Usagi Yojimbo 1 – Samurai (Stan Sakai)

Usagi Yojimbo ruutu

Usagi Yojimbo voi ulkoiselta tyyliltään vaikuttaa hauskalta eläinsarjakuvalta, mutta se on yllättävän totinen, ja verinen, selviytymiskertomus velvollisuudentuntoisesta jäniksestä, samuraista.

Pitkäkorvainen samurai

Miyamoto Usagi on isännätön samurai-jänis, joka vaeltaa kävellen kylästä toiseen Edo-kauden Japanissa. Usagi on yojimbo, ”henkivartija”, joka vuokraa palvelujaan hengenpitimikseen. Hänen tiensä on silti alati soturiherrasjäniksen tie, bushido, jota hän pitää ohjenuoranaan kaikissa tekemisissään. Kuulu rōnin ja kenjutsumestari Miyamoto Musashi (1584–1645) on ollut sankarin historiallisena esikuvana. 1600-luvun Japanin väki on saanut ilmiasukseen inhimillistetyt eläinmuodot: muiden muassa kissoja, sarvikuonoja, myyriä, leijonia ja pahkasikoja. Silloin tällöin tielle sattuu myös yliluonnollisia olentoja ja muita outoja kummajaisia.

Stan Sakai kertoo esipuheessa, että hän nuorena poikana katseli Akira Kurosawan, Toshiro Mifunen ja Hiroshi Imagakin elokuvia. Nuo alttiiseen ja vastaanottavaiseen mieleen vaikutuksen tehneet miekkataisteluelokuvat ovat eittämätön inspiraationlähde Usagi Yojimbolle. Jotkut ruudut ovat suoria kunnianosoituksia Kurosawan elokuvien kohtauksille.

Usagi Yojimbo ja Kurosawa-elokuvan still-kuva

Suoranaisia sarjakuvallisia esikuvia Sakaille ei yhtä helposti löydä. Tosin japanilaisen mangakan Shigeru Mizukin sikäläisen kansanperinteen hirviöistä kertovissa yōkai-tarinoissa on paljon samaa niin sisällöltään kuin tavassa yhdistellä realismia ja karikatyyrimaisia hahmoja. Sergio Aragonésin Urho Onnensoturi (jota Stan Sakai tekstaa) sekä Kevin Eastmanin ja Peter Lairdin Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat tekevät Usagi Yojimbon kanssa usein vierailuja toistensa tarinoihin. Tekijät myös tuntevat hyvin toisensa.  Sakai ja Aragonés olivat molemmat vieraina Helsingin 24. sarjakuvafestivaaleilla vuonna 2009.

Soturin tie on tärkeämpi kuin oma onni

Usagi Yojimbon lähes jokainen episodi noudattaa samaa kaavaa: Miyamoto saapuu vaelluksellaan uuteen paikkaan, jossa hän joutuu konfliktiin, ovat nämä sitten rosvoja, demoneja, hirviöitä tai vanhoja vihamiehiä, pian seuraa konflikti yleensä taistelun muodossa ja sen jälkeen soturin taipale taas jatkuu.

Kyseessä ei ole kirjallisuudesta tuttu kasvumatka, sillä sankari ei matkalla muutu, mutta Miyamotosta saadaan tarina kerrallaan tietää enemmän. Lukija saa tehdä tuttavuutta päähenkilön kanssa melkein 400-sivuisen kirjan mitan. Pitkän reissun aikana hahmoon tulee koko ajan lisää pyöreyttä ja syvyyttä.

Luku 11, Samurai, on pitkä kehyskertomus, jossa päähenkilö kertoo palkkiometsästäjä Genille lapsuudestaan ja koulutuksestaan. Tarinaan tulee traagisia sävyjä ja riipaisevaa uhrimentaliteettia niin ura- kuin rakkausasioissa. Sakai ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ylitunteikas tai saarnaa, kaikki tapahtuu arkisen lakonisesti. Kertojanääni ei muutenkaan ole suoraan läsnä, sillä tekstilaatikoita ei käytetä lainkaan. Ääniefektejä sen sijaan on sijoitettu hauskan oivaltavasti ruutuihin.

Sakai on perehtynyt Japanin historiaan ja kulttuuriin tarkoin: jokainen esine, puku ja ase tuntuu aidolta. Hahmot myös käyttäytyvät aikakautensa mukaisesti, eivätkä omaa modernin ajan moraalia. Tosin ne joka ruudussa luuraavat ylikokoiset liskot runsaudessaan ehkä jo hieman häiritsevät…

Ensimmäisissä tarinoissa piirroksissa on hienoista kömpelyyttä ja hevosten piirtäminen on selvästi vielä hakusessa. Häkellyttävästi myös toisen luvun lopussa yksi suuren tarinakaaren päävastustajista, lordi Hikiji, näytetään ihmishahmoisena. Sakain mukaan se on rudimentti aikaisemmasta eläinsarjasta, jossa olisi ollut sekä ihmisiä että antropomorfisia eläimiä.

Sensei Sakai, kumarramme sinulle

Kun ryhdyin luomaan omaa sarjakuvaani, hain inspiraatiota lapsuudestani ja kehitin tarinan jonka esikuvana oli 1600-luvulla elänyt samurai, taiteilija ja filosofi Miyamoto Musashi. Häntä pidettiin samurain arvojen ruumiillistumana, vaikka hänelläkin oli omat vikansa.

Stan Sakai, 2010 (esipuheessa)

Tyyli pelkistyy tarina tarinalta aina vain selkeämmäksi viivaksi; myös ruudut muuttuvat ilmavimmiksi, kun mustan ja valkoisen tasapaino hioutuu täydelliseksi. Kuolemiin, joita riittää runsain määrin, tuodaan hilpeyttä piirtämällä vainajalle pääkallon sisältävä puhekupla. Aloitus- ja lopetusruuduissa on tavoitettu täydellisesti saapumisen ja lähtemisen tunnelma.

Stan Sakai on sarjakuvan sensei. Hänen piirroksissaan ei ole mitään turhaa, ei mitään ylimääräistä, ei mitään peiteltyä tai epärehellistä. Hän on osannut luoda pakahduttavan puhdasta ja kaunista sarjakuvaa, joka kaikessa vilpittömyydessään koskettaa syvältä.

Sakai on tehnyt työnsä suurella (joskin hillityn pidättyväisellä) tunteella ja suurella taidolla, kuten mestarin pitääkin. Muut ottakoot oppia häneltä.

Usagi Yojimbo on sarjakuvan suuria perusteoksia, jonka suomentaminen on Zum Teufelilta uroteko. Sarjakuvan ystävät kiittävät. Suomennos ja tekstaus ovat kiitettävällä tasolla. Kirjasarja käsittää suomeksi kolme osaa, jotka toivottavasti kaikki saadaan julki.

Keskustele Kvaakissa Usagi Yojimbosta

Usagi Yojimbo 1 – Samurai
(Zum Teufel 2020)
Teksti ja Taide: Stan Sakai
Suomennos: Vesa Heino
Fontit: Timo Ronkainen
376 ss., 170 x 245 mm
Mv., pehmeäkantinen
ISBN: 978-952-5754-96-4

29,90 €

Tarinat on julkaistu Fantagraphicsin kokoomissa

Book 1: The Ronin (1987, Fantagraphics) – lehdistä Albedo Anthropomorphics #2, 3 ja 4; Usagi Yojimbo: Summer Special 1, The Doomsday Squad 3 ja Critters  1, 3, 6, 7, 10, 11 ja 14

Book 2: Samurai (1989, Fantagraphics) – lehdistä Usagi Yojimbo (vol. 1) 1–6

Book 3: Wanderer’s Road (1989, Fantagraphics) – lehdistä Usagi Yojimbo (vol. 1) 7–12 ja Turtle Soup (vol. 1) 1

Kuvat Copyright © Stan Sakai

Ks. myös Juhani Gradistanac haastattelee Vesa Heinoa Usagi Yojimbon suomennoksesta.