Cochisen kultakanjoni

Tex Willer suuralbumi16: Cochisen kultakanjoni
Teksti: Claudio Nizzi
Kuvitus: Giancarlo Alessadrini
Suomennos: Jukka Nyman
Toimitus: Asko Alanen
Julkaisu: Egmont-Kustannus Oy
Sivumäärä: 226
ISBN 10: 952-469-498-0
ISBN 13: 978-952-469-498-8

Yli kahdensadan sivun mittaisen lännenseikkailun, Alessandrinin taiteileman Cochisen kultakanjonin, myötä Tex Willer -suuralbumisarja vie kirjahyllystä tilaa jo 16 lukujärkäleen verran.

Kullankaivaja Sunday-Jim löytää satumaisen kultakaivoksen, Cañon Doradon. Hän ottaa mukaansa kultaa sen verran, kuin pystyy kantamaan. Palatessaan kaivokselta, lähtevät apachet Jimin perään. Jim vähentää koko pakomatkansa ajan kultapusseja matkalle. Ja lopuksi, kun hän pelastuu apacheilta pudotessaan jyrkänteeltä alas, on miehellä vain yksi kultakimpale taskussaan.

Jim olisi menehtynyt, jos ei armeijan partio olisi häntä janoisena ja resuisena löytänyt autiomaasta.Fort Bowiessa Jimin taskusta häviää ainoa kultakimpale, mitä Jim reissultaan pystyi säästämään. Vanha kullankaivaja ottaa yhteyden navajokylän päällikköön ja intiaaniasiamieheen, Tex Willeriin. Tex ja kullankaivaja sopivat tapaamisen Willcoxissa.

Kun kvartetto Tex Willer-Kit Carson-Kit Willer-Tiger Jack saapuvat tuohon Etelä-Arizonan pikkukaupunkiin, Willcoxiin, saapuvat Lordsburgin postivaunut myöhässä toisen ajomiehensä menettäneenä. Postivaunuista puuttuu Jim.

Tähän mennessä ehkä vauhdikkain Texin suuralbumi tempaa lukijansa mukaan paahteiseen Etelä-Arizonaan, jossa ei koskaan voi tietää, keneen voi luottaa.
Claudio Nizzi ei jätä tarinallaan kylmäksi ketään. Juonenkäänteitä on paljon, eikä edes ”pitkäaikainen lukija” pysty arvaamaan lopputulosta, kuten joskus on kehuttu.
Kirjoittajamaestro on luonut mahtavan tunnelman, joka kestää läpi koko tarinan. Onnistunutta häneltä on myös se, että tässä tarinassa ovat perusduon lisäksi myös nuorempi Kit ja Tiger Jack, eikä heidän roolinsa jää vanhemman Willerin ja Carsonin varjoon.

Alessandrinin taidetta
Alessandrinin taidetta

Giancarlo Alessandrini on hyvä uusi tuttavuus Texin parissa. Alessandrini tuo piirustuksessaan mm. Ken Parkerista tuttua särmää. Piirtäjän toiminnankuvaus on mahtavaa. Kylmät väreet nousevat, kun näkee apche-Juhin kapinallisten nujertavan Cochisen sotureita.

Rauhallisissa kohtauksissa (mitä mm. alussa oli: kvartetto saapuu kaupunkiin, ruokailee…) Alessandrini kuvaa päähenkilömme varsin jäykkäniskaisina. Suotakoon heillekin vapaus pitkän ratsastuksen jälkeen hyvin ansaitussa ruokailussa ottaa vähän rennommin.

Vaikka rauhallisissa tilanteissa piirtäjä ei ilmeisesti viihdy, niin kun vähän liikettä saadaan miehiin, Alessandrini räjähtää vauhtiin, eikä häntä mikään pidättele. Hänen piirroksestaan näkyvä laaja kasvoskaala tulee vähän vaihteluna joskus haukutulle Texiä leipätyökseen piirtävien kivikasvoisuudelle.

Itse tarina on miellyttävä: Alessandrinin kuvitus yhdistettynä tuon kirjoitttajamaestron kynäilemään tekstiin. Tarinan salaperäisyyttä lisää vielä se, että tavalliset arvot tarinassa ovat täysin toisinpäin käännettyinä. Harvoinpa koko armeijan komppania on huonoille teille lähtenyt, intiaanit taas auttavat oikeuden voittamisessa.

Positiivista on myös, että Texissäkin nähdään näitä mystisiä legendoita, kuten Cañon Dorado. Voimme nähdä sielumme silmin, miten intiaaniäidit kertovat lapsilleen tarinaa satumaisesta kultakaivoksesta.

Suuralbumeissa tällainen legendan lisäys on harvinaista. Eikä muutoinkaan tällaista, tai edes samantyyppistä tarinaa ole ollut.

Ainoana jotain samankaltaisuutta on aikaisemmin suuralbumeissa haettu Aavikon saalistajissa (suuralbumi Aavikon saalistajat 2002, Claudio Nizzi ja Bruno Brindisi), joskaan tässä tarinassa ei muuta samanlaisuutta ollut, kuin tarinan tapahtuminen aavikolla ja Texille tutun intiaanipäällikön avunannosta loppuratkaisuun. Edellämainitussa tarinassa etsittävänä oli Texin poika.

Cochisen kultakanjoni on tarina kaikille lukijoille, jotka arvostavat tarinoissa monipuolisuutta, salaperäisyyttä, toimintaa ja legendaarisuutta.

Texistä keskustelua Kvaakissa

Cochisen kultakanjonista, ja muista suuralbumeista Kvaakissa