Sarjakuvien Suomi 100
Punikkityttö ja jääkäriupseeri
Tekijä: Ellinor Mend
Julkaistu: WSOY 1982
 |
Ellinor Aline von Mend (1896-1952) oli viipurilaissyntyinen aatelisneiti, jolla oli aikaa, kärsivällisyyttä ja taitoa tehdä pöytälaatikkoonsa sarjakuvamaisia tarinoita. Vuonna 1921 Mend avioitui Torolf Tollanderin kanssa, muutti pois vanhempiensa luota ja luopui kuvataiteellisesta harrastuksestaan.
Vuoden 1920 työksi Kvaak valitsi Sarjakuvien Suomi 100 -sarjaan poikkeuksellisesti teoksen, joka julkaistiin vasta tekijän kuoleman jälkeen. Sarja kuvaa ansiokkaasti aikaansa. Lisäksi se on historiallisesti viehättävä, ja edelleen jopa viihdyttävä. Muita Mendin töitä, joista varhaisin on De fyra systrarnas äventyr (1912), luonnehditaan vähemmän mielenkiintoisiksi. Ehkä siksi niitä ei ole myöskään julkaistu.
Alle viidenkymmenen kuvan mittainen kertomus piikatytön rajuista elämänvaiheista on jaettu kahteen osaan ja peräti kymmeneen lukuun. Toisin kuin nykysarjakuvissa, kuvat esittävät koko kohtauksen, ja niissä on useita ihmisiä kuvattuna päästä varpaisiin. Yksityiskohtaiset taustat, selostustekstit sekä puhekupliin sijoitetut repliikit luovat teatraalisen vaikutelman. On helppo kuvitella tekijä keskustelemaan tarinan käänteistä pienen yleisönsä kanssa. Töksähtelevä kerronta selittyy osittain silläkin, että aikalaisille teoksen historialliset kulissit olivat tuttuja. Nykylukijalle teos muuttuu sitä anteliaammaksi, mitä enemmän hän malttaa perehtyä Viipurin historiaan.
 |
|
Piikatyttö Hilja on varsin näyttävä ilmestys. © Ellinor Mend
|
Pintatasolla Punikkityttö ja jääkäriupseeri on fiktiivinen rakkaus- ja sotatarina. Sen henkilöiden todellisia esikuvia arvaillaan kuitenkin jo kirjan toimituksen laatimassa esipuheessa. Lieneekö sattumaa, että yksi tuon ajan tunnetuimpia viipurilaisia, kansakoulun opettajasta ja Työläisnainen -lehden päätoimittajuudesta kansanedustajaksi noussut Hilja Pärssinen, on päähenkilömme Hilja Tiilisen kaima?
Punapäällikkö Jukka Rahja on ainakin päässyt mukaan seikkailuun. Mendin tarinan Jussi Rahja joutuu kuitenkin sarjakuvassa jääkärin eikä aateveljiensä surmaamaksi. Mend paneutuu niin huolella piirrosten yksityiskohtiin, että historia herää henkiin jo pelkkien kuvien kautta. Ihmisten radikalisoituminen ja vihapuheet johtavat kirjassa veritekoihin.
Viipuri oli Suomen neljänneksi suurin kaupunki ja punaisten tärkeä tukikohta aina siihen asti kun valkoiset valtasivat sen jääkärien avustamana huhtikuun lopulla 1918. Sisällissota näyttäytyi kaupungin asukkaille kaikkine hirmutekoineen. Aivan kuten Mend kuvaa, osa alakynteen jääneistä punaisista pakeni Viipurista Pietariin ja osa jatkoi kumouksellista toimintaa salassa.
Salvesenin perhe päättää tarinan alussa irtisanoa punikkipäällikön kanssa heilastelevan palvelustyttönsä Hiljan. Viime töikseen Hilja tekee kepposen ja sitoo punaisen nauhan perheen koiran kaulaan. Mendin luoma vastakkainasettelu syvenee entisestään kun Salvesenin perheen poika, jääkäriupseeri Hugo palaa Saksasta Suomeen keväällä 1918. Punaisten ja valkoisten Viipurissa harjoittama terrori näkyy kirjan sivuilla.
Jääkäriliike
Idea Suomen tempaamisesta itsenäiseksi ulkovaltojen tuella oli syntynyt jo ensimmäisten ns. sortovuosien aikana 1900-luvun alussa. Sen jälkeen odoteltiin vain suotuisampia aikoja.
Ensimmäisen maailmansodan sytytyttyä joukko kansallismielisiä suomalaisia lähti Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Jouko Vahtolan mukaan suurin osa jääkäreistä oli talonpoikais- ja työläissyntyisiä, mutta miesten sosiaalien kirjo kattoi hyvin koko suomalaisen yhteiskunnan. Koulutetuista muodostettu Preussin Jääkäripatalioona n:o 27 taisteli jopa Saksan itärintamalla vuosina 1916-17. Jääkäreiden pääjoukko, noin 1300 miestä, palasi Suomeen helmikuun alkupuolella 1918.
 |
|
Sisällissodan päätyttyä Viipurisssa voi taas viettää kahvilaelämää. © Ellinor Mend
|
Mendin luoman tarinan lopun voi kuvitella sijoittuvan syksyyn 1918. Tekijä näyttää osuvasti, miten rikkaat perheet pitävät kiinni vanhasta elämänmuodosta, samalla kun köyhälistö hiljaisesti hakee vielä muutosta. Sosialismin aate ei hävinnyt vaikka valkoiset voittivat. Ne punaiset, jotka eivät päätyneet vankileireille, painuivat maan alle. Mendin valitsemaan tyylilajiin sopii sekin, että nuoret naiset varsin kevyesti näyttävät luopuvan punaisista tunnuksistaan, vaihtavat kampausta ja käyvät heilastelemaan jääkäriupseerien kanssa.
Hilja valitsee kuitenkin kaksoiselämän. Päivisin hän liihottelee Hugonsa kanssa valkoisessa pitsiröyhelöpuvussa, mutta öisin hän muuttuu tumma-asuiseksi punikiksi. Pahaksi onnekseen Hilja kuitenkin jää kiinni. “Kaikki oli sinussa vaan valhetta ja pettämystä!“, toteaa Hugo. Synkistä ajoista ja karmivista tapahtumista huolimatta kirjan lopetus katsoo tulevaisuuteen. “Uusi aamu koittaa!”
Osallistu Kvaakin Sarjakuvien Suomi 100 -keskustelun.
Vuosilta 1917-1966 valitut sarjakuvat listattuna.
Lisää aiheesta: Sarjainfo 1/2012
Jouko Vahtola, Suomen Historia, Otava 2003