Tunnettu tappaja harjoittaa kaikkien halveksimaa palkkionmetsästäjänammattia. Hän ei pelkää ketään eikä mitään ja kohtaa karuimmatkinpyssysankarit milloin vain. Ainakin, jos siitä maksetaan.
Kyseinenmies herätti kauhua ja pelkoa, missä kulkikin. Töitä tämä teki kellevain, kunhan sillä ansaitsi elantonsa. Kuolleita miehiä oli helppokuljettaa, sillä tämä mies ei monesti viitsinyt jättää riistaansa eloon- jos ei siitä erikseen maksettu.
Jonah Hex- Kaikista karskein revolverisankari
 |
Kirjoittajat: John Albano, Michael Fleisher ja Arnold Drake
Piirtäjät: Tony DeZuñiga, Noly Panaligan, George Moliterni, DougWildney, Jose Luis Garcia-Lopez, Luis Dominquez ja Joe Kubert
Suomentaja: Moog Konttinen
Toimittaja: Asko Alanen
Sivumäärä: 426, mustavalko
ISBN: 978–952-469-622-7
Hinta: 10,90
Egmont Kustannus
Kuva,minkä Jonah Hexistä aluksi saa, on varsin dramaattinen. Lukeminen tekeemieli jättää kesken. Asetelmat ovat juuri niin päinvastaiset kuinlännentarinassa vain voi olla: sankari, joka on valmis auttamaan muitavain rahasta. Mies, joka tappaa riistansa huvin vuoksi. Tai vain siksi,että saalis on helpompi kantaa sinne, missä luvattu palkkio voidaanlunastaa. Revolverisankari, joka on täysin epäinhimillinen. Vauhtiinpäästyään hän ei syö eikä lepää ennen kuin saalis on saatu kiinni. Siisperäänantamaton verihurtta, joka on päässyt jäljille. Tämäkin vain jaainoastaan siksi, että saaliista on luvattu palkkio.
 |
|
Hex toiminnassa
|
JonahHex ei tunnu tietävän käsitettä sosiaalisuus. Ainakaan hänellä eisellaisesta ole mitään jäljellä, jos on koskaan ollutkaan. Hänellä eiole yhtäkään kaveria. Mies antaa itsestään ulospäin niin erakkomaisenja sulkeutuneen mielikuvan, että vaikka kaveriehdokkaita olisi, viestiimies käytöksellään, ettei tarvitse ystäviä.
Ei siltiihme, jos Hex ei tarvitse ystäviä. Sisällissodassa etelän puolellataistellut luutnantti joutui pohjoisen juonittelun ansiosta syytetyksikavereidensa joukkomurhaan. Häntä siis syytettiin ainoan kaverinsamurhasta. Syyttäjinä olivat kaverin isä ja muut etelän puolellataistelleet. En siis ihmettele, jos mies on tuosta hätkähtäneenähenkisesti erakoitunut ja katkeroitunut.
Kuva,minkä Jonah Hexistä, tuosta lännen anti-sankarista saa, on varsinepämiellyttävä. Paitsi miehen epäsosiaalisuus, myös ulkomuoto saavastaantulijan hätkähtämään. Alkuperäistarinoissa Hexin kasvotpolttomerkitsee apassipäällikkö, hehkuvalla tomahawkilla.
Tuonkovan, sydämettömän palkkatappajan ulkokuoren läpi vilahtaa eepoksenlopuksi lähes inhimillisiä piirteitä. Varsin epäinhmilliseksi kuvattumies joutuu lopuksi väistämättä sankarin rooliin. Enempää en kerro,lukekaa itse.
Piirros tarinassa on juuri raakaanlännensarjakuvaan sopivaa. Monista piirtäjistä Tony DeZuñiga loisti.Eepoksen reilusta kahdestakymmenestä tarinasta 13 ovat hänenkuvittamiaan. Tämä piirtäjä nousi mielessäni piirtäjäksi, jonkakynänjäljestä Hexin helpoimmin tunnistaisi. Muut yllä olevassa listassanäkyvät piirtäjät ovat kuvittaneet tarinan tähän albumiin, vainmestaripiirtäjä Joe Kubert teki ainoastaan yhden välikannen. Harmi,sillä tuon monen alan kuvittajan piirrosta olisi kaivattu. Ei siksi,että tarinan kuvitus olisi ollut huonoa, vaan siksi, että mestarinkuvitusta olisi ollut hieno nähdä tässä hurjassa lännentarinassa.
Tekijöistäkolmikko Michael Fleisher-Russel Carley- Doug Wildey kunnostautuiluomalla Hexistä todellisesti pelottavan henkilön. Raaemman, kuinkukaan muu tässä teoksessa. Myös kyseisen Wildeyn piirros näyttikokonaisuudessaan loistavalta Hexissä, vaikka päähenkilö ei itseltäännäyttänytkään tämän miehen kynänjäljessä. Kuvitus oli kaiken kaikkiaanhuippuluokkaa, kuten useissa huolella tehdyissä lännensarjoissakuuluukin.
Tässä suhteessa tarina Jonah Hexistä oli paitsi hyvä, myös mielenkiintoinen kertomus vähän erilaisesta lännenmiehestä.
Suomennoskinhäiritsi aluksi lukemista. Moog Konttisen puhekieleksi käännetty tekstinäytti koomiselta rosvojen suuhun: “Mä etsin jotain sidettä tuohonnahassas olevaan rumaan reikään.” Tai sankari Hexin sanomana “Öh, mäkäyn vaan kuoppaamassa noi ulkona lojuvat skunkit!”
Eikovin hemaisevaa raa´an länkkärin suusta. Sankarin, jonkaperuslähtökohtana on, että hän on ritarillinen, oikeudenmukainen jamyös sen puolustaja, aika usein. Lisäksi sankari voidaan määritelläsilloin, oli se sitten fiktiivinen tai oikea, että sitä voi ihailla jasen esimerkin mukaan voidaan elää.
Tällainen sankariJonah Hex ei ole, sen lukija oppii kantapään kautta. Tai ainakaankaikkia näitä vaatimuksia ei Hex täytä. Verrattuna siloposkisiin italoja – ranskalaiskollegoihinsa on Hex raakalainen. Bonellin ja Charlielinluomissa sarjoissa vain rosvot saavat olla rumia. Tex-tutkija JanneViitala kertoi Bonellin lännensarjan Tex Willerin ulkonäöstä joskusnäin: “Komeiden sankareiden vastapainoksi tarinan pahisten kuuluu ollarumia.” Eri asia sitten on, onko päähenkilön ensinkään tarkoitus ollasankari.
 |
|
Hex näyttää kasvonsa
|
Vähän suussa maisteltuna,pienien taukojen jälkeen Konttisen suomennos tuntui sopivalta, jopaloistavalta tämäntasoisen sankarin seikkailuihin. Vaikka kokoelmanseikkailijat, elämänkovettamat roistot (ja tietysti Hex) puhuvatkinpuhekieltä, on silti tarinassa myös ns. “sivistyneitä” ihmisiä, joidensuusta pääsee jopa kaunista kieltä. Hyvin sujuvaa, miltei runollista.Samoin tarinaa edeltävät kertojan tekstit on hienolla, sujuvankauniilla suomella kirjoitettu. Loppumietinnät suomennoksesta tuovatkiitoksen Moog Konttiselle siitä, kuinka hyvin eri puhetavat onsijoitettu erilaisista lähtökohdista lähteneiden henkilöiden suihin.
EgmontKustannus on ylittänyt kaikki odotukset sarjakuvaklassikoidenuudelleenjulkaisujen suhteen. Jonah Hex seuraa koottunauusintapainoksena Joe Kubertin Tarzania.
Suomalaisversion kannen kuvan toimitti Toni Jerrman, sisäkuvat Janne Viitala. Kiitos heille!