Taikapoika pulassa — Magical Boy

Voin myöntää heti alkuun, että en ole taikatyttösarjakuvien suurin ystävä. Eläinkumppanit ja epäkiitollisen viran piilottelu eivät vain oikein ole napanneet. Sääntöön löytyy kuitenkin aina poikkeus. The Kaon Magical Boy on kaikin puolin hyvin tyypillinen tarina taikavoimansa löytäneesta lukiolaisesta, joka taistelee hirviöitä vastaan ja pelkää paljastumista muulle maailmalle. Paitsi että sankaritar onkin sankari. Vaikka muun maailman ja erityisesti hänen äitinsä on vaikeaa tunnistaa tätä. Transmies Maxille oli kauhistus tajuta, että hän onkin valon jumalattaren jälleensyntymä, jonka on määrä pelastaa maailma pimeyden voimilta, röyhelöissä.

Päähenkilömme Max on nähnyt koko elämänsä muiden ihmisten ympärillä valokehiä. Värit kertovat kyseessä olevan henkilön tunteista, värikkäät ja kirkkaat tarkoittavat positiivisia tunteita ja tumman sävyt viittaavat taas siihen, että henkilön sisällä vellovat viha, ahdistus tai pelko. Selitys valoilmiölle löytyy kun Max yrittää syntymäpäivänään tulla kaapista vanhemmilleen todellisesta sukupuoli-identiteetistään ja saakin sen sijaan kuulla olevansa taikatyttöjen suvusta. Äiti paljastaa innoissaan, että Maxin erikoiset kyvyt eivät ole hänen päästään, ja lapsena hänelle luetut tarinat valon ja pimeyden taistelusta ovat totisinta totta. Max saakin kuin saakin kerrottua vanhemmilleen tämän paljastuksen jälkeen olevansa transmies. Tästä seuraa kuitenkin riita, sillä äiti ei ole innoissaan siitä, että hänen lapsensa uhmaa sisäistä jumalatartaan tällä tavoin. “Mieheksi tekeytyminen” saattaa heikentää valon esitaistelijan voimia ja antaa pimeydelle valtaa. Max näkee tilanteessa vain vaatimuksia, joita hän ei kykene täyttämään ja äidin, joka ei hyväksy häntä omana itsenään.

 Seikkailujen ja kavereiden kanssa hengailujen välissä Magical Boy on täynnä sydäntä vihlovia hetkiä.

Max elää taikapoikailun ohella melko normaalia lukiolaisen elämää, johon kuuluu omien epävarmuuksien kohtaamista ja ystäviä. Jälkimmäisistä muodostuukin erittäin lämminhenkinen ja monipuolinen sivuhahmokaarti. Myös Maxin vanhemmat saavat tarinassa merkittävän roolin, Maxin äiti Hikari erityisesti. Hänen on vaikea katsoa sivusta, kun hänen pojalleen perittäväksi antama rooli ei toteudukaan hänen toivomallaan tavalla. Paikotellan hän tyrkyttää maailmankuvaansa jopa jo lukijaa ja tarinaa häiritsevällä tavalla. Monet hänen kommenttinsa ovat aivan hirveää luettavaa. Maxin isä Kai taas on heti valmis tukemaan poikaansa. Paikottaisesta ahdistavasta dialogista huolimatta mielestäni erittäin hyvä, että kaksi näin erilaista suhtautumista lapsen transsukupuolisuuteen tuodaan esille. Asenteiden kohtaaminen, esille tuominen ja haastaminen on valtavan tärkeää. Transsukupuolisia ja vielä teini-ikäisiä supersankareita en ole kohdannut muualla aikaisemmin, ja tällaisellä tarinalla voidaankin tuoda samaistumispinnan lisäksi esiin aidosti kasvukokemuksia, joihin meistä jokaisen olisi hyvä tutustua. Melko ahdistavasta lähtöasetelmasta rakennettaan mieleenpainuva, hauska, jännittävä ja tutustumisen arvoinen tarina.

Rakastan tapaa, jolla tämä sarja tunnistaa ja tunnustaa olevansa taikatyttösarjakuva mitä huvittavimmilla tavoilla.

Magical Boy on lähtöasetelmiltaan hyvin samanlainen esikuviensa kanssa. En kuitenkaan koe tätä ongelmaksi, ellet ole jo hukuttanut itseäsi vastaaviin seikkailuihin tai vihaat pahoja voimia ja negatiivisia tunteita vastaan taistelua teemana palavasti. Tarina etenee mukavasti ja hahmoihin ehtii tutustua ja kiintyä. Erityisesti Max on samaistuttava hahmo, on hienoa että epävarmuus ja kuiva huumorintaju mahtuvat samaan nuoreen. Luvassa on myös taisteluita, jotka on toteutettu tyylikkäästi. Taide on muutenkin oikein mukavaa katseltavaa, selkeää ja värikästä. Tapasiin tarinaa päivittyy hieman epätasaisesti, mutta onneksi mukavan suurissa erissä, jotta tarjoutuneilla lukuhetkillä pääsee jo taas mukaan seikkailuun. 

The Kao: Magical Boy (Tapas 2018-)

– –

Tämän tekstin loppuun minun on jaettava hieman ikävänpuoleista ilmoitusasiaa. Marraskuusta lähtien siirryn päivittämään tätä blogia vain joka toinen torstai. Seuraava kirjoitus pamahtaakin paikalle aikaisemmasta kaavasta poiketen vasta 12.11. Tämä johtuu siitä, että toinen suuri projektini gradu vaatii huomiotani ainakin ensi kevääseen saakka. Tänne kirjoittamisesta on tullut minulle rakas harrastus ja olen valtavan iloinen, kuinka paljon positiivista palautetta kirjoitukseni ovat saaneet. Ilman tätä blogia en olisi myöskään löytänyt sitä yhteisöä, joka kirjoittelee ja keskustelee sarjakuvista ympäri internettiä. Haluankin siis ehdottomasti palata vanhaan julkaisutahtiini, kun aikatauluni taas sen sallivat. Odotellessa ja kirjoittelun ohella pidän yllä kuitenkin Twitteriä (@sarjakuvakuplassa1) ja uunituoretta Instagramia (@sarjakuvakuplassa), käy tutustumassa, jos tällaiset sisällöt sinua kiinnostelevat! Otan aina mielelläni vastaan suosituksia, ruusuja ja risuja, joko sähköpostilla (sarjakuvakuplassa (at) gmail.com), täällä blogissa tai edellä mainituilla alustoilla.

Kiitos sinulle, vietä mielettömän mukava päivä!