Viime vuonna ilmestynyt Juliana Hyrrin (s. 1989) Päivänkakkarameri on episodeja tekijän lapsuudesta. Kun kaksi kulttuuria kohtaavat lasten maailmassa, niin ihmetyksen aiheet ovat yksinkertaisia. Miksi suomeksi kissaa ei voi kirjoittaa ”kisa”?
Hyrri on tehnyt sarjakuvia lapsen näkökulmasta aikaisemminkin. Esikoisteos Satakieli joka ei laulanut (Suuri Kurpitsa 2019) on julkaistu ranskaksi ja englanniksi, molemmat vuonna 2022. Päivänkakkarameressä näkökulma on tarkempi, tai korostuneemmin tarkentunut kulttuurien välissä elämiseen.
Lapsi omaksuu vanhemmiltaan ja lähipiiriltään kielen ja kulttuurin. Tätä täydentää erittäin tärkeänä osana samanikäisten kanssa leikkiminen, vertaisten kanssa oleminen. Lapsi oppii uskomattoman nopeasti, mitä kieltä kenenkin kanssa puhutaan ja miten käyttäydytään. Mutta mutkiakin matkaan tulee, ja niihin Hyrri on omalta osaltaan tarttunut.
Mistä kahden kulttuurin välissä oleva hakee yhteenkuuluvuutta? Mihin hän taipuu hylätyksi tulemisen pelossa? Päivänkakkarameren tytön vaari ajattelee tulevaisuutta ja lapsenlapsen aikuisuutta. Virossa vaarin mielestä lapsen pitää katsoa ainoastaan Suomen televisiota. Kun perhe on muuttanut, niin ainoat sallitut kanavat ovat vaarin mielestä ovat venäjänkielisiä.
Hyrri asettuu Päivänkakkarameressä taas hienosti lapsen asemaan. Piirroksissa lapset ovat karikatyyrimaisen isopäisiä, korostaen pienten ihmisten ruumiin erilaisia mittasuhteita aikuisiin verrattuna. Pääasiassa tarinoita kerrotaan harmaasävyisin lyijykynäpiirroksin. Kerrontaa selkeyttävät karkein siveltimenvedoin tehdyt öljyvärisivut, joissa päähenkilön omat ajatukset ja luulot pääsevät kuuluviin. Omasta elämästä aihetta hakeva teos on esikoista eheämpi ja selkeämpi.
Ihastuttava yksityiskohta Hyrrin sarjakuvakerronnassa on R-kirjaimen lausumisen vaikeuden kuvaaminen. Puhekuplassa r-kirjain on tärisevä ja sutattu. Kahden kulttuurin välissä kasvaminen ei tarkoita sitä, että väistämättä ymmärtäisi maailmaa laajemmin. Myös näille lapsille on oman ymmärryksen ulkopuolisia kieliä ja tapoja.
Kun avaa Twitterin (tai jonkun muun sosiaalisen median), niin maahanmuutosta ja maahanmuuttajien lapsista käytävä keskustelu alkaa nopeasti tympäistä. Oli keskustelun avaus minkälainen tahansa. Lapsen näkökulmasta kuvaaminen tekee Hyrrin teoksesta toisenlaisen lähestyttävän. Vaikka toiseus on koko ajan läsnä, niin somessa mylläävät käsitykset jäävät lukiessa täysin taustalle. Lapsen näkökulman lisäksi Hyrrillä on taito pitää oma kerrontansa julkisen keskustelun yläpuolella. Lopputuloksena on hieno sarjakuvateos.
Juliana Hyrri
Päivänkakkarameri
Suuri Kurpitsa 2022
ISBN 978-952-7160-52-7
160 s., kovakantinen, osittain nelivärinen
Kvaakissa voi keskustella Hyrrin sarjakuvista