Tynnyrien merkitys Ankkalinnassa

Vähäpätöiseltä tuntuva arkinen esine kantaa usein mukanaan hämmästyttävän määrän kulttuurillisia ja symbolisia merkityksiä. Tuiki tavallinen puinen tynnyri on Ankkalinna-maailmankaikkeudessa merkittävä artefakti, joka presentoituu sarjasta toiseen yhä uudelleen monenlaisissa yhteyksissä.

Turvaa

Tämä ensisijaisesti säilyttämisen funktioilla varustettu astia edustaa ankkalinnalaisille suojaa ulkomaailman vaaroilta. Se merkitsee turvaa ja piiloutumista kaaoksen riehuvilta voimilta joita Ankkalinnan ympäristössä alati vaanivat vesiputoukset edustavat. Tynnyri symboloi pelastusta vaaralta ja viimeistä turvapaikkaa.1 Se tarkoittaa ankoille paluuta kohtuun, regressiota kovakuorisen tynnyrin munamaiseen tilaan.

Tunnetuimpana tapauksena toimivassa Barksin klassikkotarinassa Karamellikammo Aku pakenee katalaa ulkomaailmaa ”takaisin munaan”. Tarina alkaa psykiatrin vastaanotolla, jonne tynnyriin kätkeytynyt Aku on saapunut.

Järkyttävät tapahtumat ovat saaneet Akun vaipumaan regressioon.
Järkyttävät tapahtumat ovat saaneet Akun vaipumaan regressioon.

Käynnissä on introspektiivinen istunto, eli potilas itse kertoo omista tuntemuksistaan. Aku kertoo miten on päätynyt tähän surkuteltavaan tilaan. Takauman kautta päästään varsinaiseen tarinaan.

Kaikki oli saanut alkunsa Akun ja poikien suunnatessa poikamaisen maskuliinisten harrastusten pariin jääpalloa pelaamaan, kun Iines feminiinisyyden edustajana keskeyttää heidän matkansa. Hän pakottaa heidät auttamaan naisten kerhoaan karamellien valmistuksessa ja myymisessä. Dominoivat, emomaisesti käyttäytyvät naiset alistavat Akun lapsen asemaan, jonka tehtävänä on oppia sisäsiistiksi. Kun Aku saa Rouva Kultaselta feminiinisen seksuaalisuuden symbolin, pyöreän timanttisormuksen, suhtautuu hän pelokkaan ambivalentisti Ankkalinnassa tukahdutettua aihetta edustavaan objektiin. Akun tiedostamaton supressio saa hänet piilottamaan sormuksen karamellimassaan, ilman että hän sitä itse huomaa.

Karamellimassa toimii symbolisena ekskrementtinä, jonka Aku transformoi mielestään oikeaan paikkaan ansaitakseen arvostusta ”äideiltään”. Lapsellisemmat ankanpojat vielä leikkivät ”ulosteillaan”, mikä saa Akun raivostumaan. Aku luulee tehneensä oikein hoitaessaan karamellit oikeaan paikkaan (myytäväksi) ja etenkin peitettyään kielletyn oidipaaliseen vaiheeseen liittyvän symbolin lapsen varhaisempaa kehitysvaihetta edustavan massan sisään. Rouva Kultanen haluaa kuitenkin sormuksensa takaisin. Moitteita saadessaan Aku päätyy entistä epävakaampaan tilaan ja siitä sekä karamellien etsimisestä syntynyt epävarmuus saa Akun taantumaan lisää. Henkisesti ja fyysisesti uupunut Aku sulkeutuu infantiilin regression tuloksena tynnyriin, Kohtumunaan, ankan viimeiseen turvaan.2

Tynnyri tuo suojan takaa-ajajilta.
Tynnyri tuo suojan takaa-ajajilta.

Ankat hyppäävät turvaan mahdollisuuden tullessa usein juuri tynnyriin. Suuren ahdingon keskellä se on psykologinen turva. Vanhan linnan salaisuudessa kummitusta pelästynyt Roope viettää pitkän tovin tynnyrin suojissa. Tarinassa Kultainen talja käydään symbolisesti läpi psykologinen reversio, kun Aku ja Roope pakenevat valepukuisia harpyijoita tehtaan (munahautomo) läpi putken (synnytyskanava) kautta tynnyriin (muna). Kovin usein tätä tynnyriin vetäytymistä ei kuitenkaan tapahdu, mistä voinemme päätellä että siihen turvaudutaan todellakin vain äärimmäisessä ahdingossa. Ilmeisesti kyseessä on refleksinomainen primitiivireaktio, defenssimekanismi joka laukeaa paniikkitilassa rationaalisen järkeilyn pettäessä.3 Pelle Pelottoman rakentama robotti joka tottelee Pellen aivoaaltoja, todistaa tämän hypoteesin puolesta. Se toteuttaa jopa Pellen tiedostamattomat, alitajuiset halut. Vaaran uhatessa heitä molempia, robotti hyppää tynnyrin suojaan Pellen sitä tiedostamatta.

Alitajuinen vietti saa hädän uhatessa hakutumaan tynnyriin.
Alitajuinen vietti saa hädän uhatessa hakutumaan tynnyriin.

Köyhyyttä

Tynnyriin turvaudutaan kuitenkin melko usein taloudellisen hädän sattuessa, äärimmäinen köyhyys lieneekin siis ankkalinnalaisille yksi suurimpia ahdistuksen aiheuttajia. Lähes arkkityyppinen on kuva kaiken omaisuutensa menettäneestä yksilöstä, jolla on suojanaan ainoastaan henkseleiden varassa roikkuva tynnyri. Tapa ei liene pelkästään ankkalinnalainen, koska muistamme kuinka patsaskilpailusta köyhtynyt maharadja joutui pukeutumaan tynnyriin.

Maharadja vanhan rangaistuksen uhri?
Maharadja vanhan rangaistuksen uhri?

Toisaalta rutiköyhä ruhtinas oli ehkä tahtonsa vastaisesti pakotettu turvautumaan tähän itselleen vieraaseen tapaan. On myös mahdollista että maharadja kärsii yhteisön langettamaa tuomiota. Näyttää nimittäin siltä että Ankkalinnassa on yhä käytössä ikivanha rangaistusmuoto. Malttakaa muutaman kappaleen verran, niin palaamme siihen vielä.

Miksi tynnyriin pukeutuminen symboloi köyhyyttä? Olisi hauskaa ajatella että henkseleiden varassa roikkuva tynnyri köyhän ainoana suojana tuulelta ja sateelta periytyisi kreikkalaiselta filosofilta Diogeneelta. Hänhän oli ns. kyynikkojen koulukunnan vapaaehtoiseen köyhyyteen alistunut askeetti, jonka on sanottu asuneen tynnyrissä.

Diogenes väittelee Aristippuksen kanssa.
Diogenes väittelee Aristippuksen kanssa.

Diogeneen aikoihin Kreikassa viinejä, öljyjä ja muita elintarpeita oli yleensä kuitenkin tapana säilöä savisissa amforoissa, eikä näillä välimeren alueilla käytetty puisia tynnyreitä vielä kovinkaan yleisesti. Vasta roomalaiskaudella, satoja vuosia Diogeneen kuoleman jälkeen gallialaisilta heimoilta omaksuttu tynnyreiden käyttö yleistyi Etelä-Euroopassa. Joissakin (harvemmissa) lähteissä ja käännöksissä Diogeneen asunnoksi onkin mainittu Kybeleen temppelin sammio tai jopa amme, se on kuitenkin varmaa ettei Diogenes pukeutunut tynnyriin.

Mistä niin yleinen köyhyyttä symboloiva kuva on lähtöisin? Henkselitynnyrit pulpahtelevat esille nimittäin paljon muuallakin kuin Ankkalinnassa. Muutamat lähteet antavat New York World -sanomalehden pilapiirtäjälle Will B. Johnstonelle kunnian tämän ikonografisen symbolin innovaattorina.

Johnstonen veronmaksaja.
Johnstonen veronmaksaja.

Tai ainakin hän on antanut kuvalle sen ikonologisen merkityksen. Johnstone piirsi 1920- ja 30-luvulla pilakuvia, joissa esiintyi toisinaan perusteellisesti köyhtynyt veronmaksaja. Yllään hänellä oli vain hattu ja tynnyri, jossa luki ”taxpayer”. Hahmo oli ilmeisen tunnettu, sillä Johnstonen muistokirjoitus New York Times’issa 8.2.1944 kertoo: ”His plucked and pathetic little taxpayer, reduced to a barrel for clothing, seemed somehow to symbolize us all.”4

Johnstonen veronmaksajan ensiesiintymisestä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa. Emme siis voi olla varmoja saiko piirtäjä idean Charley Chase -elokuvan No Father to Guide Him julisteesta vuodelta 1925. Siinä nähdään mies, koomikko Chase, jolla on vaatteinaan pelkkä tynnyri.

Rangaistus

Ylle puetuilla tynnyreillä on kuitenkin vielä varhaisempi alkuperä Euroopassa. Kaikesta riisuttu on paitsi köyhä, myös nöyryytetty. Pahennusta aiheuttaneiden ja etenkin rikoksiin langenneiden yltiöjuoppojen julkinen rangaistus 1600- ja 1700-luvulla, ainakin Saksassa ja Englannissa, oli pukea muuten alastomat naukkailijat pelkkään viinatynnyriin. Näin nöyryytettyinä heidän oli käveltävä tynnyri yllään kaupungin halki. Moni kaikki rahansa juonut saattoi ehkä joutua pitämään päällään kauankin tätä nöyryyttävää, itse aiheutetusta köyhyydestä kielivää vaatepartta.

Juopon viitta rangaistuksena, kuva 1700-luvulta.
Juopon viitta rangaistuksena, kuva 1700-luvulta.

Saksassa tynnyrit maalattiin iloisin värein ja Englannissa niitä kutsuttiin ilkkuvasti ”juopon viitaksi” tai ”uudenaikaiseksi viitaksi”. Usein näissä tynnyreissä saattoi olla informatiivinen mutta ilkkuva teksti. Muistamme Johnstonen tynnyrin tekstin ”veronmaksaja”! Samantapaista rangaistuskeinoa käytettiin vielä ainakin Yhdysvaltain sisällissodan aikana, jolloin sitä kutsuttiin nimellä ”Barrel Shirt”.5 Joissakin aikalaisteksteissä mainitaan tynnyreihin kirjoitetun ”I stole whisky” tai ”I am a thief”.6 Ankkalinnassa voisi olla siis yhä käytössä sisällissodan ajoilta periytyvä rangaistuskäytäntö, johon maharadja yhteisön toimesta tuomittiin kenties aiheuttamansa patsashämmingin vuoksi.

Ikoninen kuva elää yhä, vielä 1992 ilmestyneessä yksisivuisessa sarjassa Aku huutaa huutokaupasta puutynnyrin, mutta hänen rahansa eivät kuitenkaan riitä vastaamaan huutoon. Hän joutuu luovuttamaan vielä vaatteensakin ja nöyryytetty Aku joutuu lopulta poistumaan paikalta ostamaansa tynnyriin pukeutuneena (AA26/1992). Jos tynnyri on ankkalinnalaiselle suojapaikka, miksi siihen pakottaminen sitten on rangaistus? Ehkä selitys voi piillä siinä, että aikuisyksilön (vesilinnun erityisesti) alentaminen infantiiliuden alimmalle tasolle voi ymmärrettävästi tuottaa julkihäpeää.

Seikkailua

Pelkästään Ankkalinnan lähiympäristössä on lukuisia vesiputouksia. Melkein poikkeuksetta joku ajautuu putoukseen, kuin jonkin ulkopuolisen voiman pakottamana – ehkä kyseessä ovat Ankkalinna-kosmosta uhmaavat kaaoksen voimat. Erityisen suojassa ankkalinnalaiset tuntevat olevansa silloin kun he laskevat könkään tynnyrissä. Suoja voi olla valheellinen ja pelkästään psykologinen. Joka tapauksessa Roope-setä uskoo voivansa laskea Serpentiini-joen putouksen jopa pelkässä vesisoikossa. Aku joutuu hänen tilalleen ja saapuukin alas suhteellisen ehjänä, vaikka ei käyttänytkään tynnyriä.7 Touho -serkku puolestaan luottaa tynnyriin suoranaisella lapsen innolla kun hän tekee kaikkensa päästäkseen laskemaan Niagaran putouksen tynnyrissä, vaikka se onkin kiellettyä.8 Metsänvartija ja Aku tekevät kaikkensa estääkseen Touhoa, mutta päätyvät kumpikin vuorollaan putoukseen kaikissa Touhon haalimissa tynnyreissä. Aku ei kerro että hän on jo kerran aiemmin laskenut Niagaran tynnyrissä. Se tapahtui Barksin vuonna 1952 muistiinmerkitsemässä tarinassa Laivatalo.9

Niagaran putouksista tynnyrin sisässä laskemisella on tosielämässä pitkät perinteet. Niagarassa on kaksi putousta, kallioisemmasta Amerikkalaisesta putouksesta ei ole kukaan selvinnyt hengissä. Sen sijaan Hevosenkenkä -putouksesta ovat

Niagaran-laskija Annie Taylor.
Niagaran-laskija Annie Taylor.

useammatkin tynnyrissä laskeutuneet selvinneet. Ensimmäisenä Niagaran ehjin nahoin laski Annie Taylor marraskuussa 1901. Hänen jälkeensä vuosien saatossa tulivat kymmenet huimapäät. Niagarasta-alas-tynnyrissä -vitsejä on varmasti satoja ja Niagaralla vierailevat turistit voivat valokuvata itsensä tynnyrissä.

Tynnyreitä on hyvä olla käsillä silloin kun on pelastettu veteen, ehkä juuri putoukseen joutunut. Useampaankin otteeseen ankanpojat ovat poistaneet veden Akun keuhkoista rullaamalla tynnyriä tämän mahan päällä. Oudolta tuntuva menettely ei ole yksinomaan Ankkalinnalle ominainen.

Keuhkot tyhjenevät vedestä kätevällä tynnyrimenetelmällä.
Keuhkot tyhjenevät vedestä kätevällä tynnyrimenetelmällä.

Kyseinen kansanmenetelmä oli käytössä 1800-luvulla ja siitä on amerikkalaisissa lehdissä jopa lääketieteellisiä kuvauksia.10 Se lienee ollut Barksillekin tuttu proseduuri ja varmasti käytössä vielä 1900-luvun alussakin.

Tynnyreillä on myös tärkeä osansa piiloutumisen ja pakenemisen tilanteissa. Salamatkustajana ankka tuntee olevansa parhaiten turvassa juuri tynnyrissä. Tynnyrit ovat myös vaurauden symboleja. Usein niissä säilytetään aarteita ja arvoesineitä. Roope Ankka on säilönyt vanhoja rahoja tynnyreissä. Eikä Barksin kuuluisassa tietokilpailusarjakuvassa pääpalkintona ole suotta tynnyrillinen rahaa. Sanonta ”barrel of something” tarkoittaa juuri sitä kun jotain on paljon. Barks on vain antanut sanonnalle visuaalisen fenotyypin kirjaimellisella tasolla. Tarinan lopussa Aku kovan hermopaineen vuoksi taantuu jälleen infantiilille tasolle, mutta valitseeko hän kolmipyörän vain siksi että tynnyri on täynnä rahaa, jolloin siihen ei voi hypätä, jää spekulaation varaan.

Diogeneen kuva: Tynnyrissä istuva Diogenes väittelee Aristippuksen kanssa. ”Sinun ei tarvitse olla köyhä ollaksesi filosofi.” Otho Vaenius, Emblemata Horatiana 1684

Artikkeli julkaistu aiemmin Ankkalinnan Pamauksen numerossa 17.

www.perunamaa.net/ankistit

Ankkalinnan Pamauksen arvioita Kvaakissa:
AP n:o 17
AP n:o 15

Viitteet:

1 Jon Gisle, Ankismen, s. 139. Kosmos-kaaos -teoria.

2 Kaiken tämän perusteella psykoanalyytikko uskaltaisi ehkä väittää että Akun henkinen kasvu häiriintyi varhaislapsuudessa esioidipaalisella kehityskaudella. Setien ja tätien kansoittamassa seksuaalikielteisessä Ankkalinna-maailmassa se ei liene ihmekään.

3 Useimmitenhan ainakin Aku karkaa päätä pahkaa joko Prinkkalaan tai Timbuktuun, mutta tuskin paniikinomaista pakenemistakaan voi pitää kauhean harkittuna reaktiona.

4 Monipuolisena humoristina Johnstone kirjoitti myös elokuva- ja teatterikäsikirjoituksia erityisesti Marx -veljeksille. On ehkä mielenkiintoista huomata, että Johnstonen osin kirjoittamassa Marxien elokuvassa Monkey Business veljekset piiloutuvat tynnyreihin päästäkseen laivaan.

5 Alkoholimyrkytyksestä käytettiin vieläpä ilmaisua ”Barrel fever” = ”tynnyrikuume”. E. Cobham Brewer: Dictionary of Phrase and Fable, 1898.

6 Curious Punishments of Bygone Days, Alice Morse Earle, 1896. Luku Military Punishents.

7 AA11A/1956, AA:n parhaat X.

8 AA7/1967 ja Disney sarjakuva 75 vuotta (s.68).

9 AA4/1954 ja Ankalliskirjasto 3.

10 Tri Charles Lancaster, Appleton’s Journal 29.5.1869.

Tynnyrien merkitys korostuu myös omaperäisissä ankkalinnalaisissa tilavuuden yksiköissä. Veistoskilvan lopuksi Roope paljastaa maharadjalle kuinka hänellä on yhä monta tynnyrinalaa rahaa jäljellä säiliönsä lattian alla. Oikeasti tynnyrinala on vanha pinta-alamitta. Alkujaan se tarkoitti peltoalaa, joka voitiin kylvää tynnyrillisellä viljaa.

10 Replies to “Tynnyrien merkitys Ankkalinnassa”

  1. Myönnettäköön ettei ko. patsaskilpailusarjakuvan alkuteoksessä puhuta tynnyrialoista ollenkaan. Siellä on ”three cubic acres” eli muistakin sarjoista tutut kolme kuutioeekkeriä, joka on ihan yhtä mieletön vetomitta. Pinta-alaa kuutioina?

  2. Asuntolaivatarinassa kannattaa huomata myös se, että Aku yrittää kovasti estää veljenpoikia tekemästä mitään ”vaarallista”. Lopulta juuri siitä syystä he saastuttavat juomaveden panemalla sinne ensimmäisen saamansa kalan.

    Lopulta samasta syystä laiva syttyy tuleen, ja vesi pitää käyttää liekin sammuttamiseen.

    Aku on nyt ajanut itsensä nurkkaan puhtausvaatimuksillaan ja pakkomielteisellä kaiken ”pahan” ja ”vaarallisen” vastustamisellaan.

    Lopulta hän ei voi enää hillitä itseään. Ruumiin tarpeet ylittävät moraalin voiman. Hän päättää yrittää juoda tynnyristä, oli vesi likaista tai ei. Nyt tynnyri on muuttunut suojeltavasta puhtauden symbolista vaaralliseksi, ja Aku putoaa sinne.

    Pojat heittävät tynnyrin järveen siinä toivossa, että joku tulisi pelastamaan heidät laivalta. Aku joutuu Niagaran putoukseen. Tynnyrissä hän hämmästelee, ettei kukaan tule auttamaan vaikka ranta on täynnä kaupunkeja: Lackawanna, Erie ja Buffalo.

    Toisin sanoen Aku on päättänyt valita ehdottoman puhtauden ollakseen Kuka tahansa, koska haluaa nähdä itsensä naapurinsa eikä omin silmineen. Hän haluaa paeta joukkoon, tulla kaikkien toisten hyväksymäksi ja sulkea pois kaiken tuhoisan ja vaaroja etsivän. Erityisesti suojellakseen lapsia, koska pahinta on jos lapset eksyvät johonkin likaiseen tai pahaan.

    Tynnyrissä Aku huomaa eksistentiaalisen yksinäisyytensä. Hän on tynnyrissään Maailmaan heitetty, valtavien luonnon voimien avuttomasti kuljettama.

    Sama ”tavallisuus” johon hän halusi sulautua estää ketään kiinnittämästä huomiota ja likaamasta itseään yksilöön, erilaiseen ja traagiseen.

    Aku pelastetaan vasta kun hän on laskenut putouksen. Hän kohtaa naapurinsa ja lahjoittaa tälle ainakin Sinne, tänne ja takaisin -kirjaan painetussa tarinassa kalkkunan (jotenkin muistaisin, että se olisi ollut runsaudensarvi, hedelmällisyyden symboli).

  3. Hyviä lisäyksiä, Turbojuntti!
    Barksin alkuperäisessä jutussa on kalkkuna, tanskalaiset toimittajat vaihtoivat 1970-luvun alun versioon runsaudensarven, kun kalkkuna on pohjoismaisille lukijoille niiin outo.
    Ilmeisesti sen oli tarkoitus olla ”cornucopia cake” (?)
    http://www.sugarcakes.com/CakePhotos/Special/special0011.jpg
    En tiedä onko se jotenkin nimenomaan tanskalainen erikoisuus.

  4. Teoriassani siitä, että länsimaisten sarjakuvien harrastajat nyrpistelevät mangalle juuri siksi, että ovat alkaneet kuvitella että kaikessa sarjakuvassa täytyy olla jotain syvällistä ja analysoitavaksi kelpaavaa – lastenviihteessäkin – saattaa siis olla enemmän totta kuin luulinkaan.

  5. Hohoo. Teoriani siitä että kaikki menee täysillä läpi, kun sen suht vakuuttavasti kertoo, tuntuu olevan oikea. 😉
    Odottakaapas kun saan valmiiksi arvioni Thomas Andraen Barks-analyysikirjasta.
    Carl Barks and the Disney Comic Book:
    Unmasking the Myth of Modernity
    By Thomas Andrae
    University Press of Mississippi

    Sitä odotellessa selailkaa vaikka Serge Tisseronin kirjaa Tintin chez le psychanalyste tai Michel Davidin kirjaa Une psychanalyse amusante. Tintin à la lumière de Lacan. 😛
    Tom McCarthyn kirja Tintin and the Secret of the Literature odottaa yöpöydälläni.

    Väitteessäsi: ”alkaneet kuvitella että kaikessa sarjakuvassa täytyy olla jotain syvällistä ja analysoitavaksi kelpaavaa” on jotain ristiriitaista tai sitten haluat sulkea mangan sarjakuvan ulkopuolelle.

    Mutta aivan vakavissani voin väittää että aivan kaikkea voi analysoida ja tutkia – vakavastikin – eikä vain puoliksi kieli poskessa, kuten yllä olen tehnyt.

  6. Keskusteluissa on aina pyrittävä käyttämään retoriikkaa, jota vastapuolikin ymmärtää. Ajattelin siis käyttää ajattelutapaa manga vs. länsi.

    Joka tapauksessa mielestäni Suomen sarjakuvapiireissä on vallalla pitkälti ranskalainen ajattelutapa, jossa sarjakuvan kuuluu olla taidetta tai edes vakavasti otettava osa kulttuuria, tai muuten se on joko roskaa tai undergroundia. Tässä mielessä länsimaisten sarjakuvien harrastajia saattaa ärsyttää japanilainen sarjakuva, jolla on ”lupa” olla tyhjänpäivästä ja kertakäyttöistä roska- ja massaviihdettä. Nuorine, löyhäpäisine lukijakuntineen.

  7. Kyllä sitä ”tyhjänpäivästä ja kertakäyttöistä roska- ja massaviihde”-mangaakin voi (ja ehkä pitääkin) tarkastella vakavasti. 🙂

Kommentit on suljettu.