Ada Araliksessa

Suomen sarjakuvaseuran pylväsnäyttelyt Kirjastokeskus Araliksessa (Hämeentie 135a, Helsinki) jatkuvat. Nyt esillä on Anne Muhosen Ada-näyttely 3.5-30.6.2005. Pylväisiin on ripustettu Muhosen sarjakuvia, luonnoksia, maalauksia ja pienoisveistos. Avajaiset pidetään torstaina 26.5. klo 18.00. Tervetuloa!

Lisää näyttelystä Ada-sivuilta. Flashinä:
http://www.adasarjakuva.com/site/flash/ajankohtaista/tapahtumat.html
tai html:nä:
http://www.adasarjakuva.com/site/html/ajankohtaista/tapahtumat.html

Sekä Anne Muhosen haastattelu:

Pylväsnäyttelyssäsi on esillä sekä sarjakuvia, että maalauksia. Kumpi oli ensin, sarjakuva vai maalaus? Jos on kyse pelkästään Ada-sarjakuvasta – tai itse asiassa muutenkin -, niin ensin oli maalaus. Tein alunperin Taidekoulu Maassa monta versiota Gallén-Kallelan “Ad Astra” -maalauksesta, johon ihastuin ensi näkemältä. Yksi versioni oli rock-henkinen “Sigillum Astri”, joka oli puoli vuotta esillä Elmu ry:n tiloissa Nosturissa.
Sarjakuvaa en itse asiassa alunperin ajatellut milloinkaan alkaa tekemäänkään, koska ajattelin, etten jaksa piirtää yhtä hahmoa useampaa ruutua. Keväällä 2002 osallistuin kuitenkin Katja Tukiaisen sarjakuvakurssille, mistä innostus sarjakuvailmaisuun lähti.
Taidekoulu Maan vapaaehtoisen, neljännen lukuvuoden 2002-2003 opiskelinkin sitten Katja Tukiaisen ja Katarina Koskivaaran ohjauksessa. Halusin tehdä sarjakuvan tytöstä, joka kokee karvaan pettymyksen, mutta on kuitenkin loppujen lopuksi sisäisesti hyvinkin vahva ja “selviytyy”. “Ad Astran” vahvuus oli hyvä esikuva hahmolle.

Miten saman taiteilijaan repertuaariin mahtuu useita eri tekniikoita/tyylilajeja, mitä ne antavat toisilleen? “Vaihtelu virkistää”. Kun ensin piirtää pikkutarkasti albumillisen pelkkää mustavalkoviivaa, sen jälkeen on jo melkein pakko päästä maalaamaan pensselillä isompia, laajempia ja rennompia vetoja. Tosin useinhan sekä piirtämistä, että maalaamista tulee harjoitettua samanaikaisesti.

Maalauksesi tuntuvat olevan myös tarinallisia, kummalla välineellä pystyt ilmaisemaan tehokkaammin? Onko eroja siinä, mitä aiheita käsittelet kullakin välineellä? Ehkä jossain määrin maalaus on itselläni tehokkaampi, siinä saa yhteen kuvaan tiivistettyä kaiken tarpeellisen, kun sarjakuvassa taas ruudut tukevat toisiaan ja ovat osiensa summa. Piirrettävällä/maalattavalla aiheella ei sinänsä ole väliä, kunhan se herättää ainakin itsessäni jotain tunteita ja muodostaa siten jo tavallaan valmiita kuvia pääni sisällä.

Miten valitsit pylväsnäyttelyysi tulevat työt?Ensimmäisessä pylväässä halusin kertoa Adasta prosessina; millaisten valintojen ja vaiheiden kautta päädyttiin Adan ensimmäiseen albumiin, ja mitä pikkujuttuja ja yksityiskohtia ruutujen taustalta löytyy Adan kakkosalbumissa. Toisen pylvään taulut taas ovat osittain suoraan osittain välillisesti Ada-albumien ruutuja, ja muodostavat keskenään pienen kertomuksen.

Miten tämä näyttely eroaa aiheeltaan/sisällöltään muista näyttelyistäsi? Monet yksityisnäyttelyni ovat olleet myös kerronnallisia, sarjakuvallisia. Yhteisnäyttelyissä työni ovat sitten olleet hieman “yleisluonteisempia”.

Töissäsi kuvataan paljon muusikoita, soittamista ja soittimia. Miten musiikki liittyy oman elämääsi? Musiikki, ja ehkä tarkemmin vielä rock-/metallimusiikki on suuri osa elämääni. Musiikki pystyy välittämään suuria tunteita joko pienillä kauniilla melodioilla tai isoilla räyhäkkäillä riffeillä, tunnekirjo on suuri, kuten elämässä yleensäkin. Biisit ovat tavallaan sarjakuvien tapaan tiivistettyjä katkelmia elämästä.
Olen myös toiminut vuodesta 2001 lähtien kotimaisen rock-/metallimusiikkilehti Infernon toimittajana. Ja soitan itse myös pianoa.

Kerro näyttelyssä esillä olevasta pienoisveistoksesta. Olen tehnyt Adasta tauluja, laukkuja, pinssejä. Tällä kertaa halusin koittaa tehdä Adasta jotenkin vielä konkreettisemman – siis figuurin. Ensimmäinen veistosversio epäonnistui, koska muistin paistolämpötilan väärin ja hahmo paistui tunnistamattomaksi. Toisella kerralla oli parempi onni – ja muisti – myötä, ja hahmosta tuli lähes tunnistettava =)