Jadesoturi Sangfu

Tuomas Lius: Jadesoturi Sangfu
ISBN: 952-471-902-9

Sidosasu: nid., 48 s., mv (+ 4-värikuvia Jadesoturi-elokuvasta)
Koko: A4

Jadesoturi Sangfu edustaa suhteellisen harvinaista suomalaista seikkailusarjakuvaa, vaikka kungfu-taisteluita albumissa onkin lähinnä mausteeksi. Kyseessä on Jadesoturi-elokuvan kylkiäisenä markkinoille tuotu albumi; arvioin sarjakuvan elokuvaa näkemättä, itsenäisenä teoksena, jollaisena sen nähdäkseni pitäisi kantaa – ei markkinakrääsänä tai mainoksena. Positiivista on, ettei ison maailman tyyliin olla tehty typistettyä adaptaatiota elokuvasta, vaan erillinen tarina, joka parhaimmillaan voi rikastaa elokuvan luomaa maailmaa.

Albumin on piirtänyt ja sovittanut Jadesoturi-elokuva story boardit tehnyt Tuomas Lius, elokuvan ohjaaja Antti-Jussi Annila on ollut mukana käsikirjoituksen työstämisessä. Kyseessä on Liuksen albumidebyytti, ja sellaisena se on varsin tasokas, ja jatkoa sarjakuvan saralla mieheltä sopii toivoa.

Story boardeja paljon tehnyt Tuomas Lius tekee kerronnallisesti hyvin elokuvallista sarjakuvaa, jossa montaasit ja fragmentaariset päällekkäiskerronnat ja cinemaattinen fiilistely ovat ahkerassa käytössä tavalla, joka on piristävää ja suhteellisen harvinaista näillä leveyspiireillä. Albumin alussa on visuaalisesti huikein kohtaus – veden nostamisesta joesta. Paikoitellen kuvankuljetus tekee tarinasta hieman vaikeaselkoisen. Albumista näkee, ettei Liuksella ole satojen piirrettyjen sivujen tuomaa sujuvuutta ja luontevuutta, tietynasteinen jäykkyys näkyy selvimmin toimintakohtauksissa, jotka ovat kaikkein staattisimpia. Jenkkityyppinen realistinen piirrostyyli on kuitenkin kiitettävästi hallussa. Runsas harmaarasterien käyttö tuo kuviin sävyä, mutta kääntyy toisinaan piirroksia ja kuvien rytmiä vastaan.

Tarina kuljettaa neljäntuhannen vuoden taakse, Kiinan ja Suomen Pohjolan salaisia yhteyksiä valottavaan Sampo-myytin uusiotulkintaan. Sarjakuvan pseudohistoriallisuudelle ei oikein löydy perusteita – paitsi halu viedä tarina ”myyttiseen menneisyyteen”. Minkäänlaisesta historiallisesta uskottavuudesta ei ole pidetty lukua, vaan kaikki arkkitehtuurista ja vaatetuksesta tekniikkaan on mielivaltaisesti eri aikakausilta, pari-kolmekin tuhatta vuotta vinksallaan, vaikka Pohjolan kelohonkakartano ja muut detaljit onkin tarkasti ja huolellisesti piirretty.

Ehkä lukijalta odotetaan moiset pikkumaisuudet unohtavaa heittäytymistä seikkailuun, joka tarjoaa suuria suunnitelmia, rakkautta, pettymyksiä, kieroilua, juonittelua, pahuutta ja vielä suurempaa pahuutta – isoja, isoja teemoja ja alleviivattua dramatiikkaa, joka hieman etäännyttää muutoin ihan pätevästi rakennettua kertomusta. Toisaalta tarina on kerrottu aika keskitetysti Seppä Seng Pun näkökulmasta, paikoitellen jopa arkisen toteavasti – loppupuoliskon paisuttelut vain kääntyvät itseään vastaan, varsinkin kun tarina jää auttamatta kesken, ja ohjaa lukijat elokuvateatterin lippuluukulle näkemään saako paha palkkansa, ja onko se ammattiliiton säädösten mukainen.

Elokuvien ja sarjakuvien ristikkäisyydessä on aina ongelmansa, ja tässä tapauksessa albumin vääjäämätön riippuvuus elokuvasta ja sen prologinomaisuus riistää sen itsellisyyden, mikä on yhtäältä lukijalle epäkiitollista, toisaalta harmillista albumille – jos sen arvo alenee ansioistaan huolimatta ensisijaisesti teaseriksi.

Keskustelua Jadesoturi Sangfusta Kvaakissa.

One Reply to “Jadesoturi Sangfu”

Kommentit on suljettu.