Taiteilijan sarjakuva nuoruusvuosilta

“Minun nimeni on Riad. Vuonna 1980 olin kaksivuotias ja aivan täydellinen.”

Tulevaisuuden arabi on vaaleahiuksisen ranskalaispojan omaelämäkertaa 80-luvun Libyassa ja Syyriassa. Se on voittanut useita kirjallisuus- ja sarjakuvapalkintoja. Riad Sattouf (s. 1978 Pariisissa) on ranskalaissyyrialainen sarjakuvan- ja elokuvantekijä.

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 1 – Lapsuus Lähi-idässä
(WSOY 2015, alk. L’Arabe du futur #1)
Suomennos Saara Pääkkönen
160 ss., pehmeät taittokannet, 4-v.

ISBN: 978-951-0-41273-2
25 €

Lapsuudesta mieleen jäävät usein ne päivät ja hetket, joista on otettu valokuva. Tuo kuva vahvistaa menneen muistoa aina kun sen valokuva-albumissa näkee, ja lopulta tuosta kuvasta tulee itsestään se muisto, muistijälki, joka on albumista muidenkin nähtävissä ja muille kerrottavissa. Monet asiat unohtuvat niin täysin, etteivät ne enää ole olemassa, ei itselle eikä kenellekään. Ne ovat lopullisesti menetetyt. Sarjakuvan tekeminen omasta lapsuudesta on kuin piirtäisi perheen valokuvakansiota sarjakuvaruutuina, tallentaisi kaiken sen tärkeän, minkä vielä muistaa ja julkaisi sen sitten kaikelle kansalle. Antaisi omat muistonsa muille niin että niistä tulee yhteisiä ajan kuvia. Riad Sattouf on tehnyt juuri näin.

Tulevaisuuden arabista on Ranskassa tullut jättimenestys, jota on myyty satoja tuhansia, ja se myös palkittiin Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla parhaana albumina vuonna 2014. Sarjakuvan oikeudet on myyty lukuisiin maihin.

Riad kertoo rehellisesti, lapsen näkökulmasta, lattiatasolta. Aivan kirjaimellisestikin uusista kodeista kuvataan lattialla leikkimistä, lattiatiiliä ja mitä kaikkea lattialta löytyy, vaikkapa torakanpesästä munia pikkuveljen popsittavaksi. Isä Abdel-Razak on perheen elämää hallitseva hahmo, hänen ja hänen opetustyönsä mukana lähdetään Ranskasta Muammar Gaddafin ajan Libyaan ja Hafez al-Assadin Syyriaan. Äiti Clémentine on isää enemmän taustalla, rauhallinen ja sopuisa ihminen. Vanhempien riitoja ei näytetä, mutta joistakin käänteistä saattaa arvata, että tavallista painokkaampaa keskustelua on käyty.

Siirtymät arabimaihin ovat tyrmistyttäviä. Totuuden kuulee lapsen suusta. Olot näissä maissa ovat niukat ja köyhät, kuten olettaa saattaa, mutta likaisuus, piittaamattomuus, suvaitsemattomuus ja väkivalta ovat viattoman näkijän ja kokijan silmien edessä. Koulukiusaaminen on arkipäivää. Eläinten rääkkäämisestä on mukana pari kohtausta, joista varsinkin viimeinen on suorastaan piinallinen: koiranpennulla pelataan jalkapalloa.

Mutta kuten on tapana sanoa, lapset sopeutuvat, ja niin sopeutuu pellavapäinen Riadkin. Muistelun sumeilematon suoruus riisuu aseista ja yleistävistä asenteista, rasismista. Ruutujen kautta pääsee kurkistamaan täysin vieraaseen elämäntapaan, turvallisesti. 2010-luvun arabikeväästä ja Syyrian sisällissodasta voi jo huomata niitä heikkoja signaaleja.

Värityksessä on yleensä käytetty yhtä väriä, vain kovat äänet näkyvät erivärisinä. Ranska on viileän sininen, Libya okrankeltainen ja Syyria vaaleanpunainen. Syyrian värin voi olettaa olevan ironinen. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja helposti tunnistettavia, selkeällä viivalla karikatyrisoituja.

Välimeren ja Lähi-idän kulttuureissa niin yleinen härkäpatsas on mukana tässäkin taideteoksessa, niin yksityisenä esineenä kuin merkkinä siitä vuosituhantisesta kulttuurien ja ihmisten virrasta, joka ei koskaan pysähdy. Riad Sattoufille se on myös hänen isänsä perintö, symboli, joka tulee uniin ja sarjakuviin.

Saara Pääkkösen suomennos on vivahteikasta ja niin sujuvaa, että sen eteen on nähty varmasti erittäin paljon vaivaa. Tekstit on sovitettu puhekupliin juuri oikein, sarjakuvan vaatima kieli on selvästi ymmärretty tavallista syvällisemmin. Myös ääniefektit ovat suomea. Painotyö on tyylikästä, paperi vahvaa ja valkoista.

Tulevaisuuden arabi on tuleva klassikko. Tarinan toinen osa ilmestyy suomeksi ensi vuonna.


Keskustele Tulevaisuuden arabista Kvaakissa.