Divarin helmet – hämärän rajoilla

Suomalaisen pokkarin kansi.
Suomalaisen pokkarin kansi.

Jälleen kerran Britannian saaria uhkaa hyökkäys! Mutta onnistuisiko vajaakykyinen ahne kääpiö siinä, missä Adolf Hitler epäonnistui? ”…jättiläisrobotti, joka tuhoaa kaiken matkallaan, ja kääpiö sen kallossa, tuntuu uskomattomalta!” Villin viihteen tositärsky King Kong! Jättiläispina upottaa laivoja, tuhoaa helikoptereita, siltoja, panssareita ja rakennuksia! Hämärä on palannut joulutauolta.

King Kong N:o 4 1973, mk 3:95
Kustannus oy Semic
Vastaava toimittaja Allan Tokoi

1970-luvulla ei meillä nähty japanilaisia jättirobotteja ja liskoja telkkarissa. Ei, piti tyytyä tähän brittiperäiseen pokkarisarjikseen, jossa seikkaili vähintäänkin 100 metrinen apinarobotti. Logiikkaa tai muuta järkeä näissä apinajutuissa oli kyllä ihan yhtä vähän. Piirroksetkin menivät vähän miten sattuu, mutta vasta lukemaan oppineeseen koltiaiseen nämä menivät täydestä siinä määrin että keräsin koko sarjan. Nyt hyllyssä on enää vaivaiset pari kappaletta. Pitäisiköhän hankkia uudelleen muutkin, sen verran hubaa oli jutun uudelleen lukeminen.

Mutta, tuota noin, kuka hitto saa päähänsä rakentaa pilvenpiirtäjän kokoisen apinarobotin? Ja etenkin miksi? Professori Boyce ei rakentanut robottia maailmanvalloitukseen, eikä edes ihmiskunnan avuksi isoissa ja hankalissa hommissa tai vastaavaa. Ei, paljon loogisempaa. Boyce oli Afrikassa tutkimustyötä tehdessään kyllästynyt siihen että paikalliset Akari-heimolaiset tuhosivat tämän laboratorion ja olivat muutenkin hankalia. Metsästäjäkaveriltaan Dick Masonilta hän sai kuulla että heimolaiset palvoivat savista jättiapinaa, olisi siis ovelaa rakentaa järjettömän iso apinarobotti, jotta hottentottilaiset saataisiin aisoihin. Akariheimolaisista tulikin sitten Boycen hyviä kavereita.

Mytek/Kong Vulcan lehden sankarina 1975.
Mytek/Kong Vulcan lehden sankarina 1975.

Tässä käsillä olevassa pokkarissa tarina on jo täydessä vauhdissa. Ensimmäisellä sivulla nähdään irvistävä jättigorilla jonka rinnassa avautuvassa luukussa huutavat onnettomat panttivangit apua kaltereiden takaa. Tekstilaatikosta selviää aiemmat tapahtumat. Professori Boycen katala apulainen, ilkeä Gogra oli kaapannut King Kongin. Gogran tarkoituksena on tietenkin sen avulla vallata koko maailma. Kuinkas muuten.

”Professori Boyce, Dick Mason ja eversti Pomfret hälyttivät ilmavoimat, jotka yrittivät epätoivoisesti pysäyttää Gogran ohjaaman robotin, joka tuhosi kaiken matkallaan. Välimeren rannikolla käydyn taistelun aikana professori Boyce haavottui ja matkusti skotlantiin toipumaan. Mason ei puolestaan antanut periksi vaan hyökkäsi hirviön kimppuun merenalaiseen luolaan, missä oli rakennettu uusi super-robotti. Mason joutui kuitenkin Gogran vangiksi. Hänen piti jäädä luolaan…” Huh!

”Eteenpäin, Kong! Marssikaamme kohti Englantia!” Petollinen Gogra lähtee matkaan ohjaten robotti-Kongia sen pään sisälle sijoitetussa ohjaamossa. Apina marssii meren pohjassa ja mitkään pysäytysyritykset eivät eivät riitä. Sitä ammutaan torpedoilla ja pommitetaan syvyyspommeilla, mutta se vain upottaa sukellusveneet

Gaarh, ooaagh!
Gaarh, ooaagh!

ja muut armeijan alukset. Meren alla ei tosin kannata kauan kupeksia, gorillarobotin patterit kun alkavat loppua ja ne voi ladata ainoastaan auringon valossa. Gogra ohjaa jättiapinan Afrikan rannikolle autiomaahan, jossa sielläkin armeijan joukot ovat jo lähestymässä. Gogra saa nipin napin patterit ladattua ja kun sotilaat ovat valmiina tulittamaan, avaa tämä Kongin rinnassa olevan luukun näyttääkseen kaikki panttivangit. Armeija ei voi tietenkään ampua viattomia ja Gogra ohjaa Kongin astumaan ohjuspatterit ja panssarit liiskaksi.

Englannin rannikkoa lähestyttäessä niin käsikirjoittaja, Gogra kuin armeijakin ovat unohtaneet panttivankien olemassaolon. Kong yritetään tuhota verkkoon asetetuilla miinoilla ja syvyyspommeilla. Kong äityy ottamaan uusia panttivankeja ja tunkee ne maasta irrottamiinsa rakennuksiin, jotka tämä ripustaa vyötäisilleen roikkumaan. Sitä ennen Kong on upottanut useita laivoja, eräässä ruudussa apinan jättisormi tunkeutuu aluksen pohjan läpi sisään – ”rätsis!”. Toisessa ruudussa valtava nyrkki lyö laivan upoksiin, tapahtumaa korostaa ”Boing” -ääniefekti.

King Kongin piirrostyö siitä metkaa että kuvista on vaikea päätellä, milloin ollaan veden alla, milloin maan pinnalla tai sitäkään onko päivä vai yö. Kuvitus luo melko

Hienoa dialogia.
Hienoa dialogia.

unenomaisen tunnelman jota kaikkea loogisuutta uhmaava juonenkuljetus korostaa. Brittipiirtäjä Eric Bradburyn piirrostyötä huonontaa vielä sarjojen muokkaaminen pokkarikokoon. Ruutuja on leikelty ja piirretty muutamin paikoin uusiksi, yhteen kulmaan lisää ja toisesta on taas jotain rajattu pois. Puhekuplatkaan eivät ole alkuperäisiä. Bradbury muuten teki 80-luvulla pari 2000AD- sarjaa ihan itsensä Alan Mooren käsikirjoituksiin.

Mitä tapahtuu?
Mitä tapahtuu?

Käsikirjoittaja Tom Tully oli ennen käsikirjoittajan uraansa tavallinen virkamies. Tully on kirjoittajana näitä hitot-logiikasta-lisää-vauhtia-ja-juonenkäänteitä -miehiä. Sarjakuvan edwoodeja. Intoa ja mielikuvitusta riittää, mutta ilmeisesti ei kärsivällisyyttä eheiden kokonaisuuksien tekemiseen. Välillä Kong tuntui omaavan oman muista riippumattoman tahtonsa, se oli kuin oikea apina, toisinaan taas se oli täysin ohjaajansa armoilla. Kirjoittajan epäloogisuutta vai filosofinen kommentti ihmisen vapaasta tahdosta? Jättirobolle piti tietenkin keksiä myös paljon jättiläismäisiä vastustajia, Gogra palasi aika ajoin peräti kolmen jättirobotin voimin taistelemaan Kongia vastaan, miljoonakertaisiksi suurentuneita mikrobeja vastaan Kong taisteli numerossa 13, samoin kuin jättihämähäkkejä, -ampiaisia ja -muurahaisia. Raketit ja pommit eivät tehonneet Kongiin, mutta niinpä vain ampiaisen piikki lävisti sen panssarin vioittaen sen liikekeskuksia.

Tully kirjoitti myös Teräsnyrkki-sarjaa (The Street Claw) tyypistä joka tuli aika ajoin muuten näkymättömäksi, mutta teräksinen proteesi jäi ilmaan keikkumaan. Tätä julkaistiin suomeksi samaan aikaan 1970-luvulla pokkarina. Tullyn muita juttuja olivat mm. Kelly’s eye, jossa sankarista tuli haavoittumaton muinaisen Inka-jumalan silman avulla. Raven on the Wing taas kertoi paljasjalkaisesta mustalais-jalkapalloilijasta.

Itseasiassa King Kong ei ollut alun perin edes King Kong. Sarjan oikea nimi on Mytek the Mighty ja Kongiksi se nimettiin vasta pokkarimuotoisessa ranskalaisjulkaisussa, jota kautta sarja varmaankin tuli meille. Mytek alkoi brittiläisessä Fleetway/ipc:n Valiant -lehdessä 1964. Ranskalaiskustantamo muokkasi normaalissa sarjakuvalehden muodossa julkaistut sarjat taskukirjaformaattiin 1972-74. King Kong le Robot -pokkarisarjan kannet

Ranskalaisen pokkarin kansi.
Ranskalaisen pokkarin kansi.

ovat ainakin tasan samat kuin meillä 1973-75 ilmestyneet 16 (?) kirjaa. Loppupään pokkareissa oli vielä täytesarjana tavattoman surkeaa tauhkasarjaa Mortibus-luurangosta. Mortibus tapaa Beatlesit!

Lähteenä:
King Kong le robot
ja
Mytek the Mighty -sivut
Jos tämä ei riittänyt, lue tuolta lisää:
King Kong -sarjakuvakirja nro 12 – kalkkunareppa

5 Replies to “Divarin helmet – hämärän rajoilla”

  1. ”Se nauraa sinulle, Gogra”
    ”Ei, ei, kuinka uskallat, King Kong?”

    Nuo täytyy etsiä divareista uudelleen talteen.

  2. Kiesus! Joskus aikoinaan n. +15 vuotta sitten kannoin tuon kyseisen pokkarimuotoisen ”King Kong” seikkailun kotiini divarista, oli kyllä tajuntaa räjäyttävä lukukokemus, se ohjaamo pään sisällä oli aika mieleenpainuva yksityiskohta. Ei ole tähän mennessä tullut missään muualla vastaan tuo sarjakuva kuin täällä.

  3. Marvinin numerosta 1/02 löytyy Petri Hiltusen artikkeli ”Jättiläisapinoiden lyhyt historia suomennetusa sarjakuvassa”. Jutussa käsitellään King Kongin lisäksi Bonga ja aikuisten sarjakuva-King Kongailut.

Kommentit on suljettu.