Tintin uusjuhla

Kaikkien tuntema belgialainen sarjakuvasankari Tintti täytti tänä vuonna komeat 75 vuotta. Hergén (Georges Remi 1907-83) Tintti on toki juhlakirjan arvoinen. Tosin nyt saatu juhlakirja on uusintapainos vuoden 1988 painoksesta. Ja uutta hyvää tässä uudessa painoksessa on vain kestävämpi sidosasu.

Benoit Peeters: Tintin Juhlakirja
Suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta
Alkuteos Tintin et le monde D´Herge
Otava 2004

Tintin ansiot niin sarjakuvan kuin koko eurooppalaisen kulttuurinkin saralla on tunnustettu jo monelta taholta ja Tintti-kirjat ovat iäti kukkivia klassikkoja. Peeters esittelee kirjassaan kronologisessa järjestyksessä kaikki ilmestyneet Tintti-albumit, se viekin kirjasta leijonanosan.

Tintti oli alkuun melko rasistinen ja asenteellinen sarja, mutta se kehittyi nopeasti. Käännekohtana toimi Sininen, lootus-albumi (1936), jonka tekemisessä Herge sai apua kiinalaiselta taideopiskelijalta Tsang Tsong Jeniltä. Hän antoi Hergélle tarvittavaa taustatietoa tätä Tintin Kiinan seikkailua varten. Tintin seikkailut muuttuivat tarkemmiksi ja autenttisemmiksi. Samalla tarinoista tuli jäsennellympiä.

Vuosina 1929-76 ilmestyi 24 Tintti-albumia, joista jokainen heijasteli omalla tavallaan aikansa ilmiöitä ja tapahtumia: Sinisessä lootuksessa otetaan kantaa tuolloin parhaillaan käynnissä olleeseen Kiinan ja Japanin väliseen sotaan, Ottokarin valtikka vuodelta 1939 on epäonnistuvan Anschlussin kuvaus (Itävallan liittäminen Hitlerin Saksaan 1938) ja kirjassa esiintyvä MüsstIer ei ole muuta kuin yhdistelmä Hitlerin ja Mussolinin nimistä.

Alkupään albumeita Hergé muokkasi uudelleen väriversioiksi ja korjasi pahimpia asiavirheitä. Joitakin albumeita piirrettiin aikojen saatossa uusiksi kolmeenkin kertaan. Tintin juhlakirjan kuvituksen mielenkiintoisin osuus, onkin näiden erilaisten versioiden vertailu.

Tekstiosuudeltaan Tintin juhlakirja on valitettavan suppea. Kirja saa lukijansa aika lailla tyhjän päälle, janoamaan lisää tietoa. Hergén elämänvaiheet käydään nopeasti läpi, eikä niiden mahdollista vaikutusta eri Tintti-kirjoihin kovin syvästi pohdita. Kaikista albumeistakin kerrotaan varsin lyhyesti ja katkelmallisesti.

Isokokoisilla, monasti turhilla kuvilla viedään suotta liikaa tilaa. Kirjan sivutaitto on makea, kirjavanoloinen, vaikka tiettyyn tyylikkyyteen on ilmeisestikin pyritty.

Tintin juhlakirja on lyhennetty painos Peetersin ruotsiksikin ilmestyneestä, tekstiltään osin identtisestä, mutta pari kertaa paksummasta ja paljon kattavammasta kirjasta. Tämä versio on suht identtinen englantilaisen Methuen -kustantamon tekemän typistetyn lasten- ja nuortenversion kanssa. Tintin juhlavuosi taisi tylpätä Suomessa tähän.

Tintin juhlakirja on toki kaikista puutteistaankin huolimatta varsin mielenkiintoista luettavaa kaikille Tintin ystäville. Jo pelkästään tällaisen kirjan julkaiseminen on hyvä asia, vaikka sen olisi voinut tehdä huomattavasti paremminkin.

Tintin juhlavuoden uutisointia

Reijo Valta: Tintti suomessa bibliografia

One Reply to “Tintin uusjuhla”

Kommentit on suljettu.