Sarjakuvien Suomi 100
 |
|
Ensimmäinen suomalaistekoisen Buffalo Billin kansikuva.
|
Buffalo Bill
Kuvat ja teksti: Martti Viitala
Julkaistu: Buffalo Bill -sarjakuvalehti (1-5/1951)
Mantereen kirja Oy
Suomessa on aina oltu lännenviihteen ystäviä. Länkkäri-genre on jostain syystä uponnut suomalaiseen mielenlaatuun paremmin kuin vaikkapa science fiction tai kauhu. Varsinkin 1940-50 -luvun vaihteessa elokuvateattereissa oli niin kova kysyntä länkkäreille, että vanhat amerikkalaiset seriaali- eli sarjaelokuvatkin 1930-luvulta kelpasivat teatterilevitykseen.
Erilaisissa lukemistolehdissä julkaistiin paljon lännentarinoita, niin käännöksinä kuin ihan suomalaistenkin kynäileminä. Ilmarisen tai Kanervan kustannusyhtiöiden julkaisemiin jännityslehtiin, Yllätyslukemistoon, Iskuun ja Seikkailujen maailmaan kirjoittivat lännennovelleja muun muassa legendaariset Marton Taiga ja Reino Helismaa. Lännenaiheita oli myös lukuisissa nuortenkirjoissa.
Outoa olisikin ollut, ellei joku suomalainen sarjakuvantekijäkin olisi aihepiiriin tarttunut. Kari Suomalainen ehti todennäköisesti ensimmäisenä asialle Henkensä kaupalla -sarjakuvallaan Lukemista kaikille -lehdessä 1943. Se muuttui kuitenkin lännensarjasta nopeasti yleisemmäksi seikkailusarjaksi.
Toinen lännenseikkailuista innostunut suomalaistekijä oli Martti Viitala (1922–2006), amerikkalaisvaikutteisella nimimerkillään Will Martin. Hän piirsi Buffalo Billin seikkailuja Mantereen kirja Oy:n julkaisemaan samannimiseen lehteen vuonna 1951.
 |
|
Kierot konnat vanhan Benin kullan perässä.
|
Vuonna 1949 alkanut Buffalo Bill oli alkuun suora käännösversio ruotsalaisesta Algas serietidning -lehdestä, joka ilmestyi 1947-50. Siinä julkaistiin muutakin kuin Buffalo Billin seikkailuja, muun muassa Robin Hoodia ja Rune Andreassonin Teddyä. Algan tuottaman lehden Buffalo Bill oli ruotsalaisen Lennart Ekin käsialaa. Sarjaa oli alun perin julkaistu Levande Livet -aikakauslehdessä.
Vaikuttaa siltä, että Lennart Ekin version loputtua Mantere on pyytänyt Viitalalta jatkoa sarjaan. Viiden numeron verran suomalaista Buffalo Billiä ilmestyikin, mutta siihen se lopahti. Viitala lienee tarkoituksella kätkenyt suomalaisuutensa nimimerkin taakse, onhan se aina raflaavampaa, jos sarjakuva on “aitoamerikkalaista”. Algan copyright-merkintä lehdistä poistui 1951, eikä näitä Viitalan tarinoita ole Ruotsissa, tai missään muuallakaan maailmassa tämän jälkeen julkaistu.
 |
|
Will Martin piirsi hevoset vauhdikkaasti.
|
Viitalan piirrosjälki ei ole yhtä yksityiskohtaista kuin Lennart Ekin vahvasti amerikkalaisvaikutteinen viiva. Ei Viitala silti mitenkään kömpelösti piirrä, eivätkä tarinatkaan häviä ulkomaisille vastineilleen.
Viitalan Buffalo Bill on aivan toimivaa ja viihdyttävää, joskin melko yllätyksetöntä peruslänkkäriä. Kiero seriffi apureineen varastelee postivankkureiden rahakuljetuksia, ilkeät roistot kärkkyvät vanhan mainari-Benin kultaa ja muuta sellaista. Osa tarinoista on suhteellisen onnistuneita ja pientä dramatiikkaakin on saatu mukaan.
Viitala piirtää paksulla siveltimellään tyypillisiä lännen hahmoja ja hevosia varsin hyvin. Tarinat ovat tosin melko lyhyitä, vain 15-sivuisia, eikä lehdessäkään ollut kansien ja esilehtisivun lisäksi juuri muuta sisältöä.
 |
|
Will Martin -signeeraus kannessa.
|
Martti Viitala sai tutustua jo lapsena ison lehtitalon touhuihin, sillä hänen isänsä oli Uuden Suomen puuseppä, äitinsä toimituksen siivooja ja setänsä saman lehden vahtimestari. Vanhempiensa kautta hän tapasi lehtikuvittaja Erkki Koposen ja sai siitä uralleen alkukipinän. Niinpä Viitala sai pestin 1945 Uuden Suomen sunnuntailiitteen piirtäjänä.
Seuraava vuosi veti hänet jo Mantereen kustannusyhtiöön. Mantereen kustantamaan lastenlehti Kimmoon hän teki parin vuoden ajan Vaaroja päin -sarjakuvaa. Tässä pestissään hän sai tehdäkseen siis myös Buffalo Billiä. Vaikea sanoa, johtuiko Buffalo Billin loppuminen siitä, että Viitala siirtyi Yhtyneiden Kuvalehtien Seuraan 1950 vai ihan vain lehden huonosta myynnistä.
 |
|
Viimeisen seikkailun viimeinen ruutu. Idyllinen päätös.
|
Seuraan ja Tuulilasi -lehteen Viitala teki paljon autoaiheisia pilakuvia. Sarjakuvia hän ei enää sen jälkeen tehnyt. Pilakuvissaan hän käytti Will Martinia paljon suomalaisempaa nimimerkkiä Viljami.
Buffalo Bill oli Kaarlo Mantereen perustaman Mantereen Kirja Oy:n ainoa sarjakuvalehti. Mainittakoon, että yhtiön perustamiin lukemistolehtiin lukeutuivat myös Me Naiset ja Kalle. Televisiota edeltävä aika tarvitsi yleislukemistolehtiä, joissa oli monenlaisia novelleja, sarjakuvia, viihdettä, ajankohtaisartikkeleita ja reportaaseja. Mantere ei kuitenkaan nähtävästi pystynyt kilpailemaan vauhdikkaampien, italialais- ja amerikkalaislähtöisten sarjakuvalehtien kanssa.
Lähteet:
Järvi, Olavi: Parhaat pilapiirtäjämme. Tammi 1979.
Nummelin, Juri: Suomalaisten lukemistolehtien historiaa (Julkaisemattomia -blogi)
Wikipedia -artikkeli Martti Viitalasta