Tällä viikolla sarjakuvissa #19

Tervetuloa jälleen lukemaan Tällä viikolla sarjakuvissa –palstaa, opastanne sarjakuva-alan tapahtumiin ja uusimpiin julkaisuihin.

Mustetta ja kunniaa

Sarjakuvantekijät ry. etsii ehdotuksia Vuoden sarjakuvateko –tunnustuspalkinnon saajaksi. Palkinto myönnetään vuosittain Kemin sarjakuvafestivaaleilla. Ehdotuksia voi lähettää yhdistykselle 23.4 asti. Ehdotuksen mukaan kannattaa liittää perustelut.

Edellisten vuosien palkinnot perusteluineen löytyvät Sarjakuvantekijät ry:n kotisivuilta.

Uutuushylly

Viikon julkaisutapaus on toimittaja Heikki Jokisen esseekokoelma Sata sarjakuvaa. Siinä, nimensä mukaisesti, esitellään sata merkittävää, suomeksi käännettyä sarjakuvaa. Jokinen tutkii sarjakuvia analyyttisesti ja tekee havaintoja niiden sisällöstä ja merkityksestä. En ole vielä teosta lukenut, mutta tämän kaliiberin sarjakuvajournalismiteos on merkittävä tapaus Suomessa, jossa sarjakuvasta kirjoittaminen on edelleen melko harvinaista. Hatunnosto Jokiselle ja Tammelle.

Lisätietoja: Kirjaesittely Tammen sivuilla

Egmontin Witchblade/Darkness –antologia laahautuu kohti loppuaan numerolla 2/2004. Egmontilta on myös hiljattain ilmestynyt kaksi uutta albumia. Natasha ja dinosaurukset on Natasha-sarjan kuudes albumi ja melko tuoretta eurokamaa. Se on hulvattoman järjetön seikkailusarjakuva, jossa lentoemo taistelee dinosauruksia vastaan farkkushortseissa, jotka päättyvät noin viisi senttiä ennen tämän pakaroita.

Yvan Delporten toimittama Lucky Luke – Morrisin jäljillä ei varsinaisesti ole sarjakuva, mutta sen luulisi kiinnostavan Lucky Luken ja hahmon luojan faneja. Kokoelmassa esitellään Morrisin ja Luken vaiheita. Näkökulma on erilaisissa kuriositeeteissa: omat kappaleet ovat saaneet mm. Lukessa ”esiintyneet” julkkikset, sarjaa kohdannut sensuuri ja erilaiset Morrisin rakentamat kojeet.

Sarjakuvien ilmestymisaikatauluja voi seurata Antti Peltolan sivuilta.

Nettiruudut

Olen päivittänyt ylläpitämääni Katuoja-sivustoa uusin arvioin. Uusimmissa arvioissa hämmästellään mm. hämärää underground-sarjakuvaa Superprole.

Kvaakin Vuoden 2002 parhaat sarjakuvat –nettiäänestys on päättymässä. Vielä ehdit antaa äänesi.

Sinä ja minä, sarjakuvissa

Jos olet sarjakuvantekijä tai kustantaja ja haluat, että uusi sarjakuvasi uutisoidaan tällä palstalla, ota yhteyttä. Myös infoa erilaisista sarjakuvaan liittyvistä tapahtumista voi ja kannattaa lähettää. Minut tavoittaa osoitteesta otto.sinisalo@welho.com.

10 Replies to “Tällä viikolla sarjakuvissa #19”

  1. Natacha-sarjan huonoin albumi!! Todellinen pohjakosketus!!!
    Ei ihme, että tämän tekeleen kälkeen Walthéryltä meni viisi vuotta saada uusi albumi tehtyä.

    Morrisin tekstausviivojen tekotapa on nerokas!! Pitäis itsekin rakentaa samanlainen, niin helpottais kummasti. Hyvä, Morris!

  2. Siis heetkineennn…onko tuo sata sarjakuvaa todellakin OPPIkirja? Oho. Katos katos.

    Mielenkiintoista. Täytyypä laittaa korvan taakse.

  3. Sata sarjakuvaa on oppikirja, koska Tammen tietokirjaosasto ei hyväksynyt sen luokittelemista ”tietokirjaksi”. Oppikirjaosasto otti teoksen omakseen.
    Natacha ja dinot on todellakin huimaa eurotrashia. Arvioin sen Kvaakin etusivulle kunhan puistatukseltani, nauruhalvaukseltani jne. kykenen. Ellei joku ennätä tähän merkkiopukseen tarrata aiemmin…

  4. Olen melkein valmis julistamaan Natasha ja dinosaurukset -alpparin alkuvuoden hauskimmaksi sarjakuvaksi, vaikkakin vääristä syistä. Kohtaus, jossa dinosaurukset valmistautuvat syömään pikkulapsen ja sankarit keskittyvät lähinnä talllentamaan tapausta videolle on aivan hysteerinen. Sarjainfoon tulee minulta arvio, muuten.

  5. Olen pitänyt yleensä Natashasta mutta tämä oli ihan kamala.

    Miten sanotaan ranskaksi: ”Walthery, kerää ittes kasaan”?

  6. Valoa näkyvissä, vaikkakin himmeää!

    Luin juuri uunituoreen Natacha-albumin La Mer de Rochers. Walthéry on piirtänyt sen kokonaan itse. Tämän takia albumin grafiikka on yhtenäistä, taustat istuvat henkilöihin kiitettävästi. Mutta kultakautensa tasolle W:npiirrokset eivät nouse(kuninkaallinen kosija, Silmänkääntötemppu, L’ile D’outre-monde), mutta ovat selvästi innostuneemmin tehdyt kuin esim. Kangastuksia taivaalla -albumin vastaavat.
    Tarina on tavanomainen (käsikirjoitus Peyo!!) ja rakenteeltaan hajanainen. Muutamat vauhtijaksotkin (Walthéryn bravuureja yleensä) ovat jotenkin vaisuja.
    Hieman häiritsevää on tuttujen piirtäjien karikatyyrien ripottelu sinne tänne (muutama menisi ihan hyvin, mutta liika on liikaa).

    Natachakin pääsee pakolliseen uintikohtaukseen alusasussa, joka on pitkitetty ja päälleliimatun oloinen, mutta ehkä se pitää Nyky-Natachassa sitten olla mukana.

    Eli parempaan ollaan menossa, mutta matkaa on vielä paljon lentoemomme kukkeimpaan loistoon

Kommentit on suljettu.