 |
Unen ja todellisuuden rajamailla liikkumista, mystisiä kaunottaria, suuria mysteerejä, kuvitus, joka saa raavaankin miehen herkistymään. Siinä tekijöitä, joista Hugo Prattin Corto Maltese –seikkailut tulivat tutuiksi.
Monien mielestä oli suurta rienaamista, kun Corton tarinaa alettiin jatkaa uusien tekijöiden, Canales ja Pellejerero, voimin. Kävisikö Corto Malteselle samoin kuin Lucky Lukelle ja Asterixille, joita on parin viimeisen vuosikymmen aikana saanut toisinaan lukea myötähäpeää tuntien? Ensimmäinen osa, Keskiyön auringon alla, tukki monien epäilijöiden suut. Nyt on käsillä Corton uuden tulemisen toinen albumi – Ekvatoria. Onko tekijäkaksikolla into ja kunnianhimo riittänyt pitämään sarjakuvan tason edelleen korkealla?
 |
|
Corto puhuu saarelle
|
Ekvatoriassa Corto on mystisen pappiskuninkaan Johanneksen peilin jäljillä. Matka vie Venetsiasta Aleksandriaan, sieltä Sansibariin ja edelleen Mombasaan ja vieläkin syvemmälle Afrikan sydämeen. Mukana on peräti kolme kaunotarta, osa mystisiä, osa ei, puhuva saari sekä liuta sivuhenkilöitä, joista osa on sympaattisia ja osa vähemmän sympaattisia. Ja lokkeja – niitä riittää! Prattmaisen Corto-tarinan ainekset ovat siis kasassa.
 |
|
yhtäläisyyksia tarinoiden aluissa
|
Tarinan suurin ongelma on kuitenkin itse Hugo Pratt. Vaikka kuinka pyrkisi nauttimaan sarjakuvasta ilman luutuneita ennakkokäsityksiä, niin tekijäkaksikko suorastaan pakottaa vertaamaan uutta albumia aikaisempiin mestariteoksiin. Albumin aloitusruudut ovat ratkaisultaan samanlaiset kuin Prattin tarinasta Tango tai Seikkailujen miehen jaksosta Somalian mies. Ratkaisu sinällään on hieno, mutta sitä ei kannata käyttää kenenkään muun kuin itse sarjan luojan, kun ollaan työstämässä uutta Corto Maltese –albumia. Nyt lukija saa käsityksen, että Canales ja Pellejero pyrkivät apinoimaan kaikessa Prattin tyyliä, mistä seuraa alitajuinen vertailu albumin muissakin osissa edesmenneen mestarin töihin. Eikä tämä vertailu ole aina eduksi uusille tekijöille. Kuvitus tuo mieleen Prattin tyylin varjostuksia ja ilmeitä myöten. Mutta kun se ei kuitenkaan ole ihan samanlaista kuin esikuvalla, niin pienet erot ärsyttävät. Tietty hienovaraisuus ja herkkyys kuvituksesta puuttuu. Sama tunnelma tulee kohtalokkaista kaunottarista: Corton ja neitokaisten flirttailu on hieman liian ilmiselvää. Tällainen vertailu on tietenkin epäreilua, mutta siltä olisi vältytty, mikäli seikkailu olisi ollut napsun tai kaksi enemmän uusien tekijöiden näköinen.
 |
|
Heikin runoutta
|
Lievä kopioinnin maku on onneksi vain pieni kärpänen keitossa, joka ei pitkään häiritse, jos on rohkeutta lusikoida soppaa suuhunsa. Tarina on hyvin rakennettu ja ilmavasti kerrottu. Tarpeellisille suvantokohdille ja tuijottelulle on varattu sopivasti tilaa. Corto Maltese on tällä kertaa suhteellisen passiivinen sivustakatsoja, vaikka pelastaakin mm. Winston Churchillin hengen. Seikkailun ihmiskohtalot kiinnostavat lukijaa. Tekijäkaksikko hyödyntää Prattin perintöä taidolla. Seikkailu on viihdyttävää, kerrassaan mainiota sunnuntai-iltapäivän raukeaa luettavaa. Heikki Kaukorantakin näyttää jälleen kerran, miksi hän on oikea mies kääntämään eurooppalaista laatusarjakuvaa suomeksi – hänen tekstinsä on kaunista ja rikasta.
Corto Maletese: Ekvatoria
Kustantaja: Jalava, 2018
Teksti: Juan Días Canales
Kuvitus: Rubén Pellejero
Käännös: Heikki Kaukoranta
Taitto: Sisko Honkala
225 × 298 mm, nelivärinen, 76 sivua
ISBN: 978-951-887-571-3
32 €
Keskustele Corto Maltesesta Kvaakissa.