Apinoita ja gorilloja ilman toria

Pitkään, hyvin hyvin pitkään jatkuneet eurosarjat tuntuvat muuttuvan vanhetessaan aina vain lapsellisemmiksi. Uusimmassa Sammy-albumissa Jack Attaway menee vieläkin pitemmälle, taantuen alkuihmisen asteelle ja kauemmaksikin.

Jean-Pol & Cauvin: Sammy 13 – Apinat ja gorillat (Un gorille en cage).
Suomennos Antti Pajunen. Tekstaus Timo Ronkainen. Egmont 2004.

Vuodesta 1970 jatkunut tarina 30-luvun Chigacossa seikkailevista
turvamiehistä ts. gorilloista, Sammy Daysta ja Jack Attawaysta kertova
huumorisarja on ennättänyt ranskalaisella kielialueella jo 36. albumiin asti.
Apinat ja gorillat on alkuperäisessä järjestyksessä 33:s. Sarjan parhaat päivät
ovat selkeästi takanapäin, mutta vieläkin jotain hupia aiheesta irtoaa.

Raoul Cauvin (s. 1938) on tehtaillut sarjakuvakäsikirjoituksia kymmenittäin,
mm. Claire Brétécherille, Raymond Macherotille ja Walthérylle, sekä
kirjoittanut omien hahmojensa ohella mm. Pikoa ja Fantasiota.

Sammy Day on meillä lähestulkoon julkaisemattoman, Amerikan sisällissotaan
sijoittuvan Sinitakit-sarjan ohella Cauvinin suurimpia menestyksiä. Sammyn
alkuperäinen piirtäjä Arthur ”Berck” Berckmans (s. 1929) jäi eläkkeelle jo
kymmenen vuotta sitten.

Hänen tilalleen tuli Jean-Pol alias Jean Paul van den Broeck (s. 1943),
humorististen seikkailusarjojen veteraani hänkin. Vuodesta 1962 lähtien
Jean-Polin sarjoja on julkaistu tasaista tahtia. Niihin lukeutuu mm. Michelinin
rengasukon eli Bibendumin päähenkilöittämää mainossarjakuvaa.

Alkujaan vuonna 1996 tehty Apinat ja gorillat on Jean-Polin ja Cauvinin
toinen yhteistyö Sammyn parissa, ja se noudattelee melko samanlaista
juonikaavaa kuin ensimmäinenkin, Sielunmessu gorilloille.

Sammyn ja hänen pomonsa Jackin onkireissu keskeytyy rajuilmaan, ja sen
tuiskeessa gorillat ajavat kumoon omituisen ukkelin,
luonnontieteilijäprofessori Sewardin. Tämä pyrkii selvitttämään ihmiskunnan
kehityksen kannalta oleellisimman mysteerin eli välivaiheen apinasta
ihmiseksi – ns. puuttuvan renkaan.

Koska on kieltolain aika, ei Jack malta olla turvautumatta professorin
houkuttelevan näköiseen viinapullorivistöön. Pullojen sisältö on tietenkin
jotain aivan muuta kuin mitä etiketti lupaa.

Perusajatus ei todellakaan ole mitenkään uusi, eikä enää mitään kovin
erityistä saada revityksi Cauvinin mieliaiheesta, ihmisen oman tajunnan ja
tietoisuuden katoamisesta. Jack alkaa muuttua todelliseksi gorillaksi, ja tähän
rymyhupailuun sekaantuvat myös Sammyn myöhempien aikojen seikkailujen
vakinaamat, Elliot Ness lahjomattomine poliisiryhmineen sekä arpinaama Al
Capone
koplineen.

Apinat ja gorillat-albumi ei ole yhtä psykedeelisen typerä kuin esimerkiksi
Natacha ja dinosaurukset, mutta terä on ruostunut Sammyltakin. Varmaan
tämä menettelee parhaiten, jos lukija on noin kymmenvuotias eikä tunne
sarjan aiempia albumeita. Apinaörvistely tepsii aina, joskaan siitä ei revitä
läheskään kaikkea mahdollista irti – vaikkapa King Kong – versiointi olisi
ilahduttanut, mutta ei. Cauvin tarjoaa mukahauskaa Nessin ja Caponen
joukkioiden ammuskeluntäytteisistä takaa-ajoista. Autoja Jean-Pol kuulemma
mieluiten piirtääkin.

Joitakin absurdeja yksityiskohtia voi aikuislukijakin pitää hauskoina, mutta ne
lienevät osin tahattomia. Kuten se, että Sammy ja Jack esiintyvät aina
samoissa vaatteissa, kalareissullakin.

Lue myös
Timo Ronkaisen arvio edellisestä Sammy-albumista.

6 Replies to “Apinoita ja gorilloja ilman toria”

  1. Monet sarjakuvahahmot esiintyvät aina samoissa vaatteissa. Sillä halutaan tunnistettavuutta.

    Mutta tuon albumin ideasta: ei ihminen ole kehittynyt simpanssista vaan sekä ihminen että simpanssi ovat kehittyneet samasta kantamuodosta.

  2. Ei kahta kolmannetta:

    Kun luin viimeksi Spirouta, puolet sarjoista oli Cauvinin kirjoittamia. Tuo Eliot Ness munkkina meni juuri silloin.

    Ja äijän naama oli vielä yhden numeron kansikuva-aiheena.

  3. Joo, se on totta että Aku Ankkakin esiintyy lähes aina merimiespuserossaan ja Corto Maltese kippparintakissaan, mutta silloin ennen, iloisella 70-luvulla, Sammyn seikkailuissa oli sen verran enemmän ”realismia”, että gorillat saattoivat toisinaan esiintyä tilanteen mukaan pukeutuneina, eivät poplareissa. Yksityiskohtien väheneminen on aina merkki sarjan muuttumisesta tusinasuuntaan. Netti pirukas ei ole ajan tasalla, kävin kahdella Sammyn fanisivulla sekä Dupuisin sivuilla, kaikki väittivät Papy Dayn (2000) olevan viimeisin. Euroopassa on pulaa sarjakuvakässääjistä, kuten melkein kaikkialla…

  4. Mämmilän pitäisi olla realistinen mutta Rikhard Ronkainen pukeutuu aina samoin. Toisaalta Rane Santanen on vaihtanut tyyliä monta kertaa.

  5. Ja tilastojen täydentäjille:
    Sammy 37: Lady ”O”
    Sammy 38: Deux gorilles à Paris

Kommentit on suljettu.