Divarin helmet – hämärän rajoilla

Nizar ei ole huulivoidetta, hilseshampoota eikä särkylääkettä, vaan saksalainen sarjakuva. Hansrudi Wäscherin 1960-luvulta saakka piirtämä Tarzanin, Mowglin ja Akimin yhdistävä kopio. Kopion kopio…

Nizar – tiikeripoika, n:o 2 1969. Kuumeessa kerrottua.

”Rauha, joka oli Intian viidakossa, jossa Nizar, tiikeripoika elää, häiriintyi, kun elefantti tallasi kaiken raivon sokaisemana maahan. Kun Nizar tahtoi rauhoittaa raivoavaa paksunahkaa, oli hän itse joutua sen uhriksi, jos elefantti ei viime sekunnilla olisi huomannut Nizarin uskollista Tiikeri-ystävää Kalia. Vähän myöhemmin kaatui elefantti kuolleena maahan.”

Näin jännittävästi ja sekavasti käydään edellisen numeron tapahtumia läpi Nizarin kakkosnumeron ensimmäisessä ruudussa. Ja: ”Yhtäkkiä pamahti tiheiköstä laukaus…” Hoo! Lehti tuo ulkoasullaan mieleen vanhat ns. liuskalehdet 1950-luvulta, italialaisperäiset Texit, Viidakot ja muut. Muutenkin tämä sarjakuva on kuin suoraan 1940- tai -50 -luvulta, vaikka onkin tehty 1960-luvun lopulla.

Sarjakuvan piirtäjä Hansrudi Wäscher syntyi Sveitsissä 1928 ja oppi italiaa jo lapsena, asuessaan vanhempiensa kanssa italiankielisellä alueella. Siellä hän tutustui italialaisiin sarjakuviin, tietysti tutuiksi tulivat myös klassiset amerikkalaiset sarjakuvat, Tarzan, Mandrake ja muut, joiden vaikutus siis ehkä liiankin selvästi näkyy hänen tuotannossaan.

Vuonna 1940 hän muutti perheineen Saksaan ja valmistui aikanaan graafiseksi suunnittelijaksi. Walter Lehning Werlag alkoi 1953 julkaista sarjakuvia italialaisessa taskukirjaformaatissa. Se tarjosi Hansrudille tilaisuuden toteuttaa lapsuuden suunnitelmat omista sarjakuvista. Heti hän tarjosi Sigurd-nimistä saksalais-wagnerilaisen ritariromantiikan sävyttämää sarjakuvaansa. Siitä alkoi pitkä ja tuottelias ura. Hänen sarjakuvansa ovat vieläpä suosittuja, vaikka olivat jo hiukan vanhentuneita jo ilmestyessään.

Aihepiirit olivat tuttuja italialaisista ja amerikkalaisista sarjakuvista 30- ja 40-luvuilta, ritari- ja viidakkoseikkailuja. Nimet kertovat kaiken(?): Tibor, Nizar (viidakko-), Sigurd, Falk, Ulf (ritari-), Gert (merirosvo-) ja Nick (avaruussarja). Vaan eivätpä tuon nimiset sarjat voi aivan tylsänhuonoja olla. Kömpelössä kuvituksessa on outoa tunnelmaa, ja tarinat hauskan tyhmiä. Moinen yhdistelmä voi tuottaa erikoisen lopputuloksen.

Nizar on oikeastaan Wäscherin vanhemman sarjan Tiborin kopio tai muunnos. Tibor syntyi 1959 kustantamon pyynnöstä paikkaamaan italialaissarja Akimin jättämää aukkoa; Akimin julkaisusopimus oli ohi ja uuteen sopimukseen ei päästy. Wäscher sai luoda uuden samanlaisen sarjan tilalle. Kun Lehning Werlag lopetti toimintansa 1968, sai Wäscher luoda sarjansa tavallaan uudelleen. Nizar syntyi. Kopion kopion kopio…

Saksalainen sarjakuva Suomessa on aikamoinen harvinaisuus. Lehteä selatessa on vaikea uskoa sarjan olevan vuodelta 1968. Wäscher on ollut uskollinen esikuvilleen, sarja on samaa vanhaa bulkkia kuin ennenkin, tyhmää poikien seikkailusarjaa, niiden ”kulta-ajalta”.

Nizarissa on kaikkea; huimaa seikkailua, salaperäisiä viidakkotemppeleitä, turbaanipäisiä konnia, tiikereitä ja sen sellaista. Nizar on teenkasvattajapariskunnan poika, jonka vanhemmat kuolivat rosvojoukkojen hyökkäykseen tämän ollessa pieni. Perheen kotiopettaja, kunnianarvoisa viisas vanhus Yorghi pelasti Nizarin paeten viidakkoon, jossa he asuvat vanhassa unohdetussa temppelissä.

Nizar kasvoi viidakon eläinten kanssa ja ymmärtää tietenkin niiden puhetta. Nizarin ystäviä ovat ainakin tiikeri-Kali, apina Dodo ja ainakin tässä lehdessä nimetön norsu, ja kaikilla on tottakai puhekuplat. Ollakseen intialainen (?) Nizar on merkillisen arjalaisen vaalea. Lienee sitten nimestään huolimatta saksalainen?? Tästä numerosta se ei käy ilmi.

Tässä 16-sivuisessa (jep!) jännityspakkauksessa Nizar pelastaa haavoittuneen, kuumehoureisen miehen ja vie hänet viidakkotemppeliinsä Yorghin parannettavaksi. Miehen, Harveyn, tarkoitus oli suojella jotakuta, muttei kuumehoureisena muista ketä. Joku oli yrittänyt tappaa hänet. Muutaman sekavan tapahtuman jälkeen lehti päättyy jännittävään kohtaukseen jossa salaperäinen turbaaniniekka maksaa salamurhaajille. ”Olette hoitaneet asian hyvin. Tässä luvattu palkkio!” ”Kuka on tämä salaperäinen ratsastaja, joka on maksanut suuren summan saadakseen Harveyn tieltään? Miksi on haavoittunut, jonka kunnianarvoisa Yorghi ja Nizar ovat ottaneet luokseen, niin tärkeä? Auttaako Nizar häntä? Älkää unohtako seuraavaa numeroa! Se on nimeltään: Kaikkialla vaanii vaara.”

Ja takakannessa mainostetaan: ”Tämä on seuraavan Nizarin kansikuva! Vaara vaanii kaikkialla.”
Lehti on viidakkomiljööseen sopivasti painettu tummanvihreällä painovärillä, sen vielä ymmärtää, mutta kuinkahan suomalainen kustantaja on uskonut tämän taskukokoisen ja ohuen läystäkkeen menevän kaupaksi? Irtonumerohinta 1:20 on tavattoman korkea, tuohon aikaan sai esimerkiksi värillisen, tuplasti paksumman ja kookkaamman Aku Ankan 80 pennillä. Teräsmiehenkin sai 1:10 hintaan.

Nizar – muodostaan huolimatta – on ns. liuskalehtien perillinen ajalta, jolloin liuskalehdet olivat jo auttamattomasti passé. Nizaria ilmestyikin vain kahdeksan numeroa. Kustantaja OY Liiton yritys oli kova; Nizar-klubiin sai liittyä ilmaiseksi, ja postitse jaettavaan klubikorttiin sai liimailla sisäkannesta leikattavia Nizar-merkkejä. Tästä divarista ostamastani lehdestä sen oli joku jo leikannutkin, eli jäseniäkin lie ollut.

Hansrudi Wäscherillä on Saksassa oma faniklubinsa, hänen hahmojaan on nähty puhelinkorteissa ja yhä työteliäs piirtäjä kiertelee festivaaleilla signeeraamassa.

Lisää (saksaksi):
http://members.aol.com/scmcduck/waescher.htm (linkki ei toimi valitettavasti enää)

Lähde: Horn: World Encyclopedia
of Comics ja ed. mainittu sivu.
——-

Tällä palstalla kerron hämäristä löydöistäni antikvariaattien hyllyiltä, esittelen kummallisia sarjakuvia, sarjakuvalehtiä, kirjoja jotka ovat jääneet usein ansiostakin unohduksiin tai huomaamatta. Joistakin voi löytää yllätyksiä, hyvään tai huonoon suuntaan. Voi olla että et ole koskaan kuullutkaan niistä, ja ehkä toivot ettet kuulisi nytkään. Ja kaiken lisäksi aina uusi ”löytö” esitellään joka kuukausi näin kuun alussa.
Kalkkunat vartaaseen!

2 Replies to “Divarin helmet – hämärän rajoilla”

  1. Hohdokas löytö kerrassaan! Satunnaisena keräilijänä itseäni kiinnostaisi kuulla vaikkapa vain lyhyenä mainintana myös se, mitä kautta kulloinkin esiteltävä aarre on päätynyt keräilijän kammioon, mikäli moinen detalji on vielä muistissa.

  2. Tämä tarttui matkaani joitakin vuosia sitten viiden markan hinnalla turkulaisesta Vaskikarin antikvariaatista. Ei tämä visiin mikään huikea harvinaisuus kuitenkaan ole. –Timo–

Kommentit on suljettu.