Huora H kulkee omaa rataansa on eittämätön mestariteos, kuva- ja sanataiteen harvinaisen onnistunut liitto, ja sen suomenkieliseksi saattaminen on urhea kulttuuriteko pieneltä Daada-kustantamolta. Yhteispainatuksena toteutettu albumi on ulkoasuaan myöten huoliteltu ja komea paketti, taiteilija Feuchtenberger on jopa itse tekstannut suomenkielisen version idiosynkraattisella tyylillään.
Anke Feuchtenberger on käsite taidesarjakuvan piirissä – pitkän linjan taiteilija, jonka vaikutus näkyy usean kotimaisenkin (nais)sarjakuvantekijän jäljessä. Uusimmissa albumeissaan Feuchtenberger on muodollisesti saavuttanut lopullisen kypsyytensä, orgaaniseen hiilipiirrokseen siirryttyään. Feuchtenberger on saanut klassisen taidekoulutuksen Itä-Saksassa, ja vaikka hänen tyylinsä onkin osaltaan naivistisen, ja ehkä joidenkin silmiin kömpelönkin, oloista, on hänen perinteinen osaamisensa jokaisen viivan taustalla. Piirtäjänä hän on kerrassaan loistava: hänen vahvat hiilipiirroksensa ovat kouriintuntuvan eläväisiä, sommittelunsa neliönmuotoisiin sivuihin huimaavaa villeine kuvakulmineen. Absoluuttisen lumoavaa!
“Kuoleman maa elää, ajattelee huora h. Mutta minä en tällaista elämää kestä.”
Huora H:ssa tarina kulkee kuva per sivu, lause tai kaksi per sivu, joten lukurytmiä ei häiritse, jos jääkin ihastelemaan Feuchtenbergerin kuvia vähän pitempään. Kirja kulkee lastenkirjan rytmissä, ja tekstikin on tyyliltään lähellä lastensatua, mutta aihepiiriltään menee välistä hyvinkin rujoihin ulottuvuuksiin – symbolistinen trippi sukeltaa naiseuden ja ihmisyyden kollektiivisen alitajunnan syvyyksiin. Siinä missä Naisen Kanssa tarjoaa näppäriä heittoja naisen logiikkaan, menee Huora H tunnemaailman sisimpään – mutta tehden sen unenomaisen jännittävästi ja monitulkintaisesti. Vanheneminen, kuolema, vapaus ja sen riittävyys sekä haaveet ja toiveet elämänkumppanista ovat päällimmäiset teemat, joita albumin episodit peilailevat.
“Maassa makaaminen ei ole päämäärä. Tässä hän ei ole vapaa.”
Tekstin ja kuvien symbioosi toimii saumattomasti. Katrin de Vriesin metaforiset lauseet ovat sarjakuvan ranka, joita Feuchtenberger tulkitsee kuvissaan hyvin vapaasti, kuten hän Sarjakuvafestivaaleillakin kertoi, mutta hengeltään synkronistisesti.
Harvinaislaatuinen kokonaistaideteos, jolle toivoisi lukijoita parkkiintuneimpien sarjakuvaharrastajien ulkopuoleltakin – tuntuu, että se parhaiten ymmärrystä voisi löytääkin avarakatseisista kulttuurinharrastajista, kuvataiteen, runouden ja teatterin ystävistä. Kerronnallisesti Huora H kulkee omaa rataansa on sinänsä yksinkertaista, eikä vaadi erityisen kehittynyttä sarjakuvanlukutaitoa, joten cross-over -suosiolle ei olisi sikälikään esteitä – toivoa sopii, että se löytää yleisönsä!
Keskustelua Kvaakissa Feuchtenbergeristä ja Huora H-albumista.
Anke Feuchtenberger – Katrin de Vries: Huora H kulkee omaa rataansa
(Die Hure H Zieht Ihre Bahnen)
Daada, 2006
144 sivua
17 x 17 cm
18 e
ISBN: 952-99201-3-X