Helsingin sarjakuvafestivaalit starttasivat tänään Kulttuuritehdas Korjaamolla. Kvaakin toimittaja kävi kuuntelemassa päivän ohjelmaa ja aistimassa festivaalitunnelmaa. Tässä jutussa on kuvapitoinen fiilistely ensimmäisestä festaripäivästä!
Festarien avaus hoitui mutkattomasti. Vaunusalin lavalta huikattiin lyhyet tervetulotoivotukset yleisölle, jota oli heti yhdentoista jälkeen mukavasti paikalla.
Näytteilleasettajien myyntipöydät oli mahdutettu Vaunusaliin, jossa oli todella tiivis tunnelma. Pöytien annin tutkiminen vaati paikoin aimo annoksen kärsivällisyyttä, kun omaa vuoroa joutui jonottamaan ja ihmisiä tungeksi kapeassa tilassa moneen suuntaan. Pieni lisätila myyntipöydille ei olisi ollut pahitteeksi! Ihmiset tuntuivat kuitenkin olevan liikkeellä hyvällä tuulella eli sopu sijaa antaa.
Aurinkoinen sää suosi ensimmäistä festaripäivää. Korjaamon vehreällä sisäpihalla oli mukava vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa ja vetää henkeä Vaunusalin tiiviin tunnelman jälkeen.
Päivän ensimäinen haastattelu oli Vintti-salissa, jossa Ville Hänninen haastatteli englanniksi norjalaista sarjakuvataitelija Anja Dahle Øverbyea. Yleisöä ei päivän aluksi ollut löytänyt paikalle kovinkaan paljon, mikä oli harmi, sillä haastattelu oli mielestäni tosi kiinnostava. Øverbye on julkaissut kolme uusnorjankielistä sarjakuvaromaania, joissa kuvataan nuorten elämää, tunteita ja yksinäisyyden kokemusta. Hän on myös kustantanut sarjakuvia, sellaisia joista on ollut itsekin kiinnostunut. Erityisen mukavaa oli kuulla norjalaisista sarjakuvapiireistä. Siellä on mm. selkeä Oslo-Bergen-jako eli molemmissa kaupungeissa on hieman omanlaisensa fiilis sarjakuvan tekemisen suhteen.
Tämän haastattelun tekninen puoli toimi mainiosti, ja Vintti-sali oli tilana mukavan pieni ja lämminhenkinen. Haastattelun lomassa Hänninen valikoi sujuvasti heijastettavaksi otteita Øverbyen teoksista. Vaikkei yleisöä ollutkaan paikalla kuin kourallinen, haastattelun tunnelma oli miellyttävän leppoisa, ja Hännisen ja Øverbyen jutustelu siirtyi jouhevasti aiheesta toiseen.
Kino-salissa päivän aloittivat suomenruotsalainen Edith Hammar ja ruotsalainen Saskia Gullstrand. Heitä haastatteli englanniksi Reetta Laitinen, mutta Edithin ja Saskian eläväinen jutustelu kääntyi pian vuoropuheluksi, jossa varsinainen haastattelija jäi hieman sivuosaan. Tämä ei haitannut laisinkaan – päinvastoin oli mukavaa seurata keskustelua, jonka osallistujat olivat selvästi samalla aaltopituudella.
Gullstrand tekee paljon lyhytsarjakuvia, joissa tavallinen ja epätavallinen asettuvat vastakkain. Hammar käsittelee sarjakuvaromaaneissaan mm. queer-kokemuksia ja ulkopuolisuuden tunteita. Molemmat puhuivat paljon siitä, miten visuaalisuus on heille tärkeää ja miten esimerkiksi läheisyyden tai “miltä seksi tuntuu” -tyylisten tunteiden kuvaaminen sarjakuvassa onnistuu. Kiinnostava keskustelu olisi ollut vieläkin parempi, jos siinä olisi hyödynnetty salin isoa kangasta eikä tekijöiden olisi tarvinnut itse nostella töitään esille puheen lomassa.
Festareilla voi nähdä kotimaisen Crime Alley -Batman-fanileffan (säästin tämän elämyksen sunnuntaille). Elokuvassa käytetty Batman-puku vartioi festaritunnelmaa Korjaamon aulassa.
Haastattelujen lomassa ehdin toki tekemään messuostoksia. Minulla ei ollut mitään hankintalistaa, menin aivan heräteostoslinjalla. Messuilta tarttui mukaan mm. Zuo Ma’n Night Bus -sarjakuvaromaani, josta en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan. Takakannen mukaan Night Busin tekijä on kiinalainen underground-taiteilija. Luvassa on noin 400-sivun mittainen maagis-realistinen maaseutumatka, jonka käänteet ovat pikaisen selailun perusteella varsin vaiherikkaat.
Vintillä haastateltiin iltapäivällä italialaista Miguel Vilaa, jonka esikoisteos Padovaland on tänä vuonna ilmestynyt suomeksi Zum Teufelin kustantamana. Haastattelijana toimi Henry Toma, ja paikalla oli myös Italian kulttuuri-instituutin edustaja, jonka nimeä en valitettavasti ehtinyt poimimaan muistiinpanoihini. Myös kirjan suomentaja Silja-Maaria Aronpuro oli mukana yleisössä ja osallistui keskusteluun.
Sympaattisen oloinen Vila kertoili teoksensa taustoista, ja siitä, miten kustantaja varoitti sen sisältävän liikaa italialaista paikallisväriä. Käännettynä kirja kun ei ehkä avautuisi ulkomaisille lukijoille. Suomalaiset ovat kuitenkin ottaneet Padovalandin hyvin vastaan, ja Vila kertoi saaneensa myös muualta positiivista palautetta kirjansa aitoitalialaisesta tunnelmasta. Minunkin kiinnostukseni Vila sai heräämään eli Padovaland meni oitis lukulistalleni.
Lauantain ohjelmaan mahtui myös muutamia paneelikeskusteluja, ja ehdin seuraamaan niistä Kinon Matkat ja liikenne sarjakuvan aiheena -keskustelua. Keskustelijoina olivat Jyrki Nissinen, Sanna Hukkanen, Tiitu Takalo, Maija Louhio ja Janne Parviainen, sekä vetäjä Jelle Hugaerts.
Paneelin aiheen kiinnostavuus arvelutti minua etukäteen (ei kenties se mediaseksikkäin aihe?), mutta yleisöä oli kuitenkin runsaasti paikalla. Paneeli ei vain tällä kertaa keskusteluna toiminut yhtä hyvin kuin seuraamani kahdenkeskiset haastattelut. Olisi ensinnäkin ollut mukavaa, jos keskustelijat olisivat esitelleet itsensä kunnolla. Aika paljon puhuttiin jostain matkustukseen liittyvästä, joka ei sivunnut sarjakuvaa mitenkään (millainen matkustaja kukakin on, varhaiset matkustusmuistot yms.). Kädestä toiseen kiertävä mikrofoni ei ylipäänsä ole se parhain tapa keskustella. Oli tosin hupaisaa, että vieräkkäin istuneiden Nissisen ja Hukkasen välille virisi eräänlainen paneelin sisäinen minihaastattelu, kun Nissinen intoutui viemään keskustelua omien kysymystensä kautta milloin mihinkin suuntaan.
Sarjakuvan toimiminen matkapäiväkirjana oli paneelin aiheen kannalta kiinnostavinta antia. Tästä osuudesta käteen jäi muutamia hyviä lukuvinkkejä. Nicole Maxwellin Witch Doctor’s Apprentice: Hunting for Medicinal Plants in the Amazon vaikutti tutustumisen arvoiselta, vaikkei sarjakuva olekaan. Sarjakuvan puolelta muistiinpanoihin jäi brittiläisen Oliver Eastin Trains Are… mint -sarjakuva.
Suunnatkaahan ihmiset sunnuntainakin Korjaamolle sarjakuvan pariin!
Festivaalin ohjelma löytyy täältä.
