Sielunvaellusta fantasiasarjakuvassa

Drolican tyyppistä sarjakuvaa on tehty, tai pikemminkin yritetty tehdä meillä jo kymmeniä vuosia. Angloamerikkalaisia vaikutteita itseensä imeneistä omakustannelehdistä muistetaan viime vuosilta hyvin mm. Shock. Supersankari- tai seikkailugenren ei kuitenkaan voi sanoa olevan meillä omakustanteissa liian suosittua. Tästäkin syystä tervehdin uutta tulokasta ilolla.
Realistisen tyylin taitavia piirtäjiä on harvassa. Usein he joko vaihtavat nopeasti alaa tai etsiytyvät täysin toisenlaisiin sarjakuvahommiin, kuten Jukka Murtosaari, Matti Hagelberg ja Ilkka Ruokola ovat tehneet. Kari Leppäsen ja Petri Hiltusen viitoittamaa tietä kykenee vain harva kulkemaan.

Drolica – Sielunvaellus
Käsikirjoitus ja tekstaus: Tomi Kerminen
Luonnostelu ja kannet: Sami Kivelä
Tussaus: Jussi Piironen
40s. hinta 4euroa
julkaisija: Deep Black Comics
deepblackcomics@netti.fi

Vaikka tarina on minialbumin mittainen, siitä on hankala kertoa paljastamatta liikaa juonta. Pelkkä jutun perusristiriita tai sankarin tavoite ei lehdessä kuitenkaan riitä parhaalla mahdollisella tavalla kantamaan kokonaista pitkää tarinaa. Havaitsin asian omakohtaisesti Timo Niemen kanssa tekemäni Octobriana -albumin ilmestyttyä. Kermisen käsikirjoitus on kyllä teknisesti toimiva, mutta sielunvaelluksen teemaan se ei tuo uusia näkökulmia. Pääosassa on toiminta, ja toiminnan alttarille uhrataan myös osa logiikasta – niin kuin tässä lajityypissä on tapana.

Kun piirrostyö on juonen kuljetusta ja sivutaittoa myöten täysin ammattimaista, lukijan huomio kiinnittyy väkisinkin sankarien tekemisiin ja tarinan kummallisuuksiin. Realistisen hahmon toiminnan täytyy olla realistisen tuntuista kuvatussa maailmassa. Viihteessä on tosin yleistynyt tyyli, jossa lukijan tai katsojan silmille paiskotaan koko ajan valtavasti karkkia ja toivotaan hänen unohtavan kaiken muun.
Drolica on toimintasarjakuva, mutta toiminta ei siinä valitettavasti kerro mitään sarjan henkilöistä. Meille esitellään ainoastaan päähenkilö, ja hänetkin pintapuolisesti. Toki on hyvä että mahdollisesti tämän jälkeen tuleviin tarinoihin riittää paljastettavaa. Tiimin tulisi silti kantaa enemmän huolta myös siitä, miksi joku haluaisi lukea vielä seuraavan numeron? Nyt tyyppien kaksiulotteisuus häiritsee.

Drolica on selvästi tehty pojille ja nuorille miehille. Mukana on yksi päälle liimatulta vaikuttava eroottinen kohtaus. Huolellisempi keskittyminen hahmojen motiiveihin olisi saattanut tuoda tähänkin lisätä uskottavuutta. Toinen vaihtoehto olisi keskittyä selkeästi pornoon, jolloin asiasta ei tarvitsisi välittää.

Krediteissä mainitaan Jack Kirby, mutta bongasin Kirby -vaikutteita vain hyvin lievinä. Kerran näen niitä naisen kasvoissa ja hieman enemmän sarjan pahiksessa. Sen sijaan mieleeni tulee J. Scott Campbell ja muutama muukin tekijä Imagelta. Tämä on loistavaa, toivottavasti ”Team-Drolica” jaksaa jatkaa valitsemallaan tiellä!

Aika on muuttanut sarjakuvien tekemistä Suomessa koko ajan enemmän tiimityön suuntaan. Yksittäinen tekijä saa muista kummasti lisävoimaa, jos vain yhteinen tavoite ja sävel löytyy. Drolicassa löytyy, ja se näkyy lopputuloksessa. Drolica on mietitty paketti, jossa useamman ihmisen panos on ilmiselvästi tuottanut toimivia ratkaisuja sekä digipainatteen ulkoasuun että sisältöön.

Kuvanäytteitä lehden kotisivulla
Kvaakissa keskustellaan Drolicasta