Sananvapauden loppu

Tampere Kupliin sananvapauspaneeli oli polttavan ajankohtainen tilaisuus, etenkin kun paikalla oli festivaalin kunniavieras Ville Ranta, jonka suuri yleisö tuntee yksipuolisesti Suomen Muhammed-piirtäjänä. Kaksi kuukautta Charlie Hebdon murhien jälkeen Suomen peräkylillä ei näkynyt pomminheittäjistä viiksikarvaakaan, joten keskustelu oli erittäin rauhallinen, käytiin hyvin suomalaiskeskeisestä näkökulmasta, ja oli kukaties pettymys niille, jotka odottivat värikästä toimintaa.

Kyuu Eturautin vetämään paneeliin osallistuivat Rannan lisäksi Tampereen Yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikön Olli Ylönen ja maahanmuuttokriittinen kaupunginvaltuutettu Heikki Luoto.

Sananvapauden tila Suomessa?

Ville Ranta viittasi monessa yhteydessä popperilaisittain avoimeen yhteiskuntaan, joka on keskusteleva ja moniarvoinen. Sellainen yhteiskunta ei toimi ilman laajaa sananvapautta, joka sallii myös epämieluisien mielipiteiden esille tuomisen niitä tukahduttamatta. Tästä tavoitteesta ja sananvapauden merkityksestä kaikki keskustelijat olivat liikuttavan yksimielisiä.

”Sananvapauden tila on Suomessa parhaimmasta päästä”, kehaisi Ranta. ”Lehdistönvapauden alalla Suomi on ykkösmaa. Totta kai haasteitakin on. Suomalaiset eivät käytä sitä sananvapautta, mitä heillä on. Avoimen yhteiskunnan perusasioita on, että esiintyy erimielisyyksiä. Sananvapaudesta on olemassa monia totuuksia, ja näin pitääkin olla.”

Olli Ylönen huomautti, että on maita, joissa mielenosoittamisesta joutuu vankilaan ilman tutkintaa. ”Täysi rajattomuus ei ole toivottavaa, mutta sananvapautta on Suomessa joissakin tapauksissa liian vähän.”

Heikki Luoto näki, että meneillään on huono kehitys, mutta myös positiivisia merkkejä on. ”Ongelmana on että oikeuslaitos on politisoitunut ja pienten ryhmien on vaikea toimia yhteiskunnassa.”

Ranta tarttui huomiota herättäneeseen Jussi Halla-Ahon jumalanpilkkatuomioon, ja näki sen merkkinä siitä, kuinka sananvapautta oikeudessa tulkitaan. ”Suvaitsevaisuuden tukeminen on hyvä tavoite, mutta jotenkin rajanveto oikeudessa oli väärä. Yritetään saada aikaan yhteiskuntarauhaa hillitsemällä sananvapautta yhteiskunnassa. Pilkkaamista ja loukkaamista ei kuitenkaan voi määritellä objektiivisesti.”

Ylönen säesti, että jumalanpilkka- ym. loukkauspykälät ovat hankalia. Sellaiset lait, joilla puolustetaan eri ryhmien oikeutta olla loukkaantumatta, eivät ole hyviä. Heikki Luoto oli samaa mieltä Rannan kanssa. Jumalanpilkkalaki on niin epäselvä, että sen voisi poistaa lainsäädännöstä.

Vihapuhetta tarvitaan juristien työllistämiseksi

Paneeli oli vakaan yksituumainen myös vihapuheen suhteen. Sen mielestä koko ajatus on mahdoton.

Heikki Luoto piti vihapuhetta Amerikasta tuotuna hapatuksena. Kuka määrittelee mikä on vihapuhetta ja kuka on tuomari?

Ville Ranta moitti vihapuhetta löysäksi termiksi. ”Itse sallisin aika paljon puhetta yhteiskunnasta, ei sananvapauden takia, vaan keskustelevan avoimen yhteiskunnan vuoksi. Rasistisia asenteita ei voi lailla kieltää. Niistä voisi keskustella.”

Olli Ylönen myötäili luonnehtimalla vihapuhetta kaikkea muuta kuin ongelmattomaksi käsitteeksi. Aluetta on vaikea tutkia. Jos vihapuhe käsitetään kyllin laajasti, se ei tarkoita yhtään mitään. ”Joskus toivoisi, että vanha sanonta ”ei haukku haavaa tee” pitäisi paikkansa.”

Poliitikkojen kernaasti hokemaa sanaa ”sivistys” ei onneksi kukaan tohtinut lausua ääneen. Poliittisessa kielessä ”sivistys” tarkoittaa hyviä pöytätapoja. Ei saa puhua ruoka suussa, eikä pitää kyynärpäitä pöydällä. Poliitikkojen sivistyskäsitys on lattein mahdollinen.

Paneelin puheenvuorot vahvistivat vanhaa käsitystäni siitä, että oikeassaoleminen ei ole sivistystä. Sivistys on uteliaisuutta, pöyristyttävien ja ennenkuulumattomien ajatusten ennakkoluulotonta tutkimista ja kritisointia. Vihapuhelainsäädäntö rankaisee tällaisesta. Sen mukaan ei ole sallittua mm. linkittää sivustoihin, joilla esitetään kyseenalaisia näkemyksiä kansoista ja historiasta.

Tarvitaanko järjestelmään sananvapausvaltuutettu?

Tässä vaiheessa puutuin tilaisuuden kulkuun aktiivisen yleisön edustajan roolissa. Mielessäni oli harvinaista kyllä kerrankin rakentava ehdotus.

Virallisessa yhteiskunnassa vaikuttaa esim. tasa-arvovaltuutettu, tietosuojavaltuutettu, vähemmistövaltuutettu, lapsiasiavaltuutettu. Mitä meillä on sananvapauden alalla? Meillä on valtakunnansyyttäjä.

Kysyin raadilta, mitä he ajattelisivat siitä, että perustettaisiin sananvapausvaltuutetun virka vastapainoksi systeemin syyttäjäkeskeisyydelle. Huomautin myös että virka ei sinänsä riitä. Siihen pitää sisältyä myös valtuudet. Esimerkiksi tietosuojavaltuutetulla ei ole valtuuksia. Tietosuojavaltuutetun verkkosivulla lukee suurin kirjaimin ”sähköpostiviestinnän luottamuksellisuus ei kuulu tietosuojavaltuutetun toimialaan”. Kenelle sitten kuuluu, sopii kysyä. Ilmeisesti NSA:lle ja Snowdenille.

Ehdotukseni osoittautui surkeaksi, koska se mitätöitiin välittömästi luonnehtimalla sitä tappavalla sanalla ”mielenkiintoinen”. Heikki Luoto epäili, onko virkamiestie oikea väylä edistää asiaa. Olisin voinut olla tästä samaa mieltä, jos en olisi vuosikausia uutisista lukenut, kuinka virkamiehistö on kunnostautunut hämmästyttävällä uutteruudella kansalaisoikeuksien nakertamisessa. Näin tapahtuu, koska järjestelmällä on vain yksi näkökulma asiaan: sananvapaus on ongelma, josta on päästävä eroon.

Olli Ylönen huomautti, että syyttäjällä on oikeus tehdä myös syyttämättäjättämispäätöksiä. Kysymykseeni, onko sellaisia joskus nähty, Ylönen vastasi yksiselitteisesti ”on”. Ehkä niin. Itse olin ollut luulossa, että syyttämättäjättämispäätös on samanlainen musta joutsen kuin asiallinen lastensuojeluilmoitus.

Keskustelun päätyttyä saatoin vain todeta, että surkea ehdotukseni oli ainoa koko tilaisuudessa esitetty konkreettinen järjestelmään vaikuttava toimenpide. Hyvät neuvot olisivat kalliit.

Muhammedin aika on ohi

Yksituumainen raati loihti kuulijoiden silmien eteen synkän kuvan sananvapauden tulevaisuudesta. Sananvapaus on kuin rakkaus. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii, kunnes se loppuu.

”Vuonna 2025 luultavasti valtavirran linjana on, että profeetta Muhammedia ei kuvata”, arveli Ville Ranta. ”Näin siksi, koska Muhammedin piirtäminen ei ole sananvapauden kohtalonkysymys. Sen sijaan voi käydä niin, että esimerkiksi historiaa ja historian hahmoja ei voi satirisoida eikä revitellä, ja se on erittäin huono asia kaikille.”

Olli Ylönen viittasi islam-keskusteluun ja nationalistiseen liikehdintään, ja totesi että on turhauttavaa kuinka huonosti menee, ja huomenna yhä huonommin. Heikki Luoto jatkoi linjallaan ja piti sananvapauden uhkana eurooppalaista projektia ja maahanmuuttajien elämäntapaa, jolle pitää vain yrittää panna kampoihin. Ranta huomautti, että vouhotukseen kykenevät muslimien lisäksi myös kristityt, niin luterilaiset kuin ortodoksit.

Oli loppukevennyksen aika. Sukeutui seuraavanlainen sananvaihto.
Kyuu Eturautti: ”Mitä teemme, jotta asiat korjautuvat?”
Heikki Luoto: ”Olen maahanmuuttokriittinen poliitikko joten näin ja näin.”
Eturautti: ”Kuinka maahanmuuton rajoittaminen korjaa olemassaolevaa huonoa lainsäädäntöä?”
Luoto: ”?!”

”Me emme elä mitään sananvapauden kultakautta”, huomautti Ranta. ”Yhteiskunnalla on aina tabunsa, joita on hyvä ravistella. Tilanne ei ole erityisesti parempi kuin esim. Kekkosen aikaan. Yksinkertainen vastaus kuuluu, että sananvapautta puolustaa parhaiten sananvapauden käyttäminen laajassa mitassa.”

Pahimmassakin tapauksessa voi luottaa Vaclav Havelin neuvoon: jos sananvapautta ei ole, täytyy toimia ikään kuin se olisi. Hän tiesi nämä asiat.

Kuvat: Santtu Pajukanta, Tampere Kuplii
Piirrokset: Ville Ranta, www.villeranta.com