Jäniksen osa

Kuten moni muukin sarjakuvien tekijä, Jarkko Harakka (s. 1981) viimeisteli alkuvuodesta pienlehteä, jonka oli tarkoitus olla myynnissä Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaaleilla. Toisin kävi.

A6-kokoinen, 38-sivuinen pienlehti sisältää yhden pitkän tarinan. Sen kehittelyn Harakka on aloittanut jo vuonna 2014, julkaisukuntoiseen asuun hän sai sen viime talvena. Kypsyttely ja kehitteli on tehnyt sarjakuvalle hyvää. Hienovarainen kerronta vaatii tarkkaa ja täsmällistä ilmaisua, ja lopputulos on onnistunut.

Jäniksen osa alkaa päähenkilön ollessa kotimatkalla. Jäniksen vatsaa vääntää, ja luonto kutsuu lähimpään puskaan. Pahaksi onneksi pensaikon toisella puolella on metsän petoja päivätorkuilla. Niistä supikoira alkaa nälviä ja kiusata jänistä. Mukana olleet karhu ja mäyrä eivät puutu tilanteeseen, pikemminkin tuntuvat olevan supikoiran puolella. Kiusaaminen muuttuu rankaksi ja jatkuu kunnes orava saa sen loppumaan.

Metsä ja sen antropomorfinen yhteisö kuvastaa tietenkin ihmisyhteisöä. Yhteiskunnan valtarakenteet eivät palvele kaikkien turvallisuudentunnetta. Harakan sarjakuva houkuttelee ajattelemaan sitä, miksi enemmistölle turvaa tuovat rakenteet ottavat jotkut silmätikuikseen. Miksi ihmisten suojaksi luodut järjestelmät eivät palvele kaikkia, vaan ne mahdollistavat, ehkä jopa toimiakseen edellyttävät, joidenkin tulevan kohdelluiksi kaltoin. Ja monetkaan eivät ymmärrä rakenteiden toimivan näin.

John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoriassa (1971) nykyinen yhteiskunta perustetaan kokouksessa, jossa kukaan ei tiedä tulevaa asemaansa. Näin päädytään malliin, jossa pieni osa ihmisistä jää heikkoon asemaan. Näin voitiin lisätä ”parempiosaisten” määrää, ja kukaan ei uskonut joutuvansa yhteiskunnan laitamien pieneen vähemmistöön. Jotkut sinne kuitenkin joutuivat.

”Noniin eiku tsemppiä”. Nämä oravan sanat harvoin riittävät kiusatun mielen kohentamiseksi. Silti niitä toistellaan ja toistellaan, kun ei muutakaan osata.

Harakan sarjakuva ei tarjoa ratkaisuja, mutta johdattaa ajattelemaan. Hahmojen luomiseen ja piirtämiseen on käytetty aikaa, ja ne olemuksellaan hyvin kuvastavat tunteita. Sarjakuvaruutujen taustoittaminen jää hieman epätasaiseksi, ajoittain se on tarkkaa ja toisinaan viitteenomaista. Panostus hahmoihin tuo tarinan eläväksi.

Pienlehteä on saatavissa Turun Sarjakuvakaupasta ja tekijältä itseltään.