 |
Sarjakuvien Suomi 100
Junnu
Teksti: Veli Giovanni
Kuvitus: Alexander Tawitz
Julkaistu: Suomen Kuvalehti 1-52/1927.
Vesa Kataisto luonnehtii Junnua Asema Kustannuksen julkaisemassa Laikku 05 -antologiassa ensimmäiseksi suomalaisen sarjakuvan muodin, pukeutumisen ja hyvien tapojen edusmieheksi. Vastaavat eivät ole olleet Suomessa yleisiä sarjakuvahahmoja. Täkäläiseen makuun ovat sopineet luontevammin boheemit ja työnvälttelijät.
 |
Junnu Kivanen syntyi tavallaan nuorsuomalaiseksi vastineeksi edistyksellisen osuustoimintaliikkeen Pekka Puupäälle. Molemmat valistivat kuluttajia, Junnun kohderyhmänä oli valistuneempi keskiluokka, Puupää lähinnä näytti miten ei pidä toimia.
Veli Giovanni eli Hillari Johannes Viherjuuri (1889-1949) monen muun julkaisun ohessa (listallemme ovat päässeet myös Kalle Viksari -kirjasarja ja Herra Kerhonen) vastasi Suomen Kuvalehden viihdesivuista vuosina 1919-1936. Ajanvietesivuilla oli tehtäviä, pilakuvia ja tietenkin sarjakuvia. Veli Giovannin antennit olivat ulkona, ja hän tarttui kaikkeen kansaa kiinnostavaan. Kuluttajain Lehden Pekka Puupään suosio ei jäänyt häneltä huomaamatta, ja niin Junnu sai alkunsa.
Junnu oli suomalaisuuden ja terveiden elämäntapojen kannattaja. Hän ei tupakoinut ja huolehti henkilökohtaisesta hygieniastaan hampaita myöten. Junnun kommellukset opettivat, että vaatteita ei kannattanut ostaa torimyyjiltä. Kannatti luottaa omaan vaatturiin. Auton huoltoakaan ei sopinut antaa kenen tahansa tehtäväksi. Vakiohahmoina Junnun rinnalla seikkailivat tyttöystävä/vaimo Alli ja kaksoset Niku ja Naku.
 |
|
Junnu ja Alli menivät naimisiin numerossa 8/1928.
|
Kaupunkilaisen arjen ja perhe-elämän tuntenut Veli Giovanni onnistui omalla luomuksellaan. Alkuhaparoinnista huolimatta lukeva yleisö otti Junnun omakseen ja seuraavana vuonna se oli Suomen Kuvalehden toiseksi suosituin hahmo Veli Giovannin itsensä jälkeen. Sarjakuvalla taisi olla vaikutus myös lehden levikkiin, se nousi vuonna 1928 137 000 kappaleeseen. Junnu, Alli, Niku ja Naku pääsivät lehden numeron 12/1927 kanteen. Junnu sai suuret määrät postia lukijoilta.
 |
|
Tawitz piirsi itsensä Junnun kaulan korjaajaksi. Myöhemmin Junnua vaivasi nenä, mutta sitä ei muutettu.
|
Ensimmäinen ja pitkäaikaisin Junnun piirtäjä oli virolaissyntyinen Alexander Tawitz (1879-1937). Hän oli Veli Giovannin luottopiirtäjiä, yhteistyö oli alkanut vuonna 1924. Yhteistyö jatkui vuoden 1933 loppuun, jolloin Tawitz jäi eläkkeelle. Veli Giovanni yritti jatkaa Junnua ensin Poika Vesannon ja sitten Arnold Tilgmannin kanssa. Uudet piirtäjät tekivät työnsä omalla tyylillään ja niin sarjan henki muuttui. Vaikka Tawitzin tyyli oli jäykkää ja vanhahtavaa ruutujen alla kulkevine teksteineen, se oli Junnun tyyli. Lukijoiden kaikottua Veli Giovanni alkoi haistella uusia tuulia ja Junnun tarina päättyi vuoteen 1934. Junnu kumppaneineen palasi 1960-luvulla Suomen Kuvalehteen muutamaan otteeseen nostalgiahengessä.
 |
Junnu sai, jos Suomen Kuvalehden ajanvietesivuja on uskominen, jonkinlaista suosiota maamme rajojen ulkopuolella. Suositusta hahmosta valmistettiin erilaisia oheistuotteita, esimerkiksi Arabia teki Junnulautasia ja -mukeja. Niitä oli päätynyt Italiaan ja tuntemattomaksi jäänyt toimittaja omii osan fasistisen Italian kymmenvuotisesta edistyksestä ja menestyksestä suomalaisen sarjakuvasankarin nimiin.
“[E]nsimmäinen ehto tuloksiin pääsemiselle on, että nuoriso on voimakasta ja syö lujasti. Tässä suhteessa näyttävät Junnulautaset tulleen erinomaiseksi avuksi nuorelle Italialle. … ‘Pianpa ne rypäleet poikien lautasilta katosivat’, sanoi … pikkuveljesten äiti Roomassa, ‘kun pojat pitkänokkaisen sedän kuvaa lautasen pohjalta kilvan etsivät’.”
Lähteitä Laikku 05:n lisäksi:
Ville Hänninen. Väsymätön työmyyrä. Sarjainfo 140 (2008), 4-22.
Kaukoranta – Kemppinen. Sarjakuvat. Otava 1982.
* Kvaakissa on keskustelu Veli Giovannin sarjakuvista
* Keskustele sadan vuoden sarjakuvista