Oranssi skannaa ja jakaa vanhat pienlehdet

Viime vuosina on ollut käynnissä kaksi hanketta alkuperäisten punk-lehtien kartoittamiseksi ja säilömiseksi. Toinen näistä saa päätöksensä Helsingin Oranssissa eilen avatun näyttelyn myötä.

Avajaismuisteluissaan muinaisen Rahvas-lehden päätoimittaja, Santtu Luoto ihmetteli, keitä vanhoja pieruja vastaan me oikein kapinoimme kun suomalainen rokkikin oli vasta muutaman vuoden vanhaa? Alustus oli koottu viidentoista ranskalaisen viivan varaan. Luoto pahoitteli esityksensä sekavuutta, vaikka hän itsekin myönsi että silloisen viisitoistavuotiaan muistot eivät kymmeniä vuosia myöhemmin voi olla kovin jäsentyneitä. Yleisradiossa toimittajana vuosia töissä olleen Luodon mukaan Lepakon valtaus, Kill Cityn ajat, sekä muu suomipunkin historia alkaa olla kuvamateriaalin osalta kattavasti julkistettu. Tallenteita tehtiin alun perinkin niukasti, mitä on vaikea nykypäivän kuvakulttuurissa elävän ymmärtää. Verkkoon avautunut pienlehtiarkisto täydentää kuitenkin suomipunkin kuvaa entisestään.

Oranssi ry:n hankkeesta osin apurahalla, osin työprojektina vastanneella Juho Hännisellä itselläänkin on omakustantajatausta. Hänen Tekken-lehtensä on 2010-luvulla monen muun asian ohella pitänyt sisällään sarjakuvajuttuja ja pienimuotoisia sarjiksia. Hänninen kertoo näyttelyn ja vielä hieman kesken olevan skannaushomman myötä jättävänsä pienlehtihistorian tonkimisen ainakin toistaiseksi.

Näyttely koostuu suurennoksista (20kpl), lasin alle säilötyistä lehdistä ja uudempaa tuotantoa edustavista selailukappaleista..
Näyttely koostuu suurennoksista (20kpl), lasin alle säilötyistä lehdistä ja uudempaa tuotantoa edustavista selailukappaleista..

Vaikka Oranssin projektin aktiivinen osio päättyy, Juuso Paaso jatkaa ilmeisesti omaa tutkimustaan. Paason pro gradu “Jee, suuri pulunhuijaus” julkaistaan Oranssin pienlehtitapaamisessa – pienlehtenä totta kai. Gradu käsittelee pienlehtikulttuurin kehitystä vuosina 1967–1982 underground-, vaihtoehto- ja punk-lehdissä ja siihen liittyyy mahdollisimman kattava bibliografia tuon ajan julkaisuista. Tapaaminen järjestetään näyttelyn puitteissa perjantaina 29.5. kello 18-20. Paaso on vast’ikään laajentanut tutkimuksensa aikahaarukkaa kymmen vuotta taaksepäin, mikä tuo tietenkin tervetullutta perspektiiviä asiaan. Tutkimuksen sarjakuvaosuus lienee ainakin jonkin verran näkyvämpi kuin Oranssin näyttelyssä, jossa sarjakuvalehdistä on edustettuna ainoastaan Sladdi. Kuten muuan Helsingin Sanomien sarjakuvakriitikko näyttelyn avajaisissa totesi, pienlehtien vaikutus näkyy ehkä juuri selkeimmin varteenotettavan sarjakuvakulttuurin kehittymisessä maahamme. Pienlehtiarkistossa sentään sarjakuvat ovat mukana.

Luodon puheen jälkeen avajaisohjelmassa oli petervonbaghmainen lyhyt haastatteluelokuva Pasi “Sleeping” Myllymäestä. Paaso ja Hänninen olivat käyneet kuvaaja Sanna Moilasen kanssa kahteen otteeseen legendaarisen Maanalainen kaitaelokuva -lehden toimittajan luona. “Mä ihailin sellaista tietynlaista valutusta, rutinaa ja energiaa. Semmoista energiaa jota oli ilmaisussa, koska mä koin että punkissa se oli parhaimmillaan kaikkein innostavinta. Tavallaan se punk piti saada mukaan noihin piirroksiin ja tohon taittopuoleen.” Sanoo Myllymäki videolla, sekä valottaa muun muassa “duo” Sleeping and the Bedsin historiaa sekä siihen liittyvää hauskaa huijausta.

Myllymäki oli saapunut avajaisiin ja paljasti pitkän tauon jälkeen palanneensa elokuvien tekemisen pariin. Vaikka aika kuluu lähinnä uuden tekniikan mahdollisuuksien ihmettelemiseen, on ensimmäinen leffa jo pitkällä tuotantoputkessa. Alkuperäiset kaitaelokuvatkin on kuulemma digitoitu. Ne ovat kiertäneet maailman elokuvafestivaaleja, vaikka tekijä itse olikin pitänyt Suomessa matalaa profiilia.

Vanhoista lehdentekijöistä tapasin näyttelyssä ensimmäistä kertaa Matti Saineen, joka vaikutti aluksi Kokkolassa, ollen 1980-luvun alussa mukana muun muassa Oma Tekemä, Lenkkikenkä, Nakit muusilla ja Lihanukke-lehdissä. Neljännesvuosisata sitten Saine teki Juha Ruotsalaisen kanssa Los Meat Bros -sarjakuvalehteä. Uusia lehtiä Saineelta ilmestyy edelleen, mutta niiden jakelu on luvalla sanoen pienimuotoista. Saine itse on, monen pienlehtiveteraanin tapaan, vankkumaton paperijulkaisemisen puolestapuhuja.

Etualalla Sleeping Myllymäki ja Vesa-lehteä 80-luvun alussa toimittanut Esukki.
Etualalla Sleeping Myllymäki ja Vesa-lehteä 80-luvun alussa toimittanut Esukki.

Ilman sosiaalista mediaa 70- ja 80-luvun vaihteen pienlehtien kartoittaminen ja niiden tekijöiden jäljittäminen sekä lupien hankkiminen uusintajulkaisuun olisi ollut mahdotonta. Kenelläkään ei olisi ollut tarpeeksi aikaa, kiinnostusta ja rahaa tarvittavaan jalkatyöhön ja kirjeenvaihdon pyörittämiseen. Nyt verkostoituminen muun muassa Facebookin kautta mahdollisti näinkin kattavan listauksen tekemisen.

Näyttely Oranssin Kalasataman tiloissa päättyy 31.5. mutta Hännisen mukaan Paaso jatkaa kadonneiden lehtien ja niiden tekijöiden metsästämistä. “Kaikki me teimme juttuja toistemme lehtiin. Useimpia punk-lehtiä ilmestyi noin kolme numeroa, sitten nuorten tekijöiden into suuntautuikin jo johonkin muuhun,” tiivisti Luoto puheessaan uuden aallon pienlehteilyn hengen.

Kvaakin keskustelu Pienlehtiarkistosta