Ada viidakossa – romanttinen ja groteski seikkailutarina

Vuosi 1939 ja Eurooppa on, ansiosta tai ei, syösty turmioon. Mutta Ada, nenäkäs englantilaisneito, on viidakossa. Häntä seuraa sangen hämärin aikomuksin katala serkku Nancy. Tämä on klassinen ja moralistinen sarjakuvaromaani.

Francesco Tullio Altan (s. 1942) on merkittävä italialainen sarjakuvataiteilija, jonka käsistä on syntynyt yli 7500 pilapiirrosta, tusina eeppistä sarjakuvaromaania sekä kymmeniä lastenkirjoja. Ada viidakossa (1979) on törkeän hauska parodia romanttisista jatkokertomuksista, jolla on klassikon asema myös meillä.
Teos ilmestyi suomeksi jatkokertomuksena legendaarisessa sarjakuvalehdessä Tapiirissa vuosina 1986–88. Alkuperäisen suomennoksen laatinut Heikki Kaukoranta on nyt kääntänyt teoksen uudelleen.

Ada viidakossa
Italiankielinen alkuteos Ada della giungla (1978-79)
Kirjoittanut ja piirtänyt Altan
Suomentanut Heikki Kaukoranta
Tekstannut Ilkka U. Pesämaa
Jälkisana Vesa Kataisto
Ulkoasu Ville Ranta
Painoi Dardedze Holografija, Latvia, kesäkuu 2018
Julkaisivat yhteistyössä: Asema Kustannus, Zum Teufel ja Täysi Käsi Oy
Copyright © 2018 Altan/Quipos
Suomenkielinen laitos © 2018 Asema Kustannus, Zum Teufel ja Täysi Käsi Oy
ISBN 978-952-5909-32-6
Kk, mv, 300 X 215 mm, 86 sivua
Hinta 24 euroa

Orpotyttö Ada Frowz on romanttisen seikkailukertomuksensa tähti, kotimaassaan Italiassa jo 40 vuotta sitten ilmestyneessä albumissa Ada viidakossa. Tullio Altanin mestariteos on ilmestynyt toki suomeksikin aikaisemmin, Tapiiri-lehden jatkosarjana 1986-88.

Ada on runsasmuotoinen ja temperamenttinen brunetti, joka saa tietää kadonneen serkkunsa ehkä olevan elossa, ja lähtee tätä etsimään viime vuosisadan alun suosittujen seikkailutarinoiden, kuten Tarzanin, tyyliin. Ulkonäkönsä Ada on saanut mykkäelokuvan tähdeltä Louise Brooksilta.

Ei tämä silti ole mikään normaali seikkailu. Ei Altan sellaiseen alennu. Heti alussa havaitaan että tarinassa esitetään seksuaalisia perversioita. Tai ehkä saman sukupuolen väliset rakkaus- ja seksisuhteet olivat sellaisia albumin tekoaikaan. Eivät ole enää, mutta aikoinaan niiden oli tarkoitus hätkähdyttää lukijaa.

Albumin juoni ei ole pääasia, vaan herkullisen groteskit yksityiskohdat. Kaikki hahmot ajattelevat vain itseään. Hyvän ja pahan kamppailusta on turha puhua. Kaikki ovat pahoja. Viidakossa vilisevät natsit ovat tällä kertaa oikeastaan sympaattisia, samoin Berliinissä nähty itse Aatukin. Rasismi on julkeaa kuten tapahtuma-aikaan olikin. Ja afrikkalaiset tietävät paikkansa. Jos hienon ladyn hameenhelma repeytyy, ja syytön saa syyt päälleen, hän tietää että paras on vain tunnustaa.

Painoasussa ei ole valittamista. Uusi käännös on varsin hyvä, mutta jotkut yksityiskohdat tökkivät. Ehkä niihin oli vain tottunut, mutta kyllä Tuplatuoppi-Collins on suomeksi parempi nimi kuin Double Pint Collins. Kääntäjä on kyllä sama kuin ennenkin, viimeksi käännös oli tehty ranskalaisesta käännöksestä, nyt suoraan italiasta.

Vuoden hulvattominta albumia suositellaan aikuisille undergroundin ja kreisihuumorin ystäville, vaikka Altanissa löytyy ihan syvyyttäkin kunhan tarkemmin katsoo. Huumori on ajatonta, vaikka vanhentunutta paikoin onkin, mutta eivätköhän lukijatkin ole. Ja seuraavaksi odotamme lisää Altan-käännöksiä. Itsenäinen jatko-osa “Macao” luulisi olevan seuraava valinta. Altanin muista töistä kerrotaan lisää tämän albumin jälkisanoissa.

Altan saapuu Helsingin sarjakuvafestivaaleille 1.-2.9.2018.

Keskustele Altanista Kvaakin foorumilla.