albumissa on. Sitä löytyy Tukiaisen pallopäisistä, lapsenomaisista hahmoista, hänen lempeästä huumoristaan ja matkapäiväkirjan ikäviäkin tapahtumia värittävästä optimismista. Postia Intiasta jättää hyvän mielen.

Tukiaisen epäkonventionaalinen tyyli rakentaa sivuja voi säikyttää, mutta ainakin minut albumin tyyli voitti puolelleen. Postia Intiasta on persoonallinen sarjakuvadokumentti, joka toivon mukaan avaa päätä uusille suomalaisille autobio-sarjakuville. Suositellaan kaikille, joita henkilökohtainen näkökulma ja lapsenomainen piirrotyyli ei pelota.