 |
Christer Nuutisen uutuusalbumi Luonnonhistoriaa on kuvallinen runoteos. Albumi kuvaa nimensä mukaisesti elämää ja sen kulkua. Se on kertomus elämästä ja kuolemasta, lopusta ja alusta ja kaiken jatkumisesta. Hyvin syvällisestä ja kaikkia koskettavasta aiheesta on siis kyse.
Nuutinen on ollut yksi suomalaisista suosikeistani jo 90-luvun alkuajoista saakka ja hän on niitä harvoja, joilta omistan jopa originaalipiirroksen. Pienen, suunnilleen postimerkin kokoisen kuvan ankasta, joka soittaa rumpuja. Selvää siis on, että Luonnohistoriaa herätti heti mielenkiintoni, eikä tämä uutuusalbumi ole mikään pettymys.
 |
Luonnonhistoriaa on ulkoasultaan kaunis ja puoleensa vetävä teos. Albumin toteutustapa on hyvin runokirjamainen ja kuva/sivu-rytmi tekee siitä lähes rajatapauksen: onko tämä enää sarjakuvaa? Kuvat ovat kuitenkin tiukasti sidoksissa toisiinsa ja luovat yhtenäisen tarinan, joten sarjakuvaahan se. Upean ulkoasun ainoa miinuspuoli on se, että kuvat on painettu harmaasävykuvina. Sillä on ehkä haettu elävämpää viivantoistoa, kun sävyerot erottuvat, mutta itse olisin pitänyt enemmän terävästä viivasta. Vaikka ei se viiva nytkään huonolta näytä. Piirrosjälki on vanhaa tuttua Nuutista. Ohutta ja suhteellisen tasapaksua viivaa, josta muodostuu pilapiirrosmaisesti kuvattuja hahmoja. Erikoisuutena albumin luku 7 on värillinen. Nuutinen yhdistää taidokkaasti valokuvaa ja omaa piirrostaan ja lopputulos on yllättävän harmoninen. Moni ei tässä ole onnistunut.
Luonnonhistoriaa-albumin päähenkilöiksi nousee kaksi kotiloa, muita hahmoja ovat mielisairaalassa makaava potilas ja tämän hoitaja, kotiloiden hoitaja (ulkonäön perusteella sanoisin, että hän on sama kuin potilas) sekä tämän tyttöystävä ja muotoaan muuttava vuori. Kokonaisuus muodostuu useammista pienistä välähdyksistä ja hieman pidemmistä tarinoista, jotka lopulta kertovat yhtä ja samaa tarinaa eri näkökulmista. Akvaariota, jossa on kasveja ja pari kotiloa, katsovat ihmiset pohtivat onko siellä jotain elämää. Akvaariota asuttavat kotilot pohtivat samaa ulkomaailmasta.
 |
Kaiken syvällisen pohdinnan keskellä Nuutinen onnistuu heittämään luontevasti mukaan myös huumoria. Toisaalta huumori on lisänä, mutta toisaalta myös tehostamassa tarinaa ja se osuu ja pistää syvälle Mikä esimerkiksi olisikaan sen koskettavampaa kuin nähdä kuoleva kotilo valittamassa aivan liian aikasta kuolemaansa. Albumi on kokonaisuutena mukaansatempaava ja myös helppolukuinen, vaikka tarinassa on paljon, jota ei oivalla ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan lukukerralla. Siinä onkin yksi Luonnonhistorian vahvimmista puolista. Nuutinen on onnistunut luomaan tarinan, joka on sopivasti avoin lukijan lukuisille tulkinnoille pysyen kuitenkin kaiken aikaa selvänä ja johdonmukaisena. Erityisesti minua kutkutti albumin loppu: Jatkuu. Tämän pohjalta näen teoksen eräänlaisena silmien avaajana. Nuutinen toimii oppaana elämän pienissä ja suurissa yksityiskohdissa, näyttää mahdollisuuden uusiin näkökulmiin ja ajatuksiin. Tarina saa jatkoa lukijan elämässä, onko siellä jotain elämää?
Aseman julkaisut ovat alusta asti esitelleet laadukasta suomalaista sarjakuvaa erilaisilta tekijöiltä. Luonnonhistoriaa ei ole mikään poikkeus. Kustantamolle tyypillisesti albumille on annettu miellyttävä ulkoasu, joka lupaa paljon ja sisältö vastaa tähän lupaukseen. Jos tällainen supersankaritarinoiden suurkuluttaja pitää Luonnonhistoriaa-albumista, sen täytyy olla aika hyvä.
Christer Nuutinen: Luonnonhistoriaa
ISBN 952-99407-8-5
160 sivua, mv + väri, 176 mm x 176 mm, pehmeäkantinen, sidottu, ovh. 16€
Keskustele albumista Kvaakin foorumilla: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6954.0