Asterix ja Viikingit

Alkuteos: Astérix et les Vikings
Tekstin muokkaus: Marlène soreda
Graafinen toteutus: Studio 56
Sivumäärä: 64 s.
Hinta: à 8,90e
Sidosasu: nidottu
Julkaisija: Egmont Kustannus Oy
Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy, 2006

Aikana ennen kotivideoita elokuvista tehtiin romaanisovituksia joita pystyi ostamaan halvalla lähimmästä kioskista. Kirjojen avulla elokuvan nähneet kykenivät käymään juonen uudestaan lävitse, kun mahdollisuutta itse elokuvan näkemiseen ei ollut. Nuoremmille ihmisille tarkoitetut tarinat muokattiin puolestaan sarjakuviksi. Niiden visuaalinen ilme ei yleensä ollut kovin kummoinen, sillä lukija oli kuitenkin jo nähnyt elokuvan ja pystyi täyttämään puuttuvat palaset mielessään.

Tänä päivänä DVD’t pitävät elokuvan kokoajan yleisön saatavilla; kiekko ilmestyy myyntiin parin viikon sisällä siitä kun kela katoaa teatterista. Paitsi että elokuvan katselu televisiosta on melkein yhtä hienoa kuin valkokankaalta, kiekolla on usein mukana myös poistettuja kohtauksia ja tekijöiden kommentteja. Hintakaan ei huimaa päätä.

Asterix ja Viikingit on kuvilla höystetty novelli samannimisestä elokuvasta, joka puolestaan perustuu Asterix-albumiin Normannien maihinnousu. Hurja päällikkö Seismografin johtamat viikingit ovat kuulleet että pelko antaa siivet; löytääkseen pelkurin he rantautuvat lähelle Asterixin kylään, jonka ainoa pelkuri on vierailulle saapunut päällikön veljenpoika Poppix.

Vaikka sekä elokuva että sarjakuva alkavat ja päättyvät melko samalla tavalla, mutta välistä löytyy muutoksia, mutta ennen kaikkea lisäyksiä. 52 sivuisesta sarjakuvasta kun ei saa koko illan elokuvaa. Nyt Asterix ja Obelix saavat matkustaa aina synkkään pohjolaan, jonne viikingit ovat vieneet pelkomestari Poppixin. Onpa mukana rakkaustarinakin, sillä Poppixin ja Seismografin tyttären Abban välillä säkenöivät kipinät.

Henkilö joka sovitti elokuvan novelliksi on päätynyt ratkaisuun jossa käydään jokainen kohtaus uskollisesti ja yksityiskohtaisesti lävitse, sijoittaen leikkaukset sivunvaihtoon.

Albumin suurinpia ongelma on sen tapa edistää tarinaa. Vasemmalle sivulle on sijoitettu kohtauksesta kertova teksti, ja oikealle sivulle puolestaan kuvitusta kohtauksesta. Ensimmäisellä sivulla olevien tekijätietojen mukaan vasemmalla sivulla on eri tekijä kuin oikealla. Tuloksena tekstissä saatetaan innostuneesti käyttää kokonainen virke kuvaamaan tarinan kannalta merkityksetöntä tapahtumaa, ja ohittaa tärkeäkin tapahtuma nopeasti sivulauseessa. Kuvittaja puolestaan on päätynyt samaan aikaan valitsemaan sivulle eeppisiä kuvauksia ympäristöstä, ja tekstillä ei välttämättä ole mitään tekemistä kuvituksen kanssa.

Elokuvassa kameran siirto paikasta toiseen tuo tunteen kohtausten samanaikaisuudesta. Tekstinä lähestymistapa ei toimi, varsinkaan kun käytetään tekniikkaa jossa kamera hiljalleen keskittyy yhdestä asiasta toiseen. Esimerkkinä viikinkilaivaa lastatessa Seismograf ja Abba tappelevat ankkuroidun laivan kannella siitä, voiko tyttö tulla mukaan. Yhtäkkiä kertojan huomio siirtyy väittelystä lastiin ja huomautetaan että sen joukossa on ”varsin pahaenteinen miehen mentävä häkki”. Lukija kääntää sivua odottaen lisää tietoa häkistä, mutta törmää kuin seinään keskusteluun ostoslistasta. Kohtauksen dramaattisuus ei välity paperille. Asiaa ei auta että kuvituksessa on kuva jäätyneestä merenrannasta, viikinkilaivasta ja lastista, jonka joukossa on lumeen hautautunut pienehkö häkki. Melkein tragikoomisesti häkkiin palataan kun kymmenen sivua myöhemmin kun tytär ”teljetään avuttomana siihen kuuluisaan pahaenteiseen häkkiin. Hyvästi tutkimusretki vihollismaahan! Hyvästi unelmat suunnitelman toteuttamisesta!”

Suurimmaksi ongelmaksi nousee kuitenkin se että Asterix ja Viikingit ei ole niinkään kuvitettu novelli kuin kokoelma kuvia elokuvasta. Tekstin lukeminen juonen seuraamista varten turhauttaa lukijan nopeasti kyyneliin. Sovittajien olisi pitänyt paremmin käsittää paperin tarjoamat rajoitukset ja mahdollisuudet ja työskennellä yhteistyössä. Nyt vaikutelma on jokseenkin sekava, eikä juoneen pääse ollenkaan sisälle. Teksti hyppii paikasta toiseen ilman minkäänlaista logiikkaa.

Albumin parasta antia olivat kauniit kuvat laadukkaalla paperilla, sekä kuvituksen erinomainen liittäminen sivuihin taustasta ulos hyppäävine hahmoineen ja idea pistää teksti vanhalle pergamentille, jonka reunat tuovat mukavan tilanteeseen uppoutumisen tunteen.

Albumia voi suositella keräilijöille jotka haluavat hyllyynsä kaiken Asterixilta viittavan, sekä lukutaidottomille lapsille, joita ei voi elokuvan ikärajan (K7) takia viedä teatteriin.Jos et ole alle seitsemän vuotias lapsi, suosittelen lainamaan alkuperäisen sarjakuvan kirjastosta tai keventämään kukkaroa elokuvalipun hinnan verran. Kumpikin lähestymistapa tulee halvemmaksi kuin elokuva-albumin ostaminen.