Liki 30 vuoden tauon jälkeen Filemonin suomennetut seikkailut Atlantin valtameren kirjaimilla jatkuvat. Kiitos tästä kuuluu Egmontin BD-sarjalle.
Vuosina 1974-75 Otava julkaisi kolme osaa Filemonin seikkailuja Jorma Kaparin ja Jukka Kemppisen suomentamina. Kokonaisuus (A:n haaksirikkoinen, Filemon ja villi piano ja Riippuva linna) loi sarjakuvalle kulttimaineen, joka on kestänyt läpi vuosikymmenien. WSOY yritti jatkaa sarjaa 1990-luvun alussa, mutta Kolmen pöllön aukean arvoituksen (1992) jälkeen julkaistu uusintapainos A:n haaksirikkoisesta (1993) ei ilmeisesti myynyt riittävästi. WSOY:n julkaisut suomensi Jukka Heiskanen, joka vastaa myös uudesta Epäuskoisen retkestä.
Filemonin tapauksessa suomennokset ovat erittäin tärkeitä. Surrealistista ilmaisua harva pystyy seuraamaan välttävällä kielitaidolla, itse yritin taannoin lukea suomentamattomia Filemoneja sanakirjan avulla, mutta kerronta ei avautunut. Liian paljon asioita jäi ymmärtämisen kannalta avoimiksi.
Filemonin tekijä Fred (Frédéric Othon Théodore Aristidès, 1931-2013) oli kreikkalaissiirtolaisten Pariisissa syntynyt poika. Sarjakuvalehti Piloteen hänet palkkasi René Goscinny juuri Filemonin vuoksi.
Sarjakuvan lähtökohta on jo itsessään kutkuttava. Antaa kaivonkaivaja Barthomeuksen ja Filemonin keskustelun selventää:
- – Tässä on maapallon kartta. Minä en osaa piirtää, mutta suunnilleen tällainen se on. Tässä on Amerikka, tuossa Eurooppa ja mantereiden välissä on Atlantin valtameri. No, me olemme tässä, A:lla.
- – Tarkoitatteko, että tämä saari on A:n muotoinen?
- – Ei se ole A:n muotoinen. Se on A!
- – Mutta… Tuota… Ei niitä kirjaimia ole olemassa… Ne ovat kartalla vain…
- – Aivan niin. Ohhoh jaa jaa aivan niin. Niitä kirjaimia ei ole olemassa, mutta kuitenkin olemme yhdellä niistä. Entä sitten?
- – Mutta sehän on mahdotonta.
- – Mahdotonta ja mahdotonta! Sitä minä olen toistellut neljänkymmenen vuoden ajan…
Sarjan neljäs/viides albumi
Nyt julkaistu Epäuskoisen retki on sarjan neljäs albumi ja jatkaa tarinaa siitä, mihin Otavan julkaisema Riippuva linna jäi. Epäuskoinen on Filemonin isä Hektor, joka ei ole uskonut muiden kertomuksiin salaperäisistä aakkossaarista. Vaikka isä saikin tutustua Kuiskaajien saareen ja teatterilaivoihin, niin tuskin hän mieltään kokemuksistaan muutti.
WSOY:n julkaisema Kolmen pöllön aukean arvoitus on albumisarjan osa 0, alkujaan Pilotessa 1965 julkaistu tarina, joka sai kirjamuodon vasta vuonna 1978. Joten suomennosten osalta ollaan tilanteessa, jossa Filemonin seikkailuista on julkaistu osat 0-4.
Osa Filemonin absurdeista tarinoista kumpuaa luultavasti siirtolaisuudesta ja kielellisten kulttuurien kohtaamisesta. Jotkut kahden kulttuurin vaikutuspiireissä kasvaneet, kuten Fred, osaavat yhdistellä näkemäänsä ja kokemaansa yllättävillä tavoilla. Syntyy jotakin, jota muut eivät ole osanneet ajatella.
Filemonin kulta-aikaa oli 1970-luku. Albumeita ilmestyi tiheään tahtiin, jopa kaksi vuodessa. Vuoden 1977 jälkeen tahti hiljentyi, 1980-luvulla niitä ilmestyi enää kolme. Viimeinen julkaistiin pian Fredin kuoleman jälkeen 2013. Suomentamatta on vielä yksitoista albumia.
Etenkin Fredin 1970-luvun työt ovat surrealistisen sarjakuvan klassikoita. Tuore suomennos saa pohtimaan, tunsiko Fred Tove ja Lars Janssonin tuotantoa? Teatterilaiva tuo väistämättä mieleen Vaarallisen juhannuksen (romaani ruotsiksi 1954), mutta ranskaksi teos ilmestynyt vasta vuonna 1980 ja kreikaksi 1983. Suoraa yhteyttä ei siis ole, mutta ehkäpä Fred on 1960-luvulla nähnyt televisiosta saksalaisen nukketeatteriversion tarinasta?
Egmontin BD-sarja näyttäisi saaneen jonkunlaista suosiota, ainakaan sitä ei ole lopetettu muutamaan albumiin. Itse asiassa uusi Filemon on jo yhdeksäs sarjan julkaisu. Tuore Filemon on Egmontin sivujen mukaan myyty jo loppuun, toinen painos on tulossa heti alkuvuodesta. Ehkä seuraavaa Fredin suomennosta ei tarvitse liki kolmeakymmentä vuotta odottaa.
Fred
Filemon: Epäuskoisen retki
suom. Jukka Heiskanen
Story House Egmont 2022
ISBN 978-952-334-449-5
56 s., värillinen, pehmeäkantinen
Kvaakissa on keskusteltu Filemonista ja BD-sarjasta