Janne Toriseva on työstänyt vuosikymmenen ajan Herman Melvillen romaaniin Moby Dick pohjautuvaa sarjakuvaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kuvitettuklassikko vaan omaääninen ja oman näköinen tulkinta yhdestä maailmankirjallisuuden suurteoksista. Valas ei ole toisinta vaan se on taideteoksena toiseus siitä, mikä sitä edelsi.
Merimies on eri mies
Tämä toiseus on monella tasolla myös Valaassa kaiken läpitunkeva asetelma; ja jos sarjakuvaromaani on sitä jo itsessään, niin sama koskee myös sen päähenkilöä: “Kutsu minua Ishmaeliksi.” Identiteetti on häilyväinen, totta sinänsä, mutta vain sitä kautta, että sen ilmoitetaan olevan totta, sillä hetkellä.
Toriseva on selvästikin inspiroitunut tästä kuuluisasta aloituslauseesta ja loppulause, jota ei voi paljastaa, kerii kiinni takaisin alkuun. Merimies on eri mies.
Ihmismaantieteessä toiseuttaminen on prosessi, jossa ryhmä elää reuna-alueella ja on eristyksissä tai marginaalissa normaaliin, keskiöön, verrattuna. Kuukausia tai vuosia merillä oleva laiva on tästä ääriesimerkki. Niin on myös jättimäinen yksinään elelevä valkoinen valas, joka suorastaan julkeasti julistaa toiseuttaan. Moby Dick on kuin valokuvan negatiivi, mahdoton täällä meidän maailmassamme, mutta kuitenkin olemassa.
Minuuden ja toiseuden ohella tässä suuressa kertomuksessa kaikki on myös selkeästi kaksijakoista: maa ja meri, elämä ja kuolema, uskonto ja pakanuus, tosiolevaisuus ja yliluonnollisuus, yläpuoli ja alapuoli, sivistys ja villiys, kulttuuri ja luonto, pelastus ja tuho – ja metatasolla tietenkin lukija ja kertoja. Meri ja veri sekoittuvat.
Lopulta kuitenkin muu häviää ja on vain tämä laiva ja tämä meri… kunnes kohtalo korjaa. Yhtäläisyyksiä on Samuel Coleridgen Vanhan merimiehen tarinaan, josta sarjakuvakirjan on tehnyt Hunt Emerson (Tammi, 1990).
Valaan voi aivan hyvin lukea ilman kulttuuriantropologista tulkintaa ryhmän käyttäytymisestä äärioloissa. Se on jännittävä meriseikkailu, joka muuttuu hiljalleen kauhutarinaksi. Humoristiset hahmot ja episodit keventävät raskassoutuisuutta.
Torisevan piirrosjälki on “liioittelevaa eurooppalaista” Christophe Blainin ja Manu Larcenet‘n vanavedessä. Silmät ovat pisteitä, viivoja ja ympyröitä tunnetilojen mukaisesti. Väritys on tummasävyistä. Virkistävästi liukuvärejä ei ole käytetty lainkaan.
Kolmeriviset sivut ovat eläväisen oloisia, ja dramaattisia perspektiivivaihteluita riittää. Virossa hyvälle paperille painettu opus on kokonaisuutena upea kirjahyllyn komistus.
* * *
Tekijälle voi todeta, että kymmenen vuotta vaan ei suotta. Toisin kuin kapteeni Ahab, Toriseva sai valaansa satimeen.
Pyörryttävä lukukokemus. Hattu päästä, olkaa niin hyvät, meillä on Valaassa käsissämme sarjakuvan mestariteos.
Janne Toriseva: Valas
(Arktinen Banaani/Zum Teufel/Basam Books 2019)
200 ss., 215 x 255 mm
kovakantinen, 4-v.
ISBN: 978-952-270-432-0
29,90 €