Mangaomakustanteet 2006

Mangasta vaikutteita saaneiden sarjakuvantekijöiden omakustannejulkaisut ovat mm. Yhdysvaltojen anime- ja mangatapahtumien myyntialueilla yleinen näky, ja ns. ”world mangan” suosion nousun myötä toiminta on alkanut siellä muuttua hieman Japanin kaltaiseksi – kustantamot tutkailevat omakustannejulkaisijoita uusia kykyjä löytääkseen.

Suomen mangaharrastajaskenessä omakustannekulttuuri on myyntimahdollisuuksien puuttuessa viettänyt vuosia hiljaiseloa (esimerkiksi Helsingin sarjakuvafestivaaleilla myyjä on saattanut kohdata vain ah-niin-hauskaa ”anime lähtee lapsesta hakkaamalla” -hihittelyä). Taidekujien tultua osaksi myös suomalaisten animeconien ohjelmaa on tätä puutetta kuitenkin lähdetty nopeasti paikkaamaan.

Vuonna 2006 omakustanteita julkaisi ainakin kolme mangasta vaikutteita ottanutta aloittelevaa sarjakuvantekijää. (Reima Mäkistä emme laske aloittelevaksi, joten Erogurugaroja ei tässä läpikäydä.) Näistä kaksi oli originaalitöitä ja yksi doojinshi, japanilaistyylinen fanisarjakuva.

Something Important
Katastrophe (Kata Seppänen)
A4-koko, 23 sivua, värikannet
Melancholy-protection.net/

Doojinshin tarkoitus on tuoda esiin taiteilijan, siis fanin, omia näkemyksiä tai ideoita alkuperäisteoksesta ja jakaa se muiden kanssa. Sen ei siis olettaisi antavan kovinkaan paljon henkilölle, joka ei taustatarinaa tunne. Katastrophen Kingdom Hearts -peliin pohjautuva teos Something Important toimii kuitenkin yllättävän hyvin ilman minkäänlaisia taustatietojakaan.

Tietämättömällekin lukijalle jää käteen ne asiat, joita Katastrophe halusi tuotoksessaan korostaa, ja lukukokemusta voi sanoa mielenkiintoiseksi spoilaamatta silti mitään elintärkeää. Kingdom Heartsia pelannut repii luonnollisesti tarinasta enemmän ja voi bongailla myös peleistä tuttuja yksityiskohtia.

Katastrophen englanninkielinen, kaksiosainen shounen-ai eli poikarakkaus-doojinshi keskittyy kakkospeliin, ja sen paritukset ovat Hayner/Roxas ja Axel/Roxas. Lisäksi opuksesta löytyy myös yhden sivun väliosuus 1.5 ja tekijän loppusanat. Piirrosjälki tekee tehtävänsä: hahmot ovat tunnistettavissa ja lukeminen on vaivatonta, vaikka lyhyeen teokseen ei fiilistelyn ohella liiemmin juonta mahdukaan. Kokonaisuus on koostettu huolellisesti ulkoasua myöten. Kaiken kaikkiaan Something Important on fanisarjakuvana laadukas teos, joka varmasti miellyttää kohdeyleisöään. Toivottavasti Katastrophen sarjakuvatuotanto ei lopahda tähän, sillä hänen jäljessään on paljon lupaavaa.

Something Important on luettavissa tekijänsä nettisivulla.

CHU
Mew (Nelly Sääksjärvi)
A5-koko, 15 sivua
Kissakuja.net

Toimivan sarjakuvanovellin kasaaminen vaatii kokemusta – pahimmassa tapauksessa hyvin pieneen sivumäärään olisi ahdettava tarinan lisäksi myös henkilöiden ja maailmankuvan esittelyt. Tämä näppärä pieni omakustanne onnistuu tässä kaikessa harvinaisen hyvin.

Vain 15 sivun tarinaan on saatu kohtuullisen hyvin mahtumaan niin päähenkilö Moroyon kuin hänen ammattinsakin, sielunsaattajana toimimisen, esitteleminen. Pienet taustalle jäävät aukot (kuka sielunsaattajille maksaa?) voi laittaa rajallisen sivumäärän piikkiin, ja siitä taas saa syyttää sivumäärärajoituksella varustettua kilpailua johon sarjakuva alkujaan on tehty. Tarinakaarikin on kaikessa yksinkertaisuudessaan häiritseviä kömpelyyksiä vailla.

Mewn piirrosjälki on tyylipuhtaaksi hiottua kimalleshoujoa kaikkine konventioineen, joka on oikein hyvä asia silloin kun sen saa toimimaan. Tässä tapauksessa näin on, joten lopputulosta on varsin mukava katsella. Sarjakuva on printattu paksulle kartongille, mikä tekee julkaisusta mukavan jämäkän. Harmi vain, että inhimillisten ongelmien (tulostimen rajoituksien?) vuoksi sivut ovat ikävän pikselöityneet. Sarjakuvan lukukelpoisuutta se ei kuitenkaan pääse haittaamaan.

CHU on julkaistu myös Finnmanga 3 -antologiassa, joka löytyy lehtipisteistä.

Shunkashuutou 1
Erwil (Elli Puukangas)
Pokkarikoko, n. 150 sivua
Erwil.deviantart.com

Shunkashuutou 1 tarttui mukaan Tracon II:n taidekujalta. 12 euron hinta on omakustanteelle harvinaisen suolainen, mutta onhan pokkarilla toisaalta paksuuttakin yli 140 sivun verran. Itse tehty liimasidonta on varsin luova ratkaisu, joka ei varmasti olisi monelle tullut mieleen ensimmäisenä. Kasassapysyvyys on selvästi yksilöllistä, mutta ainakaan oma kappaleeni ei ole vielä sivujaan menettänyt.

Teoksesta näkee, että tekijä on halunnut saada omakustanteestaan muutenkin mahdollisimman paljon ”oikean” tankoubonin kaltaisen – aina tekijänoikeusjulistusta, (varsin suppeaa) sanastoa, sisällysluetteloa (josta tosin ei varmaan kauheasti hyötyä ole sivunumeroiden puuttuessa itse teoksesta) sekä ”Seis! Aloitit väärästä päästä” -ohjetta myöten. (Eri asia sitten on, kuinka moni pokkarin ostaja sitä oikeasti muka tarvitsee.) Lukusuuntahan on siis tosiaan oikealta vasemmalle, ja teoksesta henkii muutenkin – jo nimensäkin puolesta – vähän turhan paljon juuri se turhanpäiväinen japanilaisuuden ihannointi, jolle valtavirtamedia on viime vuosina oppinut virnuilemaan. Koomisimmillaan tämä ilmenee kohdissa, joissa japanin onomatopoeettisia äännähdyksiä on käytetty sellaisenaan.

Ensimmäisessä pokkarissa ehditään aloittaa useampikin tarina, mutta näin vähäisen materiaalin perusteella niistä on paha sanoa vielä mitään. Jää nähtäväksi, millä tavalla Yumerian moniongelmainen koiravaltakunta sekä ihmisten maailma saadaan sovitettua yhteen. Kovin koherenttia maailmankuvaa tästä kaikesta ei vielä kasaudu, mutta jatkoa on toki luvassa vielä kolmen osan verran.

Piirrosjälki on vaihtelevan tasoista; eläinhahmojen ja etenkin koiraeläinten piirtämisestä tekijällä tuntuu olevan keskimääräistä enemmän harjoitusta. Yoshihiro Takahashilta saadut vaikutteet näkyvät vahvoina aina puiden oksilla hyppiviä koiria myöten. Hänen vaikutuksensa näkyy myös hahmosuunnittelussa, vaikka jälki onkin kulmikkaampaa ja karheampaa. Sen parhaita puolia ovat hahmojen ilmeily ja hyvä näppituntuma dynaamiseen sivusommitteluun.

Rastereiden tai tietokoneen sijasta varjostamiseen on käytetty enimmäkseen lyijykynää ja puuvärejä, mikä luo paikoin vähän huolittelemattoman oloisen yleisilmeen. Viivanpaksuuden vaihteleminen saattaisi myös parantaa ratkaisevasti yleisilmeen selkeyttä ja ruutujaon erottumista. Parempien välineiden lisäksi ”yhden naisen tuotanto tiimille” voisi jatkossa suositella myös ainakin oikolukijaan turvautumista.

Puutteistaan huolimatta kyseessä ei ole mikään hetken mielijohteesta kasaan lätkitty läystäke; jo sen pituus ja oheistuotteiden (pehmoleluja!) valmistaminen kertovat siitä, että tämä tekijä on valmis upottamaan projektiinsa aikaa ja vaivaa. Ehdoton usko omiin kykyihin ei tietenkään aina ole hyvä asia, mutta toki paikallaan silloin kun kyseessä on näinkin kehityskelpoinen sarjakuvantekijä. Lisäksi työtä pelkäämättömyys ja kykeneminen pitkäjänteiseen tarinankerrontaan ovat Suomen mangatyylillä piirtävien sarjakuvantekijöiden joukossa ehdottomasti harvinaisempia ominaisuuksia kuin olisi hyväksi.

Shunkashuutou 1 on (tekstittä ja pätkittynä) nähtävänä tekijänsä deviantArt-galleriassa.

(Something Important –arvostelu: Nita Lohi)

2 Replies to “Mangaomakustanteet 2006”

  1. Japanilaiset oikeuksienomistajat ovat perinteisesti ymmärtäneet hyvin fanituotosten arvon ilmaisena mainoksena ja merkkinä suosiosta. Comiketissa vastaavia harmaalla alueella taiteilevia läpysköitä myydään 35 000 tekijätiimin voimin kahdesti vuodessa, ja pienemmissä tapahtumissa suunnilleen joka viikonloppu. Silti kyseessä on aito fanitoiminta, ja painosmäärät lasketaan yleensä korkeintaan sadoissa.

    Niin että tuskinpa Square tuon loppuunmyydyn vihkon takia pelihousujaan repii.

Kommentit on suljettu.