B. Virtanen 12 – Pätkä työläisen elämää

Ilkka Heilä: B. Virtanen 12 – Pätkä työläisen elämää
Arktinen Banaani 2006
Painanut Painotalo Auranen Oy, Forssa
ISBN 952-5602-36-2
Nid. 48 sivua
9.95 €, värikannet, sisältö mv

Myönnän heti kärkeen, että tämä on ensimmäinen B. Virtas -albumi, jonka luin. Sanomalehdistä sarja on toki tullut tuttuakin tutummaksi, kuinkas muutenkaan, sitä ei ole muutamaan vuoteen päässyt karkuun sen paremmin kuin Viiviä ja Wagneriakaan. Hajanaiset silmiini osuneet stripit eivät ole saaneet minua Virtasesta innostumaan. Mitenkähän lienee kokonaisen albumin kanssa?

Uudessa albumissa Virtasen työpaikalla tehdään työilmapiiritutkimusta, Virtanen yrittää tiukin sanoin saada palkankorotusta, Virtanen ihastuu työpaikan uuteen tyttöön ja Virtasen vaimo on laihdutuskuurilla. Sarjaan sopivasti aiheet eivät siis karkaile metaulottuvuuksiin tai täysin absurdeiksi kuten Viivissa ja Wagnerissa toisinaan. B. Virtasen jalat pysyvät maassa.

Hieman liiankin hyvin. Aluksi lukukokemus on odottamani kaltainen: kaikki höykkyyttävät Virtasta ja Virtasta väsyttää ja masentaa, samoin lukijaa. Millaisia masokisteja ihmiset ovat, kun haluavat niin sankoin joukoin lukea sarjakuvaa, joka vain masentaa, mietin. Strippien edetessä tunnelmat onneksi hieman muuttuvat. Virtanen ottaa ajoittain itseään niskasta kiinni ja pistää muille kampoihin, saa jopa hetkittäin viimeisen sanan vaimonsa kanssa. Se on ihmeen piristävää yleisen ankeuden keskellä. Virtasen ihastumisesta toimiston uuteen tyttöön saadaan yllättävän hauskoja sutkauksia irti, ja myös Been pojan vierailu stripeissä tuo niihin puhtia. Ehkäpä B. Virtanen kokee vielä joskus Simpsonit, ja poika työntää isukin taka-alalle…

Kokonaisen Virtas-albumin lukeminen antaa sarjasta monipuolisemman kuvan kuin satunnainen lehtistrippien silmäily, kuinka ollakaan. Yleiskuvaksi muodostuu ammattimaisuus. Virtasen taso ei kovin pahasti heilu. Toki joitakin täyshutejakin albumissa on, mutta missäpä strippisarjassa ei olisi.

Fania albumi ei kuitenkaan onnistunut minusta tekemään. Vaan eipä liene niin väliksikään, sarjasta pidetään Suomen maassa häkellyttävän paljon. Viime kesänä Emma-teatterin B. Virtasesta tekemää näytelmää esitettiin loppuunmyydyille saleille, ja vanhoja albumeita julkaistaan kovissa kansissa B. Virtanen Kirjastossa. Tunnustusta on herunut myös muualta kuin suuren yleisön taholta: Ilkka Heilä palkittiin Suomen Sarjakuvaseuran myöntämällä Puupäähatulla v. 2006.

Eikä siinä mitään. B. Virtanen on se sarja jota minunkin työpaikallani luetaan ääneen sanomalehdestä. Lukijoina ihmiset jotka eivät yleensä sarjakuvaa lue. En tiedä toimiiko porttiteoria enää nelikymppisten kohdalla, mutta aina voi toivoa.

3 Replies to “B. Virtanen 12 – Pätkä työläisen elämää”

  1. Simpsoneissa oli poika alunperin päähenkilö ja isä pääsi myöhemmin ykköshahmoksi.

    Mutta sivusarja Marko Virtanen olisi tietysti hauska.

  2. Tämä albumi on yksi niistä parhaista, mutta kokonaisuutena nuo kaikki 1-2 albumit+kissakirja ja se 15vuotisjuhlakirja muodostavat erinomaisen sarjan.

Kommentit on suljettu.