 |
Cognac 1 – Demonien osuus
 |
Sotakuvaajana parkkiintunut reportteri Anna-Fanély Simon tekee National Geographicille artikkelia kotiseutunsa Cognacin alueen kuulusta päätuotteesta, konjakista. Palattuaan lapsuutensa maisemiin hän saa kuulla ystävänsä Alicen kuolleen hämärissä olosuhteissa. Juttu muuttuu henkilökohtaiseksi ja pian on Anna itsekin vaarassa.
* * *
 |
Jos Sideways-elokuva olisi ollut dekkari, ja tapahtunut Ranskassa, ja päähenkilö olisi äijäparin sijasta ollut nainen, ja viinin sijasta olisi keskitytty konjakkiin, oltaisiin aika lähellä Cognacin tarinaa. Cognac on osaksi myös opetussarjakuvaa, sen verran tarkkaan siinä kuvataan ja kerrotaan rypäleidenkasvatuksesta ja konjakin valmistuksesta – välillä maistellaan konjakkia: “Hedelmäistä… eksoottisia vivahteita… passionhedelmää.”
Cognac on luonteeltaan kovin totinen, huumoria viljellään niukalti. Juoni edistyy episodimaisesti, joskaan käänteet eivät ole kovin yllättäviä. Takaumat ovat lyhyitä ja hyvin perusteltuja. Kohtaukset leikataan taidokkaasti kuin elokuvissa, öisten kujien hämärästä siirrytään auringonkukkapeltojen hehkuun.
Jännitettä nostatetaan hiljalleen, sopivin annoksin, kunnes se purkautuu toiminnaksi. Anna on sankarina muihin henkilöihin verrattuna ylivertainen, viittä vaille supersankari, ranskalainen tiukkailmeinen loislane. Mutta vaikka jotkut niin juonittelujen kuin konjakkien salaisuuksista saadaan selville, niissä riittää setvimistä trilogian verran. Cognacia on siis luvassa kaksi osaa lisää.
Enkelten osuus on se osa viinistä, joka haihtuu tynnyrissä; siitä on saatu albumin aiheeseen sopiva nimi, Demonien osuus. Tällä kertaa viinikellareissa lymyää pahuus. Corbeyran tuntee konjakkien lisäksi myös viinit, hän on käsikirjoittanut moniosaisen sarjan Châteaux Bordeaux, jossa viinisuvut juonittelevat Medocin alueella.
 |
Vaikka konjakkivalistusta sisältävät ruudut pysäyttävät kerrontaa, se ei oikeastaan haittaa, sillä jaettu tieto on hyvin mielenkiintoista ja ilmeisen asiantuntevaa. Brahyn taide on hyvin viitseliästä ja pikkutarkkaa. Vauhtiviivoja käytetään säästeliäästi, yleensä vain silloin, kun auto kiitää kovaa vauhtia. Ihmishahmoihin toivoisi tarkan viivan sijasta vähän rennompaa otetta kynään, eläväisyyden pilkettä. Väritys on tarkoituksella “konjakkimaisen” sävykästä, suorastaan maukkaan oloista.
Cognac-sarjakuva on VSOP. Se on aavistuksen pidättyväinen mutta lopulta antava ja kielellä mukavasti pyörähtävä.
(Zoom Teufel 2018, alk. La Part des démons)
Teksti: Éric Corbeyran ja Jean-Charles Chapuzet
Taide: Luc Brahy
Värit: Aurore Folney
Suomennos: Anssi Rauhala
48 ss., 4-v., kovakantinen, 220 x 300 mm
ISBN: 978-952-5754-63-6
19,95 €
-
Keskustele Cognacista ja Zoom Teufelin sarjakuvista Kvaakissa.