Haastattelimme – Kristian Huitula

Sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija Kristian Huitula on piakkoin lähdössä San Diegon sarjakuvatapahtumaan edustamaan itseään ja mahdollisesti muitakin suomalaisia sarjakuvantekijöitä. Haastattelussa Huitula vastaa kysymyksiin messuosallistumisestaan ja viimeisimmistä sarjakuvaprojekteistaan.

San Diego Comic Con on pohjois-Amerikan suurin sarjakuvatapahtuma. Viime vuonna se keräsi yli 63000 kävijää. Englanninkielisen alueen merkittävimmät tekijät ja kustantajat esittäytyvät San Diegossa omilla osastoillaan sekä paneelikeskusteluissa. Tänä vuonna heinäkuun 17. – 20. järjestettävään tapahtumaan osallistuu ainakin yksi edustaja myös Suomesta. Nuoren polven sarjakuvantekijä Kristian Huitula on lähdössä tapahtumaan näytteilleasettajaksi. Miehen viimeaikaisiin menestyksiin kuuluvat psykologinen sarjakuvatrilleri Puunukke sekä mittava sarjakuvasovitus Kalevalasta. Jälkimmäinen on hiljattain käännetty Venäjäksi. Haastattelimme Huitulaa viimeaikaisten tapahtumien tiimoilta.

Kvaak: Osallistut näytteilleasettajana San Diegon Comic Coniin. Edustatko itseäsi vai onko kyseessä yhteisosasto?

Huitula: Kyllä ihan omin voimin tämä San Diegon projekti on ollut vireillä, eli näyttelyosasto on virallisesti oman tuotemerkin alla pystyssä. Mikäli kiinnostusta löytyy niin tietenkin on tulevaisuudessa mahdollista ajatella vaikkapa yhteisosastoa muiden alan tekijöiden kanssa, joko Suomesta tai ulkomailta. Kustannukset tietysti ovat melko suuret lähteä Suomesta San Diegoon järjestämään messuosastoa, mutta yhteisosaston avullahan kustannuksia saisi edes jonkin verran karsittua.

Kvaak: Mitä teoksiasi ajattelit esitellä?

Huitula: Kyllä ainakin tällä kertaa paino on tuolla ”fantasy art”-puolella. Uudet taidepostikortit tulivat juuri painosta, mm.neljän kortin sarja omien scifi-maalausten pohjalta, ja mahdollisesti julisteita. Ja toki täytyy esitellä jenkkikansalle Kalevalan venäjänkielistä painosta, josko siitä irtoaisi jonkin verran itäistä eksotiikkaa nyt kun kylmä sotakin on jo nostalgista historiaa… Kalevalan englanninkielinen versio on kyllä työn alla, amerikanenglannin käännöksestä on juuri ollut neuvotteluja. San Diegoon ei valitettavasti ehtinyt ainakaan tälle vuodelle, mutta ensi vuoden puolella voisi englanninkielinen painos olla jo mahdollista saada ulos.

Kvaak: Oletko etsimässä kustantajaa töillesi San Diegosta?

Huitula: Sehän olisi tietenkin pelkkää plussaa. Mutta kyllä näissä on lopulta aina kysymys henkimaailman asioista ja myös tuurista. On oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tavattava oikeat ihmiset, ja niin edelleen. Jossain San Diego Conissa siihen on ainakin hypoteettinen mahdollisuus, tänne Pohjolan perukoille kun harvemmin tullaan mitään uusia kykyjä etsiskelemään. Mutta täytyy muistaa että San Diegossa ollaan samalla lähtöviivalla maailman huippujen kanssa, ja paikalla on niin sanotusti koko ”scene” ja sarjakuvamaailman kerma, ainakin jenkkilän omasta näkövinkkelistä katsottuna. Coniin on ollut tarkoitus lähteä jo pitkän aikaa, mutta ei vain aiemmin ole tullut lähdettyä. Karma veti yllättäen lännen sijasta itään ja Japanin jälkeen kiinnostus kaikenlaiseen Amerikan meininkiin tavallaan vähän lopahti. Vaikka itse olen saanutkin vaikutteita kaiken muun ohella myöskin jenkkisarjakuvasta, pidän omaa lähestymistapaani sarjakuvaan melko ”epäamerikkalaisena”. Kyllä omat vaikutteeni kerronnallisesti ja tyylillisesti ovat kuitenkin sarjakuvan puolella aika pitkälle eurooppalaisia. Eli sikäli ensisijaisena motiivina ei ole varsinaisesti minkään sarjakuvapuolen kustantajan löytyminen, omassa portfoliossakaan kun ei varsinaisesti ole tarjolla mitään jenkkityylistä materiaalia, esimerkiksi supersankareita. Vaikkakaan en voi kieltää etteikö hollywood-elokuva olisi vaikuttanut omiin töihin paljonkin, ajatellen kerronnan rakennetta, roolifunktioita ja niin edelleen. Enkä toisaalta ole myöskään koskaan ollut halukas sitoutumaan mihinkään tiettyyn tyyliin. Toivottavasti mielenkiintoisia kontakteja löytyy, mutta ensisijaisesti tarkoitus on kyllä ainakin näin ensi hätään mennä haistelemaan suuren maailman tuulia ja yrittää päästä selville mistä niissä piireissä oikein lopulta on kysymys.

Kvaak: Olet tarjoutunut korvausta vastaan ottamaan mukaan myös muita suomalaisia sarjakuvia. Mitä asiasta kiinnostuneiden sarjakuvakustantajien ja tekijöiden kannattaa ottaa huomioon?

Huitula: Kun oma osallistuminen viimein varmistui, niin tuli todellakin mieleen myös tämä mahdollisuus. Vaikka osallistuminen Coniin ei sinänsä olisikaan Suomen piireissä yleisesti realistinen tavoite muun muassa juuri suurten kulujen takia, myös muiden suomalaisten sarjakuvien (ja tekijöiden) markkinoiminen voisi olla hyvinkin mahdollista yhteistyöllä ja kuluja jakamalla. Eli ajatuksena oli siis synergiaedut, mikäli suomen piireissä löytyisi kiinnostusta olla esillä. Kohtuullista korvausta vastaan per nimike voisi olla hyvinkin hyödyllistä saada näkyvyyttä San Diego Conissa, joka kuitenkin on USA:n suurin alan tapahtuma. Olen siis lupautunut korvausta vastaan markkinoimaan omien tuotteideni ohella muitakin nimikkeitä, mikäli halukkuutta jenkkimarkkinoilla näkymiseen sattuisi löytymään kustantajien tai tekijöiden taholta. Tila on tietenkin rajallinen, joten myös nimikkeiden määrän on pysyttävä jossain kohtuudessa. Olisi tietenkin suotavaa että materiaali olisi jo valmiiksi mahdollisimman valmista ja ammattitaitoista, mieluiten painettua. Esimerkiksi epämääräisten hajanaisten valokopioiden ja printtien lojuminen pöydillä tuskin ajaa kenenkään asiaa, eikä tilan rajallisuuden vuoksi ole mahdollista esitellä myöskään 100 eri piirtäjän elinikäisiä portfolioita. Kalifornian lait asettavat myös omat rajoituksensa, esimerkiksi alastomuuden ja seksuaalisuuden esittämisestä vapaasti yleisölle. Periaatteessa Conissa kaikki ”aikuismateriaali” olisi hyväksytettävä ennen messuja, mutta käsittääkseni olennaisin pointti on se, että kaikki kyseinen tavara on ainakin alaikäisten ulottumattomissa ja näkymättömissä. Tietyt hyvän maun rajat on tässäkin asiassa hyvä pitää mielessä.

Kvaak: Puunukke-albumiasi kehuttiin Tähtivaeltaja-lehdessä vuoden kotimaiseksi albumiksi. Miten Puunukke on otettu vastaan muualla?

Huitula: Puunukke on saanut varsin hyvät arvostelut, vaikka tietysti mielipiteet jakaantuvat aina vähän eri suuntiin. Puunuken kohdalla ehkä erityisen voimakkaasti. Se on tietysti luonnollista, ja toisaalta myös mielenkiintoista. Olisi melko pitkästyttävää mikäli palaute olisi aina täysin hampaatonta ja tasapaksua. Se että teos herättää ristiriitaisia ajatuksia ja tulkintoja kertoo ainakin sen että se ei ole täysin mitäänsanomaton. Edelliseen julkaisuuni (Kalevala) verrattuna se onkin varsin erilainen, monella tapaa jopa täysin vastakohtainen. Luultavasti joka tapauksessa aivan jotain muuta mitä moni saattoi odottaa Kalevalan jälkeen. Siinä missä Kalevala liikkui pitkälti tekstin varassa, Puunukke on äärimmäisen visuaalinen ja kulkee eteenpäin ennen kaikkea kuvan tasolla. Myönnän että se siinä mielessä on melko kokeileva, ehkä jopa rohkea. Kalevalan jälkeen kuitenkin päällimmäisenä oli hirveä tarve kertoa asioita kuvalla, mikä toisaalta onkin se sarjakuvan luonteenomaisin keino kertoa asioita. Joka tapauksessa kohderyhmä on varsin eri mitä oli Kalevalan kohdalla. Siinä missä Kalevalan kohderyhmä on yllättäen ollut varsinkin keski-ikäiset naiset, Puunukke luultavasti lähestyy jälleen sarjakuvan hieman perinteisempää kohderyhmää. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitenkään tarkoituksellista, itselleni kuitenkin on aina ollut tärkeää löytää asioista uusia näkökulmia ja uusia tapoja tehdä asioita. Ehkä joskus mennä jopa äärimmäisyydestä toiseen. Se ei myöskään varsinaisesti ole mitään aamiaismurolukemistoa, vaan vaatii lukijaltaan ehkä keskimäärin akuankkaa enemmän keskittymistä ja ajatustyötä. Ennen kaikkea pyrin tekemään sarjakuvan joka saisi lukijan pohtimaan lukemaansa vielä viimeisen sivun jälkeenkin. Kertomaan asioista jotka tapahtuvat näennäisen pintatason alla, yrittäen silti olla sortumatta itsetarkoitukselliseen kerronnalliseen kikkailuun. Mukana on kieltämättä melko syvällisiä ja vaikeitakin teemoja elämästä.

Kvaak: Kalevala-sarjakuvaromaani käännettiin juuri venäjäksi. Miten Venäjän-valloitus edistyy?

Huitula: Venäjänpainokseen olen myös ollut erittäin tyytyväinen, painotyö on erinomaista ja 150 sivua kovilla kansilla tekee lopputuloksesta kieltämättä komean paketin. Juuri sellaisen minkälaisena sarjakuvaa pitäisikin julkaista. Toisestakin painoksesta on jo alustavasti ollut puhetta, joten ilmeisesti kustantaja on ollut itsekin tyytyväinen julkaisuun ja sen menekkiin. Teostahan saa Venäjän ulkopuolelta tilattua myös omien webbisivujeni kautta, mutta tällä hetkellä varasto on hieman vähissä. Uusi erä pitäisi kuitenkin olla tulossa pikapuoliin joten ei huolta, eiköhän kaikille halukkaille pitäisi riittää.

Kvaak: Kerro Kalevala-sarjakuvasta. Tekoprosessi oli varmaankin työläs?

Huitula: Itse tekoprosessihan vei noin 3,5 vuotta, vaikka tuntuu että prosessi ei edes ole päättynyt vaan jatkuu yhä edelleen. Itse luovaan puoleen on jo onneksi saanut tarpeeksi etäisyyttä ja nyt osaa katsoa asioita jo paljon neutraalimmin. Yli kolme vuotta yhden tietyn asian parissa tiiviisti askarrellessa voi saada aikaan varsin klaustrofobisen olon.. Nyt kun luova prosessi on vaihtunut valmiin ”tuotteen” markkinointiin, on tietysti hyväkin että osaa suhtautua siihen mahdollisimman objektiivisesti. Jälkeenpäinhän sitä aina katsoo omia aikaansaannoksiaan varsin itsekriittisesti, mutta Kalevala on kyllä sarjakuva johon olen kokonaisuutena tyytyväinen. Ehkä kaikkein palkitsevinta on ollut tavoittaa sen avulla jopa ihmiset, jotka eivät aiemmin ole sarjakuvailmaisusta olleet lainkaan kiinnostuneita.

Kvaak: Koetko tulkinneesi kansalliseeposta onnistuneesti?

Huitula: Kalevala on kieltämättä myös sarjakuva joka vaatii oman lukutapansa ja hieman Korkeajännitystä enemmän keskittymiskykyä. Mutta toisaalta uskon myös että siitä voi saada paljon enemmän, jos vain uskaltaa antaa itselleen mahdollisuuden kokea jotain erilaista. Ainakin voisin väittää että olen tehnyt mahdollisimman helpoksi päästä sisään todelliseen Kalevalaan, vaikka ei koskaan aiemmin olisi viitsinyt vaivautua siihen paneutumaan. Käytännössä markkinointiprosessin aikana on ollut jopa melko yllättävää huomata kuinka huonosti suomalaiset tuntevat oman kansalliseepoksensa, vaikka näennäisesti ollaankin ylpeitä omista juurista ja kulttuuriperimästä. Usein syytetään että koululaitoksen pakkosyöttö on tappanut vähäisenkin kiinnostuksen Kalevalaan, mutta uskon että todellisempi syy on kuitenkin laiskuus ja haluttomuus nähdä vaivaa asioiden eteen. Itse paneuduttuani, ymmärrettävistä syistä varsin perusteellisesti aiheeseen, ymmärsin vasta itsekin sen vahvan siteen mikä Kalevalalla on kaikkeen siihen mitä suomalaisuudeksi kutsutaan. Jollain vaikeasti määriteltävällä, varsin intuitiivisellakin tasolla. Ja mikäli olen oman työni kautta saanut mahdollisuuden vaikuttaa siihen että yhä useammat suomalaiset ovat saaneet kokea jotakin vastaavaa, koen saavuttaneeni jotakin merkittävää.

Kristian Huitulan internet-portfolio ja yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.huitula.com .