Divarin helmet – hämärän rajoilla

Ihanne-sarjan erikoisnumero! Tähti -revyy! 5 tähteä: Elvis, BB, Tony Perkins, Tony Curtis ja Rock Hudson! Sarjakuvina! Eihän tätä voi olla ostamatta. Enpä ole koskaan mitään näin kehnoa nähnyt, tämä on kenties maailman huonointa sarjakuvaa, nam!

Tähti -revyy N:o 9 1962, Kustannus Oy Pecos Bill, Vastaava toimittaja I. Puro.

Lehden kaikkien viiden sarjakuvan yleinen tyyli on tuttua monista italialaisperäisistä romanssisarjiksista, jos semmoisia on sattunut lukemaan. Ihanne-sarjan Tähti-revyyn kohderyhmä lienee ollut esiteini-ikäiset idoleitaan ihailevat tyttöset. Mitään vähänkään kriittistä näissä sarjoissa ei tietenkään ole. Kaikki kertovat kohdehenkilönsä tarinan tuntemattomuudesta palvotuksi tähdeksi mutkattoman “rentoon” tyyliin. Ei mitenkään innostuneesti. Uran pääkohdat käydään läpi romansseineen. Siinä se. Mitäpä muuta sitä kaipaakaan. Näitä lukiessa on mukava huokailla.

Lehden pääsarja kertoo Elviksen tarinen ryysyistä rikkauksiin värikkäänä mustavalkokuvasarjana. Sarjan tuntemattomaksi jäävällä piirtäjällä on valitettavasti vaikeuksia saada Elviksestä näköinen, niinpä muutamaan avainruutuun on piirretylle Elvikselle liimattu valokuvasta leikattu pää. Se auttaakin tunnistamisessa hieman. Valitettavasti painoasu on niin heikko että valokuvat ovat usein melko tummia läikkiä. Piirtäjä ei ole myöskään vaivautunut näkemään huolta ajankuvan kanssa esittäessään tapahtumia Elviksen lapsuudesta 1930-luvulla. Kaikki henkilöt on puettu piirtämisajankohdan, 1960-luvun alun muodinmukaisiin asuihin.

Tekstiä on paljon ja se on käännetty huonosti. Pari seikkaa paljasti että lehti on käännetty ruotsin kielestä. Ihmettelin kovasti, kun Elviksen ensimmäiseksi elokuvaksi mainitaan “Kaksintaistelu Teksasissa”. Enpäs ole kuullutkaan. Asia selviää kun tietää että Love Me Tender (Rakasta minua hellästi) esitettiin Ruotsissa nimellä Duell i Texas. Toinen seikka oli Elviksen armeijan jälkeistä uraa käsittelevä kohta:

“Niin Elvis alkoi jatkaa kekeytynyttä uraansa… Ensimmäiseksi filmiksi tuli ‘En yankee med takter i’, jossa hän esitti amerikklaista sotilasta Saksassa harrastuksenaan laulu. Filmissä nähtiin nyt uusi Elvis – aikaisemmin hänellä oli ollut vain teini-ikäisosia. Tässä hän oli hauskannäköinen heppu, joka oli loma-aikanaan lapsenvahtina – ja rakastui tanssijattareen.”

Hoo! Kyse on G.I. Blues -elokuvasta. Kääntäjäparalla ei varmaankaan ollut mitään käsitystä mistä puhutaan, joten hän on käyttänyt surutta ruotsinkielistä nimeä.
Elvis-sarjakuva päättyy kannen Elvis-kuvasta irtileikattuun päähän ja siitä lähtevään puhekuplaan:

“Minulla on ollut ihmeellinen onni elämässäni ja olen siitä kiitollinen. Koetan elää kuten äitini tahtoi – ajatella kanssaihmisiäni ja toimia oikeudentuntoni mukaan.”

Psykosta tutun Anthony “Tony” Perkinsin uraa käsittelevä sarjakuva kulkee samantapaisia latuja. Piirtäjä on hieman taitavampi, tai sitten hänellä on ollut paljon valokuvia joista ottaa mallia. Muutamat kuvat ovat nimittäin hämmästyttävän kehnoja kun taas toiset aivan kelvollisia. Minkäänlaista draamaa, jännitettä tai edes mielenkiintoa ei pahemmin synny. Kiehtovinta ovat yksittäiset ruudut tai repliikit. “Olet ihmeellinen, Natalie. Täsmälleen sellainen tyttö, jonka kanssa haluaisin mennä avioliittoon”, “Epäilen, onko sinun hyvä mennä lainkaan naimisiin.” ja “Kadehdin Marlon Brandon suurta auktoriteettia. Mutta hän on tietysti muutamia vuosia vanhempi minua”.

Muut sarjakuvat ovat saman kaavan mukaan väsättyjä. Innottomasti ja kömpelösti valokuvista kopioitujen ruutujen väliin on tuupattu sopiviin kohtiin valokuvia ja tyhjiksi jääviin paikkoihin on raapusteltu tähtiä (pentagrammeja!), sydämiä tai kukkasia.

Brigitte Bardo’ta käsittelevän sarjan yhdestä ruudusta löytyy jopa signeeraus “Tello”, tai jotain sinnepäin. Rohkea kaveri. Valikoituja lauseita: “Kiitoksia, kiltti herra Vadim. Minä rakastan suklaata.”, “Pitääkö minun joka filmissä riisuutua, Roger?”.

Rock Hudsonista kertovassa pätkässä käydään myös läpi, paitsi uran kohokohtia, monia romansseja. Nykyvalossahan tämä kaikki on melkoisen hupaisaa. Näin jälkikäteen on lukevinaan rivien välejä:

“Rock joutui yhä useammin matkustelemaan eri maanosien välillä, ja tapasi vaimoansa vain puhelimitse”, “Oh, Rock, etkö jo pian tule kotiin?” “Tulen pian, rakkaani”, “Mutta Afrikasta hänen oli mentävä suoraan Italiaan ottamaan kuvauksia ‘Jäähyväiset aseille’ -filmiä varten.” “Ero Phylliksestä koski häneen kovasti ja hän vältti yhä enemmän seurustelua naisten kanssa. Sensijaan hän alkoi harrastaa purjehdusta ja osti jahtialus ‘Khairuzan”, jolla hän Tyrone Powerin kanssa teki merenkulun turvattomaksi”.

Tony Curtis-sarjan kohdalla alan jo uupua. Kyllä tämä Tähti-revyy on semmoinen paketti että hiki pakkaa tykyttävän otsasuonen päälle. Sarjakuvien lisäksi pitäisi lukea vielä kaikista tähdistä kirjoitetut lyhyet artikkelit. Kyllä pitää kuulkaas jättää jotain toisellekin lukukerralle.

Sen verran lehden alkuperästä on selvinnyt, että vastaava julkaisu Ruotsissa oli Idol-biblioteket. Piirrostyön takana lienevät italialaiset tai espanjalaiset senttaripiirtäjät. Mielenkiintoisen idean ovat kuitenkin saaneet ehkä tahtomattaan idulleen, nimittäin ajatuksen sarjakuvasta joka sekoittaa dokumenttia, valokuvia, fiktiota keskenään. Oivallisesti toteutettuna tämmöinen voisi hyvinkin toimivaa.

Samasta sarjasta minulla on pienempikokoinen Michael Landon -numero. Mutta arvatkaa petyinkö, kun siinä olikin Michaelista vain artikkeli.

——-

Tällä palstalla kerron hämäristä löydöistäni antikvariaattien hyllyiltä, esittelen kummallisia sarjakuvia, sarjakuvalehtiä ja -kirjoja jotka ovat jääneet usein ansiostakin unohduksiin tai huomaamatta. Joistakin voi löytää yllätyksiä, hyvään tai huonoon suuntaan. Voi olla että et ole koskaan kuullutkaan niistä, ja ehkä toivot ettet kuulisi nytkään. Ja kaiken lisäksi aina uusi “löytö” esitellään joka kuukausi näin kuun alussa.
Kalkkunat vartaaseen!