Boselli – Villa: Armottomat (Tex Willer suuralbumi 42)

Voi Metusalemin parranpärinät! Tex Willeriltä eivät Texas Rangerin työt lopu koskaan, sillä villissä lännessä kiinni otettavia konnia riittää loputtomasti. Tällä kertaa takaa-ajettavina ovat Loganin veljekset, jotka ovat ensiluokkaisia heittiöitä kaikki tyynni. Mutta kääntyvätkö osat ja kuka lopulta jahtaa ketä?

Tex Willer on sarjakuva, jossa villi länsi on ikuinen ja muuttumaton, kuten sankari itsekin.

* * *

Villin lännen -lukemistoja oli ennen kioskin lehtihyllyssä valtavat määrät, valittavina olivat mm. Colt, Colorado, Arizona, Virginia, Nevada, Lännensarja ja myös suursuosioon nousseet suomiwesternit FinnWest ja Hulkkonen. Morgan Kane oli pokkareista se keräillyin. Suomalaiset kuitenkin kyllästyivät kuin yhtenä miehenä näihin ”ruudinkatkuisiin lännenlehtiin” hyvissä ajoin ennen vuosituhannen vaihtumista ja ne hävisivät kaikki lehtihyllyiltä, yhtäkään ei jäänyt jäljelle. Yksi lännenlehti kuitenkin piti pintansa, tosin sarjakuvamuodossa, ja Tex Willeriä löytyy nyt niin nuorena ja vanhana, värillisenä ja mustavalkoisena kuin myös isona suuralbumina.

Tex Willerin suosion salaisuus saattaa piillä siinä, että se ei ole muuttunut juuri lainkaan; seikkailut myyttisisissä lännenmaisemissa kulkevat lähes täsmälleen samaa kaviouraa kuin sankarin uran alkuvaiheissakin. Tosin Tex ilmestyi 50-luvulla pieninä liuskalehtinä, johon verrattuna jättialbumit antavat kerronnalle aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Suuralbumit ovatkin olleet yleensä sitä kokeilevinta Texiä, niistä löytyy tavallista enemmän normisarjasta poikkeavia juonikuvioita ja kunnianhimoisempaa kuvitusta.

Armottomat-albumin piirtäjä Claudio Villa on Tex-taiteilijoiden aatelia. Tälläkin kertaa siveltimen jälki on silmiä hivelevän kaunista, yhtä aikaa rentoa ja tarkkaa. Viiva on ammattimaisen sujuvaa ja mustaa käytetään taiturimaisesti luomaan dynamiikkaa ja dramatiikkaa kuviin. Yksittäiset ruudut ovat niin hienosti sommiteltuja, että se lähes häiritsee lukemisen sujuvuutta: tätä ei voi kuitenkaan pidä ottaa moitteena vaan kehuna. Hahmot ovat kaikki tunnistettavia kasvoiltaan ja olemukseltaan. Kasvojen symmetriassa on tosin aina välillä jotakin outoutta ja jämerät leukaperät voivat kasvaa suunnattoman kokoisiksi.

Mauro Bosellin kynäilemä tarina sen sijaan ei ole parasta laatua. Tarina on oudon etupainotteinen ja kummallisesti rytmitetty. Ensimmäinen näytös, vankilapako, kuvataan muuten mainiosti, mutta se sisältää takauman sellaisen henkilön kertomana, joka ei ole ollut paikalla kaikissa takaumassa esille tulevissa tilanteissa; kömpelöä kirjoittamista.

Albumin keskivaiheen toisessa näytöksessä yön pimeydessä tapahtuva taistelu lähetysasemalla on albumin ehdoton kohokohta ja se sisältää sen verran hurjia käänteitä, että tarinan loppu lässähtää pahemman kerran. Konnien kohtalokaan ei tunnu oikein miltään, koska he eivät saa enää tarpeeksi tilaa hätäisen oloisessa loppunäytöksessä. Loganin veljeksistä on selvästi yritetty tehdä psykologisesti Willerin kaverikaartin peilikuvia, vastakohtia hyvässä ja pahassa. Rinnastusta olisi voinut kehittää pidemmälle ja tuoda selkeämmin esiin.

Armottomat on taiteelliselta anniltaan A-luokan westerniä, mutta tarina itsessään pudottaa sen B-sarjaan. Albumi sisältää mielenkiintoisia asia-artikkeleita tekijöistä ja italialaisista lännensarjakuvista.

Mainittakoon vielä, että tarinassa ei ole ensimmäistäkään naishahmoa. Maskuliinista meininkiä!

Keskustele Tex Willer -suuralbumeista Kvaakissa!

Tex Willer -suuralbumi 42: Armottomat
(Egmont Kustannus 2020, alk. Tex Albo Speciale 35: Tex l’inesorabile)
Teksti: Mauro Boselli
Taide: Claudio Villa
Suomennos: Ville Mäkelä
240 ss., 210 x 297 mm, mv., pehmeäkantinen
ISBN: 978-952-334-281-1

13 €

Ks. myös Tex Willer on vuoden 2013 paras käännössarjakuva, Tex Willer Kirjasto 1: Salaperäinen toteemi, Arizona liekeissä ja Uudisraivaajat.