Paluu Alflololille

Avaruusagentti Valerianin seikkailuja
Paluu Alflololille
Mézières & Christinin
Suomennos: Jyrki Ijäs, Tekstaus: Mikko Huusko
Jalava 2005
ISBN 951-887-347-X

Jean-Claude Mézières’n ja Pierre Christinin Avaruusagentti Valerianin seikkailut on se ranskalaisen novellisarjakuvan merkkiteos, josta itsekin voin puhua vain kunnioittavaan sävyyn. 60-luvun lopulla alkunsa saanut Valerian on seikkaillut aikaisemmin jo parissakymmenessä suomennetussa albumissa, joita ovat julkaisseet niin Otava, Tammi kuin Jalavakin. Lisäksi sarjaa on voinut lukea 2000-luvulla Egmontin julkaisemasta Mustanaamio-lehdistä ja muistanevatpa vanhemmat lukijat avaruusagentin myös Zoomin ajoilta.

Gumun pelastaa Laurelinen turjakkeen kynsistä
Gumun pelastaa Laurelinen turjakkeen kynsistä

Uusien tarinoiden lisäksi Jalava on päättänyt julkaista myös vanhempia albumeita, joista nyt ilmestyvä Paluu Alflololille on nähty suomessa 70-luvulla Otavan julkaisemana nimellä Alflolol, vallattu planeetta. Uusintajulkaisut ovat tarpeen, sillä näin nuoremmatkin lukijat pääsevät täydentämään kokoelmiaan, sillä nämä vanhemmat sarjat alkavat käydä jo harvinaisiksi. Tietysti keräilijät kiroavat partaansa, sillä alkuperäisjulkaisun arvo voi rapistua.

Paluu Alflololille on alkuperäisjärjestyksessään neljäs Valerian-seikkailu eikä edusta tarinankerronnaltaan tai visuaaliselta ilmeeltään sarjan parhaimmistoa. Valerian ja Laureline pelastavat haaksirikkkoutuneen avaruusaluksen miehistön jäsenet, jotka paljastuvatkin Maan asukkaiden hallitseman Teknorog-planeetan alkuperäisväestöksi. Heitä yritetään sopeuttaa planeetan nykyelämään kyseenalaisella menestyksellä.

Lukijoita, joille Valerian on ennestään tuntematon, voi karkoittaa ensimmäisen sivun pitkät tekstivuodatukset, jotka tekijöiden olisi kannattanut kertoa pikemminkin kuvin vaikka tähän sivu tai pari enemmän olisi kulunutkin. Samaten sekä Laurelinen että Valerianin käytös ja motiivit ovat tarinan kuluessa vähän ihmetyttäviä. Myös muutamia muita pieniä sarjakuvakerronnallisia kömpelyyksiäkin tarinaan liittyy, mutta nämä tietysti ovat selitettävissä sarjan varhaisella iällä: pian myöhemmissä tarinoissa niin sarjakuvakerronta, tarinatkin kuin henkilökemiatkin hioutuivat huippuunsa.

Keräilijöitä, joiden kokoelmista Alflolol puuttuu, uusintajulkaisu varmasti ilahduttaa. Uusien lukijoiden kannattanee kuitenkin ennen tätä albumia joko tutustua Valerianin uudempiin albumeihin tai sitten aloittaa sarja kronologisessa järjestyksessä ja kaivella lähikirjastosta tai divareista vuonna 1991 julkaistu Pahat unet, joka sisältää sarjan ensimmäisen tarinan ja taustoittaa mm. Laurelinen syntyhistorian.

Lähteenä: http://www.saunalahti.fi/~alatera/Valerian/

6 Replies to “Paluu Alflololille”

  1. Miksiköhän uusintapainoksille on otettu uudet nimet?

    Tiedän, ne ovat nyt lähempänä alkuperäisen merkitystä. Aikaisemmat kuulostivat vain paremmalta. Ja Paluu Alflololille kuulostaa jatko-osalta.

  2. Ja olen eri mieltä tuosta mistä kannattaa aloittaa.

    Tämä on yksi sarjan parhaista albumeista, ja aivan hyvin tutustumisen voi aloittaa tästä.

  3. Minustakin tämä on Valerian- sarjakuvien kärkikaartia.

    Mitkäs Valerian-albumit saattaisivat olla tätä parempia?

    – Päiväntasauksen sankarit
    – Väärennetty maailma
    – Kassiopeia-kaksikko?
    – Varjojen lähettiläs?

    Ei tule muita mieleen. Mulle.

  4. Päiväntasauksen sankarit on paras. Tammen albumit olisi hienoa saada uusintapainoksina, jotta nuorempikin polvi pääsisi nauttimaan niistä. Ovat näet kirjastoissakin päätyneet useimmiten poistoon.

  5. Varmaan ne seuraavaksi tulevatkin. Kovat kannet vanhoissa painoksissa ovat asiallisia mutta paperi on turhan ohutta. Muuten siisti painojälki.

  6. Hienoa. Iltasanomien lyhyet tarinat olisikin aika saada ulos albumina. Stoorithan ovat kyllä liikkuneet netissä skannattuina, mutta mitäpä iloa niistä skanneista on ehtaan albumiin verrattuna.

Kommentit on suljettu.