Nemi: Valoa pimeään! ja parhaita paloja vuosien varrelta

Norjalaisen Lise Myhren Nemi-sarjassa ilmestyi viime vuonna kaksi albumia. Valoa pimeään! sisältää uusia strippejä, ja Arjen pakoilua taas valikoituja paloja Nemi-vuosien varrelta.

Valoa pimeään!

Uusin Nemi-albumi Valoa pimeään! kertoo goottinaisen elämästä tutulla linjalla: Nemi pukeutuu edelleen mustaan, seurustelee jyhkeäraamisen Grimmin kanssa ja värittää arkeaan fantasialla, peleillä ja vilkkaalla mielikuvituksella. Ruuduissa esiintyvät myös Nemin ystävät, ja moni strippi toimii hienosti pelkkien sivuhenkilöiden varassa. Ja totta kai mukana on kuvitettuja aforismeja, jotka ovat mukavan omaleimainen osa Nemi-maailmaa.

Olen tutustunut Nemi-sarjaan vasta jokunen vuosi sitten ja lukenut joitakin hajanaisia viime vuosina julkaistuja albumeja. Niiden rinnalla Valoa pimeään! on mielestäni keskivertoa hieman parempi kokonaisuus, sillä tämän kokoelman stripit kolahtivat hyvin omaan makuuni. On huomioita parisuhteesta, lapsiperhearjen tarkastelua ulkopuolisen silmin, Nemin maailman ja todellisuuden yhteentörmäyksiä. Niiden tiimoilta muutamissa stripeissä on yllättävänkin karuja toteamuksia ajan kulumisesta, jolta edes Nemi ei ole välttynyt:

Valoa pimeään! on myös ajassa kiinni, sillä aivan albumin lopussa on strippisarja kymmenen päivän karanteenista. Koronaa ei mainita nimeltä, mutta ruutujen tunnelmat vaikuttavat tutuilta, vaikkei minulla olekaan omakohtaisia karenteenikokemuksia. Ankeasta aiheesta on saatu irti hauskoja ja oivaltavia juttuja nemimäiseen tyyliin. Sarjassa paljastuu mm. mikä oli kaikkien hamstrattujen vessapaperirullien kohtalo.

Arjen pakoilua – Parhaat palat vuosien varrelta

Arjen pakoilua sisältää valikoituja strippejä vuosilta 2002-2014. Kokoelman nimi on osuva ja sopii hyvin sen sisältöön, vaikka Nemin elämä noin ylipäänsä tuntuu olevan arjen pakoilua. Mutta tähän albumiin valituissa ruuduissa teema korostuu, ja aivan tavalliset tilanteet paisuvat yks kaks yllättäviin mittasuhteisiin. Liioittelussa on voimaa, kuten vaikkapa silloin kun Nemi saa kirjeen verovirastosta:

Albumin stripit ovat kokosivun mittaisia eli sunnuntaisarja-tyylisiä. Uudemmissa Nemi-albumeissa stripit mahtuvat yhdelle riville, joten vanhempi materiaali tarjosi tähän miellyttävää vaihtelua. Molemmissa muodossa Nemi toimii oikein hyvin, ja piirrosjälki on vuosien mittaan pysynyt kenties yllättävänkin samanlaisena. Nemi tuntuu löytäneen muotonsa ja hahmonsa heti sarjan alussa.

Värimaailmassakaan ei näy suuria eroja verrattuna uudempiin albumeihin eli värejä on, mutta vanhojen strippien joukkoon on valikoitunut muutama musta-harmaa-valkoinen sivu. Värillisiin Nemeihin tottuneena ne kiinnittivät huomiota ja vaikuttivat hivenen vaisuilta värien puutteen vuoksi. Toki tämäkin on makukysymys. Kvaakin Nemi-keskustelussa sarjan väritys on herättänyt mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja itse lukeuden heihin, joka nauttii Neminsä mieluusti värien kera.

Arjen pakoilun kunkin sivun yläreunassa on kerrottu, minä vuonna sivun strippi on julkaistu. Julkaisuvuosien järjestys vaikuttaa täysin satunnaiselta eli kronologian ystävät joutuvat pettymään, mutta kokonaisuus ei järjestyksen puutteesta mielestäni häiriintynyt millään tavoin. Tämä kertonee osaltaan siitä, että Nemi on säilyttänyt tasonsa ja omalaatuisuutensa läpi julkaisuvuosien. Edes uusin albumi Valoa pimeään! ei vaikuttanut väsähtäneeltä tai ideansa menettäneeltä, vaikka sen aiheet ovatkin aavistuksen enemmän kiinni realismissa ja ”aikuisten” arjessa kuin mitä Arjen pakoilussa ollaan. Vanhemmissa Nemeissä olevaa hillitöntä irrottelua ja erilaisiin maailmoihin ja todellisuuksiin uppoutumista toivoisin näkeväni enemmän myös uusissa albumeissa.


Keskustele Nemistä Kvaakissa.

Nemi. Valoa pimeään!
Lise Myhre
Suomennos Terhi Kemppinen
Egmont Kustannus 2020
Pehmeäkantinen 4-värinen, 48 sivua, 210 x 297 mm
ISBN 978-952-334-274-3

Nemi. Arjen pakoilua – Parhaat palat vuosien varrelta
Lise Myhre
Suomennos Terhi Kemppinen
Egmont Kustannus 2020
Pehmeäkantinen, 4-värinen, 48 sivua, 210 x 297 mm
ISBN 978-952-334-273-6

Nemi: Valoa pimeään!