Riad Sattouf on muistelmasarjansa viidennessä osassa edennyt ikään, jolloin hän oli epävarma teini. Aikaisemmissa osissa miltei päähenkilön asemassa oli hänen ristiriitainen isänsä. Hän aloitti sarjan melko maallisena ja liberaalina tyyppinä, mutta mitä enemmän isä on viettänyt aikaa Syyriassa, sitä enemmän islamilaiset perinteet ja usko ovat ottaneet hänestä valtaa. Miehen vakaumus on virittänyt jännitteet perheessä äärimmilleen.
Tällä kertaa isä on pääosan kirjasta poissaolevana. Edellinen kirja päättyi tilanteeseen, jossa hän kidnappasi perheen nuorimman lapsen mukaansa ja häipyi Syyriaan. Riadin muistoissa mies muuttuu mustaksi varjoksi, joka on rikkonut perheen yhtenäisyyden. Tarinassa keskeisen osan saa nyt hänen hermoromahduksen partaalla tasapainoileva äiti, jota raivo, suru ja katkeruus syövät sisältä.
Aiemmissa osissa äiti jäi usein statistiksi. Kenties nämä perheen sisäiset kaunat ovat värittäneet Riadin muistot, koska tuntuu myös hämmentävältä, että äiti tosiaan roikkui mukana ex-miehensä aivoituksissa perheen kasvattamisesta niin pitkään. Muistoja vanhempiensa välisestä rakkaudesta ei sarjassa juuri ole ollut. Äitiä ei sinänsä esitetä mitenkään turhan ihaillen, sillä myös hänen pintakuvassaan alkaa näyttäytyä rakoja. Hän hyödyntää omien vanhempiensa vieraanvaraisuutta ja suutahtaa omille lapsilleen herkästi. Rasistisia asenteitakin hänellä on arabeja kohtaan, kummuten tietysti hänen kovista kokemuksistaan. Pojasta tulee äidin lohduttaja, omista peloistaan huolimatta.
Riadilla on myös omat kamppailunsa käytävänä. Murrosikään liittyy ensi-ihastuminen, sydänsäryt ja kaveriporukan hajoaminen. Tietynlainen kapinallinen vaihe hänellä myös on islamistista isää ja kristinuskosta lohtua hakevaa äitiäkin kohtaan: hän kiinnostuu väkivaltaisista sarjakuvista, raskaasta musiikista, Lovecraftin kauhukirjoista ja lopulta okkultismista.
Merkittävin osa kuitenkin käsittelee nuoren pyrkimystä löytää oma paikkansa maailmassa. Ranskassa on 90-luvulla myös yhteiskunnallisia ongelmia, joista muistuttavat kaduilla maleksivat nuorisojengit, joissa on osallisena niin arabitaustaisia kuin skinheadejä. Aiemmissa osissa Syyriasta omaksutut jyrkät asenteet tykyttävät takaraivossa, kun Riad törmää ranskalaisnuorten vapaaseen suhtautumiseen seksiin ja seurusteluun.
Edelleen kirjasarjan ilona on muka hypertarkkoihin muistoihin perustuva kuvaus, jossa jokainen paikka, keskustelu ja kasvonilme on muistettu, kirjattu ja sellaisena tarjottu. Tulkinnalla lienee iso osansa tarinassa, mutta yksityiskohtien avulla on helpompi myydä kertomus totena. Kuvitus jatkaa karrikoitua linjaa, jossa saadaan harvoilla vedoilla ilmeikästä jälkeä. Nappisilmistäkin saadaan aika äärimmäisiä ilmeitä.
Pelkästään Ranskaan sijoittuva uusi osa muistuttaa David B.:n mestarillisesta Epileptikosta kauhukirjallisuuden arvostuksen osaltakin, mutta kenties juuri siksi siinä kuvattu varsinainen veljessuhde jää etäiseksi. Tapahtumia värittää ennemmin se poissaoleva pikkuveli.
Sinisävyinen kuvitus tuo apeaa sävyä, ja vaikeampi elämäntilanne tekee sarjan huumorista entistä mustempaa, mutta tavallaan myös helpompaa. Länsimaalaisena ranskalaiselle kulttuurille on vaivattomampaa nauraa kuin arabeille.
Riad Sattouf
Tulevaisuuden arabi 5. Lapsuus Lähi-idässä (1992-1994) / L’Arabe du futur 5. Une jeunesse au Moyen-Orient (1992-1994)
WSOY 2021
ISBN 978-951-0-47157-9
176 s., pehmeäkantinen
Kvaakissa on keskusteltu Tulevaisuuden arabista.