Kauan odotettu uusi vuosi 2021 on pyörähtänyt viimein käyntiin, tuoden ainakin omalla kohdallani kuvioihin myös arjen kiireet. Toivottavasti laskusi arkeen joulun ajan suklaavuorista ja pyjamapäivistä on ollut mahdollisimman pehmeä. Rennoissa tunnelmissa ajattelin aloittaa myös tämän vuoden blogipäivitykset, palaamalla perjantaideni pelastajaan ja nettisarjiskokoelmani konkariin. Humor Me on Marvinin vuodesta 2015 ilmestynyt ilahduttava, koskettava ja sopivan arkinen slice of life -sarja.
Charlie Summersilla ei ole turhan paljoa vapaa-aikaa. Samaan aikaan, kun hän opiskelee huippulukiossa muiden oppilaiden ja jopa henkilökunnan silmätikkuna, käy hän töissä ja huolehtii nelivuotiaasta pikkuveljestään. Monesti tällainen startti tarinalle saisi kenet tahansa kauhistumaan ja valmistelemaan itsensä henkisesti lukukokemukseen, josta ei vastoinkäymisiä puutu. Humor me on kuitenkin poikkeus sääntöön. Koulussa Charlieta ei paljoa kiinnosta häntä nälvivien ihmisten mielipiteet. Töissä hänen työnantajansa arvostaa häntä ja maksaa riittävästi palkkaa. Varhaiskypsä pikkuveli Luciankin joutuu ongelmiin lähinnä silloin, kun tarhatäti ei ymmärrä hänen haastamansa riidan olevan vain haaste kaksintaisteluun uuden tytön kunnian puolesta.
Kuivalla huumorillaan, nopealla älyllään ja itsenäisellä asenteellaan Charlien on selvinnyt kaikista hänen tielleen asetetuista haasteista mallikelpoisesti, vaikka hänen historiaansa taatusti varjostavat tummat pilvet. Missä Charlien ja Lucianin vanhemmat ovat? Miten Charlie on päätynyt esiintymään koulussa poikana, jopa niin vakuuttavasti, että hänen veljensä ei välillä muista hänen oikeaa sukupuoltaan? Lehmän hermoilla varustettu päähenkilömme ei pidä itsestään numeroa tai anna mitään vihiä tilanteestaan. Samaan aikaan, kun mysteerien verhoa aletaan hiljalleen raottaa, Charlien elämä muuttuu täysin, kun hänen tiensä risteävät James Hardfordin kanssa. James on paikallinen kuuluisuus, sillä yliopistossa opiskelun ohella hän tekee mallin töitä. Charlie ei tunne tätä tähtöstä tai voisi hänestä edes vähempää välittää. Hän kuitenkin päätyy auttamaan paprazzin hiillostamaa mannekiiniä, mutta kiitoksen sijaan tämä itseään täynnä oleva tomppelitähtönen on täysin vakuuttunut, että hän on saanut kimppuunsa stalkkerin ja tästä Charlien hankaluudet vasta alkavat.
En pysty riittävästi korostamaan tässä, kuinka samaan aikaan aidolta ja arkiselta, mutta myös nokkelalta ja keveältä tämä tarina tuntuu. Juoni etenee rauhallisesti, mutta samaan aikaan koko ajan tapahtuu jotain, hahmojen taustoja avataan tai pääsemme syvemmin tutustumaan heidän luonteisiinsa. Charlie on ihana, mutta samaan aikaan hänestä on helppoa tunnistaa niitä malleja ja kypsän nuoren haasteita, jotka ajavat hänet kauemmaksi ikätovereistaan. James on aidosti raivostuttava hahmo, mutta kun tarina etenee, hänenkin käytöksensä saa selityksen. Ja lieventäviä tekijöitä Lousilta, joka on tottunut toimimaan turvatyynynä Jamesin ja häntä ympäröivän maailman välillä. Tägien mukaan tarinaan on tulossa jotain romanssiakin, mutta vielä mitään söpöstelyä ei ole ollut näköpiirissä. Olen utelias, ehkä myös hieman jännittynyt siitä, miten tähän luokitukseen vastataan. Lisäksi minun on mainittava, että mustavalkoinen, realistinen mutta simppeli taide on persoonallista ja viehättävää. Viiden tähden suoritus koko sarja. Onni on elää aikaa, jolloin tällaista pääsee lukemaan laillisesti ilmaiseksi niin helposti (Humor Me Tapaksessa ja Webtoonsissa).
Joillekin teistä lukijoista saattoi tätä esittelyä lukiessa iskeä päälle deja vu. Lukiolainen opiskelemassa eliittilukiossa stipendillä? Maailmaan rauhallisesti ja välillä jopa välinpitämättömästi suhtautuva tyttö, joka tekeytyy pojaksi koulussansa? Suurilla luulloilla itsestään varustettu suosittu ja komea vanhempi poika? Jos hälytyskellot soivat päässäsi, olet todennäköisesti laillani tutustunut Bisco Hatorin sarjaan Ouran High School Host Club. Mangassa ja myöhemmin animessa päähenkilö Haruhi päätyy työskentelemään kauniiden poikien host clubissa korvatakseen vahingossa rikkomansa arvokkaan vaasin. Yhteistyö luonnollisesti tuo hahmoja lähemmäs toisiaan ja tarjoaa herkullisen alkuasetelman monille kommelluksille. Rakastan sekä OHSHC:tä että Humor me:tä, samankaltaisista kiinnostavista alkuasetelmistaan huolimatta eri syistä. OHSHC:ssä vedetään paljon vitsiä siitä, että Haruhi ei oikein ymmärrä rikkaiden elämää ja vice versa. Hahmojen taustoja käsitellään koskettavalla tavalla, ja komeista ulkokuorista huolimatta sarjan hostit ovat kokonaisia ja kiinnostavia hahmoja. Synkistelyä kevennetään aina tasaisin väliajoin toilailulla ja fanservicellä. Humor me pitää jotain tästä leikkimielisyydestä, mutta antaa päähenkilön haasteiden tulla lähemmäs lukijaa. Glamouria ja yltiörikkaiden elämän päivittelyä on tosin leikattu rankalla kädellä.
Näiden kahden sarjan vertaamisen tarkoituksena ei ole osoittaa, että Marvin olisi käynyt pihistämässä juonen modernista mangaklassikosta. Henkilökohtaisesti minua toki kiinnostaisi tietää, onko ko. sarja toiminut innoittajana vai onko kyseessä vain onnekas sattuma. Molemmat työt osuvat kuitenkin kohdallani kultasuoneen. Jos vietit teinivuosiasi, kuten minä, Haruhin, Tamakin, Kyoyan, Kaorun, Hikarun, Honeyn ja Morin seurassa, ruokkinee Humor me nostalgiannälkääsi ja tuo pöytään myös uutta herkullista syötävää. Ja toisinpäin, jos haluat lisää vauhdikasta ja välillä melko päätöntä menoa sekä doki doki -tunnelmaa Charlien elämään, käy ihmeessä kirjastosi mangahyllylllä kokeilemassa onneasi. Allekirjoittanut on nimittäin sitä mieltä, että jälleen kerran, manga on parempi kuin anime.
Marvin: Humor Me (Tapas 2015- / WEBTOON 2016-)
Vierailevana tähtenä: Bisco Hatori: Ouran High School Host Club (Alkuteos: Ōran Kōkō Hosuto Kurabu 2002-2010)