Absurdia arkea

Tarinan alku on mitä arkisin, Sami muuttaa opiskelija-asuntolan solukämppään. Hän on aloittamassa yliopisto-opiskelunsa. Samanlaisia opiskelijakämppiä on kaikissa yliopistokaupungeissa. Tämä on tavallinen opiskelijaelämän arjen kuvaus, lukija aavistelee. Pian tarina alkaa muuttua oudommaksi.

Mikko Kangasmäki & Tapani Tolonen: Sami ja Henrik
Ranskalaiset kahdelle
Omakustanne 2004,
34 sivua ja kannet

samijahenrik@jippii.fi

Sami on hyväkäytöksinen, hieman idealistinenkin nuori mies. Hänen auvoiset kuvitelmansa akateemisen opiskelijaelämän idyllisestä luonteesta rapisevat nopeasti. Olutta ja tupakkaa aamiaiseksi nauttiva kämppis vaikuttaa hämäräveikolta ja opiskelu saa absurdeja vivahteita. Samin optimismia on silti hankala horjuttaa.

Salavihkaa tarinaan lomittuu yhä oudompia sävyjä. Historian luennolta Sami eksyy yliopiston hämärille käytäville – keskiaikaisilta vaikuttavissa kellareissa on salatieteellisen tiedekunnan ilmoitustaulu. Samin opiskelukaveriksi tulee ”kummallinen” hippi Henrik, joka asustelee sillan alla. Kaikki tarinan outoudet tulevat vastaan melkein itsestäänselvyyksinä.

Tätä voisi varmaankin luonnehtia jonkinlaiseksi kotikutoiseksi maagiseksi realismiksi, johon on kudottu mukaan satiiria ja huumoria. Yliopistoelämän eksentrisyyksille naureskelu jää nopeasti vähemmälle, kun juonessa siirrytään oudon toimintaseikkailun puolelle.

Tämä yhtäkkinen seikkailuvaihe, Ranskan perunoiden (sic) palauttaminen hämäräperäisen kämppiksen pakastimesta Ranskan kansalle tuntuu ikävältä sivupolulta, joka kyllä tuo muassaan myös muutamia hauskojakin tilanteita ja sivuhahmoja. Tilanteet vaihtuvat nopeasti ja hilpeän epäloogisesti, meno on kuitenkin siksi sujuvaa, että sen voi katsoa tarkoitukselliseksi.

Tapani Tolosen piirrostyö on paikoin haparoivaa, mutta pääosin riittävän pätevää jälkeä joka havittelee ranskalais-belgialaisen seikkailusarjakuvan tyylejä. Ei aivan kustannussopimus-valmista, mutta kyllin toimivaa.

Hyväntuulinen ja myhäilyttävän hauska pläjäys avautunee parhaiten yliopisto-opiskelijaelämää tunteville, vaikka pääosa tarinaa koostuukin surrealistisesta takaa-ajotarinasta. Tämän parivaljakon vaiheista voisi lukea lisääkin.

One Reply to “Absurdia arkea”

  1. Minä tykkäsin tästä kanssa. Positiivinen yllätys oli. Hyvä että tämmöistäkin tehdään!

Kommentit on suljettu.