Kissalan prinsessa

Raul Roineen (1907–1960) käsikirjoittamat Kissalan prinsessan seikkailut Kansan Kuvalehdestä eivät ole tiettävästi koskaan päätyneet kokoomajulkaisuihin tai kirjamuotoon. Sarja näyttää joka tapauksessa pyörineen lehdessä ainakin vuodesta 1947 vuoteen 1955. Viikoittaisella ilmestymistahdilla se tarkoittaa, että tänä aikana puolen sivun kuusiruutuisia jaksoja olisi ilmestynyt ainakin noin 400 kpl!

Ennen tätä työtä Roine käsikirjoitti useita kuvasarjoja Rudolf Koivulle (1890–1946). Roine lukeutui Koivun harvoihin ystäviin mutta hän työllisti ideoineen myös useita muita taiteilijoita. Tunnetuin Roineen luomista sarjakuvista on kymmenisen vuotta ennen Kissalan prinsessaa syntynyt Antti Puuhaara (kirjoja ilmestyi 11 kpl. vv. 1938–1952), jota kuvittivat Aarne Nopsanen (1907–1990) ja Risto Mäkinen (1918–1972).
Eikö tyttösarjalle löytynyt riittävästi innokkaita lukijoita, vai olisiko prinsessan vaipumiseen ikuiseen uneen syynä tekijöiden leväperäisyys? Nykylukijan silmään Kissalan prinsessa on selvästi tusinatavaraa. Amerikkalaisen ja eurooppalaisen sarjakuvan valloittaessa Suomen markkinat se alkoi näyttää vuosi vuodelta kömpelömmältä. Sarja on kuitenkin osa Roineen mittavaa tuotantoa ja ansaitsee tulla mainituksi myös unholaan painuneiden kuvittajiensa vuoksi.

(c) Rolf Sandqvist, Kansan Kuvalehti 34/1947
(c) Rolf Sandqvist, Kansan Kuvalehti 34/1947

Todennäköisesti sarjan piirtämisen aloitti Rolf Sandqvist. Sarja on aina ollut kuvitukseltaan staattinen. Vähäinen dialogi on kuvien alla ja puhekuplat loistavat poissaolollaan.
Vuoden 1947 syksyllä Sandqvistin työtä jatkoi Annele Tahkolahti. Hänen sivellinjälkensä kehittyi nopeasti melko pökkelömäisestä täysverisen ammattimaiseksi. Sandqvistin tapaan täysin tuntemattomaksi tekijäksi jäänyt Tahkolahti luopui sarjasta ilmeisesti jo vuoden -48 alkupuolella piirrettyään sitä vain noin 1/2 vuotta.
Seuraava Roineen yhyttämä kuvittaja oli Seppo Arina (1922–2001), joka jäi myös ilmeisesti sarjan viimeiseksi visualisoijaksi. Arinalle Kissalan prinsessa näyttää olleen enemmäkseen kevyesti otettua leipätyötä. Usein tekijän huolettomuus näkyy nopeasti sutaistuina ruutuina. Parhaimmillaan hän teki työnsä pätevästi. Lehden muututtua 1950-luvun alussa 2-väriseksi myös Arinan kuvituksesta alkoi löytyä enemmän sadunomaisuutta. Puna-vihreä värierottelu tehtiin ilmeisesti värillisistä originaalimaalauksista?
Kaikkien piirtäjien eduksi on sanottava, että sarja ja sen päähenkilö on piirretty sangen tyttömäiseen tyyliin. Vaikutteet amerikkalaisista tai eurooppalaisista sarjoista eivät rasita tulkintaa.

Annele Tahkolahti löysi muutamassa kuukaudessa näin sujuvan ja selkeän tyylin. Kansan Kuvalehti 46/1947
Annele Tahkolahti löysi muutamassa kuukaudessa näin sujuvan ja selkeän tyylin. Kansan Kuvalehti 46/1947

Toisin kuin esimerkiksi Fogelin (1894–1952) Pekka Puupäässä, Kissalan prinsessan kuvissa on hyvin vähän sellaisia elementtejä mitä tekstissä ei mainita. Sandqvist ja Tahkolahti tuntuvat jossain määrin tajuavan että kuvaileva teksti vapauttaa piirtäjän näyttämään hahmoja myös lähikuvassa tai puolilähikuvassa. Arinan toteutuksessa muita kuin maisema- ja kokokuvia hahmoista näkee hyvin harvoin.

(c) Annele Tahkolahti, Kansan Kuvalehti 4/1948
(c) Annele Tahkolahti, Kansan Kuvalehti 4/1948

Vaikuttaa siltä että kansanperinteen tuntija, Roine kierrätti tässä sarjakuvassaan kaiken mahdollisen satu ja taru-aineksen. Päähenkilö, Liisa-tyttö seikkaili jonkinlaisessa satumaailmassa tai satujen puuhamaassa kohdaten Kissalan prinsessana mm. erilaisia hiitolaisia, peikkoja, maahisia, vuorehisia, jättiläisiä, noitia, prinssejä, kuninkaita sekä taikaesineitä ja tarueläimiä kuten yksisarvisen. Ennen sarjan päättymistä, 1950-luvun alussa, Liisa koluaa läpi maat ja mannut, jopa aurinkokuntamme planeetat. Lentävällä matolla hän matkustaa Kiinaan. Liisa singahtaa käsi kädessä Tähdettären kanssa avaruuteen tutustuen Venuksen prinsessaan ja marsin asukkaisiin (jotka asuvat suurissa tulppaanien kukinnoissa ja ontoissa meloneissa).

(c) Seppo Arina, Kansan Kuvalehti 3/1954
(c) Seppo Arina, Kansan Kuvalehti 3/1954

Satuperinteeseen ja jopa japanilaisin taikatyttöihin Kissalan prinsessan liittää sarjassa esiintyvät yllättävät muodonmuutokset. Vaikka kyseessä on lastensarja, samaistumisen kohde Liisa on selkeästi esitetty nuorena muodokkaana naisena, oikeana prinsessana.

Odotellessani kunnollista tutkimusta Kissalan prinsessan tekijöistä ja epiikasta, jään miettimään millaiseksi suomalainen sarjakuva olisikaan kehittynyt, jos Koivu olisi saanut elää pidempään, tai jos Roine olisi itse ollut innokas piirtäjä?

Lähteenä käytetty sekalaisia kirjoja ja kirjoituksia sekä Kansan kuvalehden irtonumeroita, joissa sarjan tekijä on aina mainittu vinjetissä.

Lisää Seppo Arinasta Kvaakissa täällä ja täällä

One Reply to “Kissalan prinsessa”

  1. Seppo Arina piirsi Kissalan prinsessaa vuodesta 1948-1954 yht. 6vuotta. Kuva (C) Kansan Kuvalehti 4/1948 on Seppo Arinan Kissalan prinsessa kuvitusta, ei Annele Tahkolahden. Sarja loppui, kun Kansan Kuvalehti lopetettiin.
    Kissalan prinsessa ilmestyi kirjana v 1950, WSOY:n kustantamana ja Seppo Arinan kuvittamana. Näkisitpä sarjakuvan alkuperäiskuvitukset! Vanha painotekniikka ei anna oikeutta seppo Arinan sujuvalle ja taiteelliselle tyylille.

Kommentit on suljettu.