Mampato – Chilen rakastetuin lastensarja

Chilessä Themo Lobos (1928–2012) muistetaan lastensarjasta Mampato. Hän ei luonut sarjaa, mutta kehitti sen nykymuotoonsa. Mampaton tarina oli päättyä sotilasdiktatuuriin, mutta Lobosin sinnikkyyden ansiosta sarja selviytyi. Tänään se on tekijänsä tavoin arvostettu, ja sarjakuvaa rakastavat kaikki.

Mampato – lehti ja sankari

Arkkitehti ja kuvataiteilija Eduardo Armstrong perusti lastenlehti Mampaton 1968. Hän ideoi lehden nimikkosarjan, jonka päähenkilön loi Óscar ”Oskar” Vega Asterixin ja Ville Vallattoman innoittamina. Lobos kehitti sarjan hahmoineen nykymuotoonsa tulevien vuosien aikana.

Temístocles ”Themo” Lobos Aguirre oli työnarkomaani ja ketjupolttaja, joka ei kestänyt realistisen tyylin aiheuttamaa stressiä. Mampatossa hän pystyi yhdistämään rakkautensa scifiin samalla kun pottunokkatyyli salli hänen sopeutua nopeaan työtahtiin. Se kiristyi entisestään lehden ilmestyessä viikoittain 1971 lähtien.

Chilen rikkaassa slangisanastossa mampato tarkoittaa pienikokoista ihmistä tai eläintä. Sarjan Mampato on kymmenvuotias Patricio, josta avaruusolion lahjoittama vyö tekee aikamatkustajan. Sarjan tärkeimmät sivuhahmot ovat luolamies Ogú ja tulevaisuudesta saapunut Rena.

Mampato vieraili Rooman valtakunnassa, kohtasi kuningas Arthurin ja matkusti avaruudessa. Seikkailu Pääsiäissaaren menneisyydessä, Mata-ki-te-rangui (numerot 93–104), sovitettiin animaatioelokuvaksi Ogú y Mampato en Rapa Nui (2002). Kyseessä oli maan ensimmäinen täyspitkä animaatio sitten 1920-luvun.

Themo Lobos työssään

Lasten ja nuortenlehti

Julkaisun muut sarjakuvat olivat aluksi ulkomaista tuotantoa. Sarjat vaihtuivat lehden historian saatossa monesti kuten myös sarjakuvien suhde muuhun sisältöön.

Sarjakuvien lisäksi lehdessä oli kuvitettuja artikkeleja, satuja, tietoiskuja, elokuvatähtien kuvia, kuvituksia ja puuhasivuja. Aiheina olivat historia, tekniikka, luonto ja merkkihenkilöt.

Julkaisulla ei ollut poliittista sanomaa. Se oli kuitenkin aikansa nuortenlehtien tavoin valistuksellinen. Mampaton seikkailut olivat niin ikään mielikuvituksellisia, mutta Lobos varmisti huolella kuvaamiensa aikakausien historiallisen tarkkuuden.

Lobos suhtautui lastenkulttuuriin vakavasti. Hän kaihtoi aikuisten ja lasten maailman sekoittamista sekä paheksui sarjakuvien realistista väkivaltaa ja paljasta pintaa.

Mampaton kannet olivat usein maalauksia

Sotilasvallankaappaus

Chilen sarjakuvan kultainen kausi päättyi sotilasvallankaappaukseen syyskuussa 1973. Augusto Pinochetin diktatuuria seurannut talouskurimus tyhjensi lehtihyllyt. Samalla kodeissa tuhottiin marxistiseksi propagandaksi tulkittavaa kirjallisuutta lastenhuoneita myöten.

Armstrong menehtyi syöpään marraskuussa 1973. Terveyssyistä hän oli jättänyt Mampaton sitä toimittaneen Isabel Allenden käsiin puoli vuotta ennen vallankaappausta.

Allenden setä oli sotilasdiktatuurin syrjäyttämä presidentti Salvador Allende. Tuleva maailmankuulu menestyskirjailija päätyi tästä syystä maanpakoon. Mampaton avustajat seurasivat yksitellen. Lobos jäi yksin paitsi kuvainnollisesti myös ammatillisesti.

Sadantuhannen irtonumeron myyntiin parhaimpina päivinä yltäneen julkaisun taival päättyi tammikuun numeroon 1978 (418). Kustantaja päätyi julkaisemaan puhelinluetteloja. Lobos tienasi elantonsa seuraavat vuodet kuvituksilla.

Mampato 191, syyskuu 1973

Selviytymisen vuodet

Chile juhlii kansallispäiväänsä 18. syyskuuta. Syyskuun numero 1973 (191) oli omistettu sen hengessä isänmaalle ja armeijalle. Julkaisun oli määrä saapua lehtihyllyille 12. syyskuuta. Sotilasvallankaappaus tapahtui 11. syyskuuta.

Lehden sisältö oli valmistunut elokuussa, mutta lukijat tulkitsivat lehden osoittaneen avoimesti tukeaan sotilasdiktatuurille.

Todellisuudessa Mampaton henkilökuntaa yhdistivät vain kulttuuria koskevat arvot, ja se jakautui poliittisesti molempiin laitoihin. Allende ja Lobos kuitenkin edustivat vasemmistoa jo perhetaustansa osalta.

Allende kertoi muistelmateoksessaan Paula (1994, suom. 1995) joutuneensa vaikeuksiin Mampaton linjasta johtuen. Kannen neljä gorillaa liittyivät viattomasti sisäsivujen satuun toukokuussa 1974 (numero 226). Kuitenkin vainoharhainen hallinto näki kansikuvan viittaavan sotilasjunttaan.

Seuraavat vuodet olivat kaoottisia. Allendea seuranneet päätoimittajat ajoivat lehden sisäisiin riitoihin linjaerojen vuoksi. Aikaan liittyvät huhut ja syytökset ovat vakavia. Varmaa on vain, ettei kukaan kestänyt kauan lehden johdossa.

Tsunami kaataa hirmuhallitsijan Pääsiäissaarella

Themo Lobos – valistaja

Tekijältä on toistuvasti kysytty, kuinka paljon hän toi poliittista kantaansa töissään esille. Vastaukset ovat muuttuneet ajan myötä ristiriitaisiksi.

Se tiedetään, että Mampato tuotti vaikeuksia myös Lobosille. Tarinoista ongelmallisin oli La rebelión de los mutantes (numeroissa 176–196), joka kertoi hirmuhallitsijan suistamisesta vallasta. Tekijälleen tyypillisen tarinan julkaisu oli kuitenkin alkanut jo ennen vallankaappausta.

Kenties rehellisimmillään Lobos on vastannut kysymykseen vapaasti mukailtuna siten, ettei voinut itseään peittää työssään vaikkei koskaan tarkoituksella tuonut poliittista kantaansa Mampaton sivuille.

Sanojensa mukaan Lobos ei tahtonut töistään pamflettia eikä lapsille suunnattu viihde sopinut poliittiseen diskurssiin. Armstrongin tavoin Lobos uskoi, että lasten sarjojen tuli ensisijaisesti valistaa. Tältä osin hän ei koskaan horjunut lausunnoissaan.

Pimpín oli sisältönsä osalta korkealaatuinen julkaisu

Mampaton myöhemmät vaiheet

Chilen sarjakuvakulttuuri ei koskaan toipunut 1970-luvun tapahtumista. Mampato selvisi Lobosin sinnikkyyden ansiosta. Sitä hänellä oli enemmän kuin taloudellisia resursseja.

Toistuvat omat yritykset – Ogú (1983), Pimpín (1990) ja Cucalón (1986–1993) – päättyivät lyhyeen. Niiden merkittävin ansio oli ensin Mampaton sivuilla kesken jääneen tarinan saattaminen päätökseen ja sitten vanhojen seikkailujen julkaiseminen paranneltuina versioina.

Mampaton seikkailut on koottu vuodesta 1996 lähtien 40 albumiin. Avustajineen Lobos kirjoitti ja kuvitti Mampato-lehden aloitustarinan jälkeen 28 seikkailua. Hahmon luonut Oskar teki lehteen palattuaan vielä kuusi. Uusia tarinoita Lobos teki omissa julkaisuissaan viiden albumin edestä.

Kustannussopimus Juan Carlos Sáezin kanssa tuotti myös vientiponnistuksia – vähin tuloksin. Chilen ulkopuolella sarjaa tarkasteltiin kriittisin silmin. Lobos joutui muutoinkin koko uransa puolustamaan sankariparia vertauksilta Asterixiin ja Obelixiin.

Chilessä Mampato on kuitenkin rakastettu, ja sitä arvostetaan tekijänsä tavoin yli kaiken.


Keskustele Mampatosta ja muista Chilen sarjakuvista.