Kyyninen lännensankari viihdyttää jälleen

Myyttinen lännensankari, sisällissodassa nykyisen nimensä saanut Mike Blueberry, seikkailee Jalavan sarjassa Marshal Blueberry, oikeuden edustajana, liittovaltion poliisina

Lännensankareista Blueberryn historia tunnetaan melko tarkasti (vrt. Tex ja kumppanit): Ensimmäisessä Blueberryn nuoruus- tarinassa Mike Steve Donovan pakenee etelävaltalaisia entisiä kavereitaan, jotka ovat lavastaneet tämän murhaajaksi. Juuri, kun etelävalta oli saamassa kiinni Blueberryn, paikalle osuneet pohjoisvaltalaiset pelastavat Miken ajamalla hänen entiset kaverinsa karkuun. Donovan luokitellaan ajatustensa perusteella pohjoisvaltalaiseksi. Mike kuitenkin haluaa jättää kaiken taakseen vaihtamalla nimeään. Kun pohjoisvalta tiedustelee Donovanin nimeä, hän jää hetkeksi hiljaa. Varmalta kuolemalta pelastetun Miken katse osuu aamukasteen kostuttamaan maahan ja nurmikon seasta pilkottaviin tummiin täpliin. Siitä päivästä lähtien Donovan on seikkaillut nimellä Mike Steve Blueberry.


Marshal Blueberry 3. Verinen raja:

Marshal Blueberry 3. Verinen raja
Marshal Blueberry 3. Verinen raja

Teksti: Jean Giraud
Taide: Michel Rouge
Väritys: Scarlett Smulkowski
Suomennos: Juhani Tolvanen
Tekstaus: Mikko Huusko
Sivumäärä: 48
Kustannus Jalava
Blueberry- sarjan ovat luoneet: Jean-Michel Charliel ja Jean Giraud

Marshal Blueberry on Washingtonin käskyllä, liittovaltion poliisina, aseiden salakuljettajien jäljillä. Jäljet johtavat Heaveniin. Kolmas osa alkaa siten, että Blueberry on loukkaantunut taistelussa käteensä. Hänet on samassa yhteydessä lavastettu erään Newmanin nimisen miehen murhaajaksi. Pidelkää stetsoneistanne: yksi jännittävimmistä lännnenseikkailusta alkaa!

Giraudin Blueberry on elämän kovettaman ironinen lännensankari. Kyseisessä albumissa marshalin kättä korjaava lääkärikin varoittaa: ”Kun Heaven on, mitä on niin neuvoisin teitä pitämään lomaa. En tahtoisi allekirjoittaa hautauslupalappuasi”, mihin Blueberry tokaisee lakonisesti: ”Jaha.”

Kyyninen sankari omassa persoonassaan
Kyyninen sankari omassa persoonassaan

J-M Charliel kirjoitti 70- luvulla hyvää tarinaa juuri siihen aikakauteen sopien. Nykyisin, jos samanlaista tarinaa julkaistaisiin, se ei kuluttajalle ja sarjakuvanlukijalle kelpaisi. Giraud on tullut ns. ”modernina” tarinanikkarina luomaan Blueberryn tasoltaan tasaisena jatkuvaa tarinakaarta.

Giraudin juonenkäänteet ovat nopeita, välillä liiankin nopeita. Nykylänkkärin tavoin ”rosvo” löytyy milloin mistäkin, aina ennalta-arvaamattomalta taholta. Ennen muinoin, tarinan rosvot olivatkin niin rosvon näköisiä, ettei erehdyksen vaaraa ollut.

Välillä Blueberryn ulkomuodon luoneella, entisellä piirtäjämaestrolla, kulkee juoni allekirjoittaneen ja reagointinopeuteen verraten liiankin nopeasti. Milloin Blueberry makaa käsi paketissa henkihieverissä, milloin jahtaa rosvoja. Tarinan tempo on kova, mutta siinä pysyy mukana, jos on aikaa keskittyä.

Michel Rouge on uusi tuttavuus tuon maukkaan metsämarjan kaiman seurassa. Eikä huono sellainen. Sen perusteella, mitä olen Marshal Blueberryn kuvituksesta nähnyt, voin lämpimästi toivottaa Jean Giraudin jäämäänkin sinne kirjoituspuolelle (huom. Toimittaja omistaa, ja on lukenut, vain 70-luvun Blueberryjä. Teillä on oikeus olla Giraudin piirroksesta eri mieltä)

Rougen taidenäyte
Rougen taidenäyte

Rougen piirustus ei jätä kylmäksi ketään. Tarina alkaa rauhallisesta hämäräkuvasta, kuvauksen kohteena ranchi ja päättyy hiljaiseen kaupunkimiljööseen, Heaveniin, jossa kaikki on ohi. Viimeinen sivu on muutenkin, kuin suoraan jostain nettisivuilta, jossa on webbikamerakuva, automaattisesti viiden sekunnin välein päivittyvä.

Samoin Rougen maisemakuvat miellyttävät silmää. Muutamassa kuvassa ajatus: ”Hööh, tuonne on pakko päästä”, muuttuu preerian illan aavemaiseen hiljaisuuteen, jonka silloin tällöin rikkoo preeriasuden sydäntäsärkevä valitus. Tai kauniiseen auringonnousuun kauniin järven rannalla. Itsellä meni aikaa irrota noista ruuduista.

Jälkimaisteluita tarinasta: Kun albumin tilasin Jalavalta, en uskonut, että jälkivaikutelma tarinasta olisi näin positiivinen. Näin Blueberryfanina, joskaan en kovin kokeneena (hyllyssä muutama 70- luvun Blueberry), arvostelen tämän tarinan hyville sijoille. Vajaan kokoelmani johdosta, en voi vertailla tätä muihin Blueberryihin.. Älkäät kuitenkaan rankat Blueberryfanit albumin ostettuanne ja mahdollisesti huonon lukukokemuksen saatuanne lähettäkö vaatimattomalle allekirjoittaneelle tappouhkausta. Arvostelin tarinan lännenlukemistojen suurkuluttajana, en täydellisen Blueberrykokoelman omistavana fanina