Aivan saatanan raskasta — Belzebubs

“Belzebubs on samanaikaisesti sekä ihastuttavan kepeä että ihan saatanan raskas.” 

Steven Seigh Talking Comicsista ei olisi sitä paremmin voinut sanoa. JP Ahosen Belzebubs seuraa samannimisen metallibändin ja sen jäsenten lähipiirin elämää. Sarjan ulkoapäin tunnistettavan piirre lienee se, että päähenkilökaartin kasvoilla komeilevat Kiss -henkiset rajut meikkaukset ja päällä ovat kokonaisuutta täydentävät sysimustat kuteet. Tyyli on ominainen aivan kaikille aina vauvasta mummolan nojatuolissa maatuvaan vaariin.

Kuten sanottua, sarjan keskiössä on bändin ja sen musiikin lisäksi erityisesti bändin laulajakitaristin Sløthin perhe. Metallisuus on elämäntapa ja jopa lipsahtanut hieman saatananpalvonnan ja okkultismin puolelle, kun perheen seiniä koristavat perhekuvien sijaan väärinpäin käännetyt ristit, sängyn alla lymyileville hirviöille luetaan iltasatuja ja lomakohteena toiminessaan Helvetissä käydään segway-ajelulla. Perheen vanhempi tytär Lilith saa myös  torut niskaansa, kun taskusta käytettyä sytkäriä ei ollutkaan käytetty kirkkojen polttamiseen. Tämä tavallisten asioiden kääntäminen päälaelleen ja teeman mukaisten viittausten piilottaminen käänteiseen kuin käänteeseen on taitolaji, jonka mestari Ahonen ehdottomasti on. Myös sanoilla leikittely ja herkullinen huumori tekevät tästä sarjasta täysin vastustamattoman. Koko komeutta täydentää Ahosen persoonallinen piirrostyyliä ja luonnollisesti synkän musta taide. Lukijana on myös ilo huomata, että piirtäjä itse on innostunut aiheestaan ja tuntee musiikkigenreä, jolla leikittelee.

Sarja sai alunperin alkunsa Inktober -haasteesta, johon Ahonen vastasi ystäviensä kehoittamana. Ahonen oli pidemmän aikaa kärsinyt masennuksesta ja vakavasta burnoutista, ja metallihenkisten hahmojen luominen ilman sen suurempia suorituspaineita vastasi tilanteeseen terapian lailla. Näistä lähtökohdista syntyi kansainvälisen suosion saavuttanut sarjakuva, joka on tähän päivään mennessä kasvanut sarjakuvaa, musiikkia ja animaatioita yhdistäväksi poikkitaiteelliseksi konseptiksi. Idea on mieletön! Bändi onkin herännyt eloon kirjan kansien ulkopuolella, ja suosittelenkin metallimusiikin ja kekseliään animaation ystäviä etsimään käsiinsä bändin musiikkivideot Youtubesta. Aikaisemmin luvassa oli myös jopa pari livekeikkaa eri festareilla halki Suomen, mutta ne on tältä kesältä peruttu koronatilanteen vuoksi. Toivon kuitenkin hartaasti, että pääsen joskus, ensi kertaa elämässäni, kuuntelemaan stadionille sarjakuvasta ponnistanutta bändiä.

Jos JP Ahosen tuotanto kiinnostaa enemmänkin, voin suositella suurella sydämellä muita itse aikaisemmin lukemiani töitä. Perkeros on tarina metallibändin kasvukivuista kauhu- ja fantasiaelementeillä maustettuna. Ahosen kädenjälki on helposti tunnistettavissa ja vaikka tarina tuntuu omaan makuuni hieman kiirehdityltä joltain osin, käsittelee se epätavallisempaa aihetta toimivalla ja luovalla tavalla. Kulttimaineeseen kiirineet Villimpi Pohjola -kirjat keskittyvät taas seuraamaan kolmessakymmenissä olevan kaveriporukan toilailuja läpi opinto-, yö- ja parisuhde-elämän. Monet kymmenet kerrat olen pidätellyt huutonaurua ja pysähtynyt pohtimaan elämän suuria kysymyksiä kirjastossa näitä lukiessani. Pakko mainostaa Viivi Koon mainiota esittelyä tästä kirjasarjasta, käy tsekkaamassa hänen bloginsa! Myös nämä kirjat sopivat kesäiseen haasteeseen hyvin, jos etsit musa-aiheista teosta tai olet tapaani gradun kanssa kamppaileva opiskelija.
Tämän kirjoituksen tukena on käytetty MTV-uutisten artikkelia “Jussi-Pekka paini masennuksen kanssa ja aloitti vahingossa projektin, joka lähti lapasesta – syntyi Belzebubs, joka niittää mainetta ympäri maailmaa”.

Kesän sarjishaaste: Musiikki/bändi keskiössä

JP Ahonen: Belzebubs (Kustannusosakeyhtiö Kumiorava 2018)

Kuvat ovat JP Ahosen sivuilta ja englanniksi, mutta kirja, johon viittaan, on suomeksi.