Puhuvat lehmät

Kvaakin toimittajia parveili noin kuukausi sitten Me Muut -kokoelman julkistamistilaisuudessa. Siellä tarjottiin jouluista apetta. Juttu hautautui kuitenkin toimituksen omiin joulukiireisin ja sitä seuranneeseen sarjakuvaportaalin päivitysrumbaan. Koska tämä on internet, voimme nostaa lehmän pöydälle jälkijunassa. Tekijät saivat nyt mahdollisuuden vastata sähköpostilla. Tavoitteena oli jäljittää mm. sarjan tekijöiden käsityksiä huumorista, ja muita Me Muut -sarjan omaleimaisia piirteitä.

Kvaak: Järkälemäisen kirjanne ilmestymisestä on kulunut nyt noin kuukausi. Millaisia mielipiteitä se on herättänyt?

Seppänen & Pantzar: Palaute on ollut hyvin samanlaista kuin niinä kaikkina 26 vuotena, joina Me Muut on ilmestynyt. Palautetta antavat ennen kaikkea ihmiset, jotka muuten eivät juuri seuraa sarjakuvia. Varttuneemmat lukijat kiittävät sitä, että stripeissä otetaan kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin. Nuoremmat ovat kiitelleet strippien tarjoamaa aivojumppaa.

Kiitosta on tullut myös siitä, että laatu on pysynyt yhtä hyvänä tuhansien strippien jälkeenkin. Sarjakuvan harrastajilta tuleva palaute kiittää ennen kaikkea strippien kuvallista selkeyttä ja vähäeleisyyttä, stripin pitkää historiaa ja ideoiden runsautta.

Kvaak: Olette tehneet sarjaa vuodesta 1978 ja se ilmestyy edelleen Espoolaisessa Länsiväylä -lehdessä. Ajat ja sarjan hahmot ovat tänä aikana muuttuneet. Onko suhtautumisenne sarjaan ja yleisön kommentointi muuttunut?

Seppänen: Ehkä suurin ero on siinä, että vuonna 1978 suomalainen alkuperäisstrippi oli harvinaisuus. Silloin kommentoitiin enemmän tätä harvinaisuutta, mutta nykyään kun suomalaiset sarjakuvat eivät ole enää kummajaisia, kiitellään lähinnä sisältöä. Oma suhtautumisemme on varmaan muuttunut sillä tavalla, että vuosien ja historian karttuessa mukaan on tullut tietynlainen velvollisuus tallentaa ajan henkeä, ajan ilmiöitä ja ajan esineitä strippimuodossa.

Pantzar: Suhtautuminen sarjan tekemiseen on yhtä vakava kuin alussakin. Yritän tehdä piirroshommaa koko ajan paremmin. Siksi visuaalinen ilmekin muuttuu koko ajan, (mutta hitaasti). En kuitenkaan pidä sitä pahana asiana. Ehkä olisi pahempi, jos piirrokset eivät muuttuisi.

Kvaak: Tämä on neljäs Me Muut kokoomateos. Maksetaanko kovakantisesta albumista tekijälle paremmin kuin pehmeäkantisesta?

Seppänen & Pantzar: Maksamisesta emme tiedä, sen tietää kustantaja Harto Pasonen – voisi kuitenkin kuvitella, että koska kovakantisen albumin tekeminen maksaa enemmän, tekijöille jää vastaavasti vähemmän. Meistä oli hieno ele kustantajalta tehdä paksu kovakantinen kirja, sillä siten kustantaja tavallaan kunnioittaa sitä, että Me Muut on nykyään ilmestyvistä suomalaisista stripeistä pitkäikäisin.

Kvaak: Miten sarjakuvanne mielestäsi eroaa muista sanomalehtisarjakuvista? Mitkä ovat sen vahvoja puolia tai heikkouksia?

Seppänen: Me Muut eroaa tavanomaisista sanomalehtisarjakuvista kaiketi siten, että siinä ei ole lainkaan päähenkilöitä – niin kuin ei elämässä oikeastikaan ole. Siten huumorikaan ei nojaudu päähenkilöiden kiveen hakattuihin luonteenpiirteisiin ja ominaisuuksiin, vaan siihen mitä maailmassa tapahtuu. Vahvoista puolista ja heikkouksista pitää kysyä lukijoilta.

Pantzar: Heti alkuaikoina päätimme yhdessä, että yritämme tehdä sekä sanallisesti että kuvallisesti sellaisen sarjakuvan joka on nopeasti luettavissa ja ”helppolukuinen”. Sarjan vahvuutena pidän selkeyttä ja pelkistämistä. Sitä voi pitää myös kuivakkuutena, joka lienee heikkous.

Esikuvana ehkä voisin pitää Tenavia, vaikka Schultzin piirrostyyli onkin erilainen. Sekin perustuu aika paljon siihen, että hahmot keskustelevat jutuissa toistensa kanssa ja samaan aikaan kävelevät maisemassa. Olen aika tyytyväinen, että piirroksista ei ole löydettävissä selkeää esikuvaa. Osittain johtuu siitä, etten ole kovin taitava piirtäjä, pikemminkin tunnollinen puurtaja.

Kvaak: Uudessa Me Muut -kirjassa on kirjaksi, ja jopa sarjakuvakirjaksi, kovin vähän sanoja. Onko käsikirjoittaminen teille sanojen poistamista tekstistä, ideoiden suoltamista, vai mitä?

Seppänen & Pantzar: Me Muiden käsikirjoittaminen ei ole tekstin kirjoittamista, vaan valmiin stripin synnyttämistä. Pekka luonnostelee stripin, ja Jari kehittää sitten rytmiä ja ilmaisua eteenpäin piirtäessään julkaistavan stripin. Kuvaa ja sanaa ei voi erottaa, kumpikin kantaa viestiä tasa-arvoisina yhtä aikaa rinnakkain. Sarjakuvahan ei saisi olla kuvitettua proosaa. Mitä vähemmän siinä on turhia sanoja ja kuvallista krääsää, sitä parempi.

Pekka Seppänen
Pekka Seppänen

Kvaak: Pekka, mitä sarjakuvan visuaalisuus merkitsee sinulle käsikirjoittajana? Voisitko kuvitella kirjoittavasi pantomiimisarjakuvaa?

Seppänen: Sarjakuvan käsikirjoittaminen on minulle valmiin stripin näkemistä, samaan tapaan kuin hyvä näytelmäkirjailija kirjoittaa näytelmää eikä sanoja. Käsikirjoituksissani on aina piirrettynä sekä sana että kuva. Olen käsikirjoittanut satoja ruutuja, joissa ei ole lainkaan tekstiä, mutta en vielä yhtään ruutua, jossa ei ole kuvaa.

Jari Pantzar
Jari Pantzar

Kvaak: Minimalistinen ote sarjan hahmoissa ja lehmien mimiikassa sopii mielestäni Me muut Strippiin. Vitsit ovat sen tekstissä. Mitä sarjakuvan visuaalisuus merkitsee sinulle Jari, ja miten suhtaudut kuvallisiin vitseihin ja oivalluksiin?

Pantzar: tässä sarjakuvassa on aika vähän eleitä hahmoilla. Teuvo Lylyssä voin käyttää vähän enemmän ilmeitä ja eleitä. Mielellään piirtäisin myös sellaisia juttuja joissa olisi liikettä enemmän. En kuitenkaan halua käyttää liioiteltuja liikkeitä ja ilmeitä, jos teksti ei sitä vaadi. Joskus lisään tekstiin liittymättömiä kuvallisia elementtejä mukaan juttuun, mutta ne eivät saa kilpailla tekstissä olevan vitsin kanssa.

Kvaak: Jari, olet koulutukseltasi arkkitehti. Onko arkkitehtuurilla ja koomisuudella mitään yhtymäkohtia?

Pantzar: Arkkitehdin hommassa ja habituksessa on paljonkin koomista ja surkuhupaisaa. Mutta koska olen lähinnä piirtäjä, en osaa sitä sarjakuvissa hyödyntää. Arkkitehdin työvälineistä sen sijaan on ollut paljonkin apua sarjakuvahommissa. Kvaak: Tässä on nyt puhuttu vain sarjakuvista. Ehditkö tehdä muuta?

Kvaak: Tässä on nyt puhuttu vain sarjakuvista, Onko teillä aikaa tehdä muuta?

Seppänen: Käsikirjoitan myös pilapiirroksia, paraikaa etenkin Pertti Hämäläiselle (=Häm.) ja Matti Remekselle.

Pantzar: Olen ollut yli 20v puolipäiväarkkitehti. Sarjakuvien lisäksi teen kuvituskuvia, tekstausta ja värityksiä.

Me Muut
Arktinen Banaani 2004
Käsikirjoitus: Pekka Seppänen
Sarjakuvitus: Jari Pantzar
Kannen suunnittelu: Tommi Hänninen
320 sivua, hinta noin 22euroa

Aiheesta lisää Kvaakissa: Me Muut, tasan 25v. – Teuvo Lyly, noin 10v.