Laulu punaisesta Rubiinista

Rubiini on punatukkainen amerikkalainen naisetsivä, joka selvittää rikoksia kaahailemalla Chicagon kaduilla ja ammuskelemalla konnia ketoon kovin paljoa kyselemättä. Hän rentoutuu ottamalla suihkuja ja kylpyjä, jotka ikävä kyllä keskeytyvät aina puhelinsoittoon.

Rubiini: Vaaralliset muistit
(Zoom Teufel 2018, alk. Rubine: Les mémoires troubles)
Tarina: Mythic
Taide: François Walthéry, Dragan de Lazare
Suomennos: Anssi Rauhala
48 ss., 201×297 mm, pehmeäkantinen, 4-v.
ISBN 978-952-5754-60-5
12 €


Mythic
(oik. Jean-Claude Smit-le-Bénédicte) aloitti Spirou-lehdessä 70-luvulla, jossa hän kirjoitti lukuisia eri sarjakuvia. Seuraavalla vuosikymmennellä hän vaikutti myös Tintin-lehdessä. Monet hänen sarjoistaan olivat fantasiapainotteisia, ja niissä oli keskeinen naishahmo. Eroottisen fantasiasarjakuvan Aryannen ohella hänen tunnetuinta tuotantoaan on yhteistyö François Walthéryn kanssa. Mythic oli mukana käsikirjoittamassa Natasha-albumeita Kangastuksia taivaalla ja Menneisyyden katse.

Yhdessä Walthéryn ja Dragan De Lazaren kanssa luotiin Rubiini vuonna 1992. De Lazare piirsi Rubiinia vuoteen 2002 saakka, jonka jälkeen hänen tilallaan jatkoivat Boyan (Bojan Kovacevic) ja Bruno Di Sano. Vaikka myös Walthéryn signeeraus löytyy planssien alalaidasta, hänen roolinsa on vain ohjaava ja taiteellista ilmettä valvova. Rubiinin esikuvana on ilmeisesti ollut amerikkalainen televisiosarja Lady Blue, joka, yllätys, yllätys, kertoi kovaotteisesta chicagolaisesta punatukkaisesta naiskytästä. Tämä yhteen kauteen jäänyt televisiosarja esitettiin Ranskassa.

Egmont Kustannus on aiemmin julkaissut suomeksi viisi Rubiini-albumia. Vaaralliset muistit jäi silloin julkaisematta; se on sarjan ensimmäinen albumi ja tehty 90-luvulla, mikä näkyy kaikessa. Tietokoneissa on katodisädenäyttö ja modeemit. Kännyköitä ei vielä käytetä vaan pöytäpuhelimia. Tarinassa moni käänne alustetaankin puhelinsoitolla. Kaikki tämä on jotenkin tavattoman viehättävää ja nostalgista; todellakin tuntuu siltä kuin katsoisi jotain 90-luvun poliisisarjan uusintaa.

Kerronta etenee vauhdikkaasti ja lähes jokaisella sivulla on äänitehosteiden avittamia räjähtävää toimintaa sisältäviä ruutuja. Chicagon kaupunkimiljöö on rakennettu huolella; rakennukset ja erilaiset yksityiskohdat on piirretty pieteetillä. Hurjat takaa-ajot kaduilla ja ammuskelut vertautuvat yhteen parhaaseen Natasha-tarinaan, Metallimuistiin. Jatkuvaa jännitystä luodaan kiivaalla rytmityksellä, nopeasti vaihtuvilla tapahtumapaikoilla ja kovaksikeitetyn dekkari-genren mukaisilla juonenkäänteillä. Rubiini on helppoa lukusarjakuvaa.

Natashan ja Walthéryn taiteen tasolle ei kuitenkaan ylletä. De Lazare suoriutuu tehtävästään yleisesti ottaen toki hyvin, mutta taso heittelee. Aivan kuin Walthéryn valvova silmä olisi jättänyt väliin joitakin aivan päin prinkkalaa piirrettyjä ruutuja, joissa hahmojen mittasuhteet ovat pielessä tai sitten vain viiva on jäänyt ruman huolittelemattomaksi ja paksuksi. Liekö ollut ensimmäisen tarinan julkaisulla kiire vai ei, vaikea sanoa. Tulevissa albumeissa de Lazaren sivellin vaihtuu silminnähden ohuempaan malliin ja kuvallista herkkyyttä löytyy lisää. Sivusommittelut toisaalta ovat erinomaisia ja erilaisia kuvakulmia käytetään rohkeasti. Väkivalta on yllättävän suorasukaista ja huumori hirtehistä.

Tyyli on sellaista puolirealistista, hahmot ovat reippaasti karrikoituja ja stereotyyppisesti liioiteltuja. Miehinen kuvakulma on selvästi läsnä eroottisen tirkistelyn muodossa Rubiinin kylpiessä, mutta sitä loiventaa päähahmon itsenäisyys ja itsepäisyys. Romantiikan hiventäkään ei ole mukana koko jutussa, mikä on sangen virkistävää. Anssi Rauhalan suomennos on tyylitajuinen.

Rubiini on hauska puolituntinen, viihdyttävä toiminnantäyteinen sarjakuva.


Keskustele Kvaakissa Rubiinista.

Ks. myös Rubiini 4: Amerikka.