Witchblade & Darkness 8/2003

WITCHBLADE & DARKNESS 8/2003
Suomennos: Petri Silas
Egmont Kustannus Oy

WITCHBLADE
Tarina: Paul Jenkins
Piirros: Keu Cha
Tussaus: D-Tron
Väritys: Steve Firchow

EtsiväSara Pezzini saa vihdoin selville, kuka on vastuussa yliluonnollisiapiirteitä omaavasta murhasarjasta, mutta ennen sitä hän joutuusaattamaan sairaalaan kuoleman kynnyksellä makaavan työparinsa.

Jenkinssaattaa Pezzinin mielenkiintoisen dilemman eteen, mutta se ei aivanriitä oikeuttamaan tarinakokonaisuutta. Sarjamurhaajan jahtivenytettiin viiden numeron pituiseksi, vaikka siinä oli ainestakorkeintaan kolmeen. Toisaalta murhatutkimuksen ohessa myöskiinnitettiin huomiota Pezzinin ja hänen alitajunnassaan majailevanWitchbladen vuorovaikutukseen, mutta koko lehden monivuotisen historianajan on yritetty enteillä jonkinlaista muutosta Pezzinin ja Witchbladensuhteessa, ja laajempaa ymmärrystä siitä, mikä Witchblade oikeastaanon, eikä siitä ole varsinaisesti tullut yhtään mitään. VaikkaJenkinsillä olisikin nyt jokin selkeä päämäärä, johon hän onpikkuhiljaa hahmoja kuljettamassa, siitä on tässä vaiheessa vaikeainnostua.

Revenneiden puseroiden osasto on jälleen heikostiedustettuna. Yhden aukeaman unisekvenssin lisäksi paljasta pintaatarjoaa pinupin muodossa Michael Turnerin varhainen Witchblade-kansi.Eihän siinä mitään vikaa olisi, jos pehmopornon tilalle olisi saatuoikeasti mielenkiintoisia tarinoita, mutta tällaisenaan on vaikeakuvitella Witchbladen kiinnostavan yhtään ketään.

DARKNESS
Tarina: Scott Lobdell
Piirros: Brett Booth
Tussaus: Sal Regla & Marlo Alquiza
Väritys: John Starr & Matt Nelson

Numeron 5/2003 arvostelussaniilmaisin pelkoni, että Lobdellin sivujuoni vuosisatoja vanhastakonkistadorista ja hänen kuolettavista kerubeistaan huipentuisikymmenen aukeaman tappelukohtaukseen, minkä jälkeen siirryttäisiinmuihin asioihin. Olin tietenkin väärässä. Tappelukohtaus on ohikolmessa aukeamassa.

Koko kerubiarmeijalla ei oikeastaan olluttarinassa mitään muuta virkaa kuin toimia harjoituskohteena JackieEstacadon entisestään vahvistuneille voimille. Uuden gurunsa RobertKarhuntassun ohjetta noudattaen Jackie loihtii esiin valtavan määränpikkupiruja silpomaan ja syömään hyökkäävät kerubit. Tarinantäydellistä punaisen langan puutetta kuvaa Karhuntassun lausahdus:”Tässä taistelussa on ironisinta se, että pahan sanansaattajinatoimivat enkelit… kun taas Darkness demoneineen yrittää pelastaamaailman.” Mutta missä mielessä enkelit toimivat pahan sanansaattajina?Karhuntassu ei kerro kerubien päämääristä mitään muuta, kuin että he”yrittävät palauttaa Maan Taivaan käskypiiriin”. Mutta sehän on hyväasia, eikö vain? Taivas on määritelmän mukaan hyvä paikka, ja enkelitovat Taivaan vallan edustajina luonnostaan hyvän esitaistelijoita, vaimitä? Jos näin ei ole, ja Taivas onkin vain yksi fasistihallinto muidenjoukossa, ja enkelit ovat aina olleet vain käskyjään noudattaviasotilaita… niin mitä ironista tilanteessa sitten on?

Lobdellinkyhäelmä on pahimmanlaatuista kevytfantasiaa, jossa dramatiikkaaluodaan vetoamalla suurieleisesti Hyvän ja Pahan väliseen taisteluun,määrittelemättä mitä Hyvä ja Paha tarkalleen ottaen tarkoittavat, jahämäykseksi tekelettä koristellaan postmodernissa tehosekoittimessakäyneellä mytologisella kuvastolla. Viime numeroissa esitetyt JackieEstacadon pyrkimykset tuntea itsensä ja kehittää voimiaan ovatolevinaan tärkeitä, koska hän on merkittävä tekijä Hyvän ja Pahanvälisessä taistelussa, mutta kun pitäisi sitä itse taistelua kuvata,niin se latistuu typeräksi splatternäytökseksi.

Kovastihehkuttamani Clayton Crainin lähdettyä Lobdellin tarinat on saanutarvoisiaan piirtäjiä, viime numerossa Mark Pajarillon ja pari muutahöyhensarjan tuhertajaa, ja nyt Image Comicsin koulukunnan mallitapausBrett Booth. Booth karttaa selkeää ruutujakoa kuin ruttoa ja piirtäähahmot samoja kaavoja toistaen. Jokainen viivanveto on kuin oppaastakatsottu: ”Miten piirretään nenä”, ”Miten piirretään suu”, ”Mitenpiirretään hauis”. Jos pakko olisi, niin häntä voisi kehua siitä, ettähän osaa oppaansa ulkoa paremmin, ja osaa yhdistellä niiden mallejaparemmin kuin useimmat tämän julkaisun sivuja raapustavat kollegansa.

RISING STARS
Tarina: J. Michael Straczynski
Piirros: Stuart Immonen
Tussaus: Marlo Alquiza
Väritys: Dan Kemp

PedersoninErikoiset ovat saaneet päätökseen rivejään jakaneen ja harventaneenkonfliktinsa, ja on aika pohtia tulevaisuutta. Johtajan asemanomaksunut John Simon vetää villejä johtopäätöksiä Erikoistenmonenkirjavien voimien tarkoituksesta, ja yrittää saada muutosallistumaan maailmanparannusprojektiinsa.

Tämä on oikeastaanensimmäinen Rising Starsin numero, jonka voin ottaa tosissani, koskasen on piirtänyt oikeasti taitava piirtäjä, Stuart Immonen.Straczynskin juonet ovat olleet aika epätasaisia, mutta hänellä onkuitenkin jo kahden vuosikymmenen kokemus tarinankerronnasta, jatyyliään vielä etsivien, aloittelevien piirtäjien laittaminenkuvittamaan hänen tarinoitaan on vähintäänkin epäreilua. Immosen varmaja vaivaton kuvitus ainakin mahdollistaa sen, että Straczynskin tarinaja sanat voivat seistä omilla jaloillaan.

Tähän asti RisingStarsin ongelma tarinapuolella on ollut, ettei se ole läheskään niinomaperäinen ja uraauurtava, kuin sen on ilmeisesti tarkoitus olla.Tarinakokonaisuuden aloittanut sarjamurhamysteeri vei ajatuksetväistämättä alan merkkiteokseen Watchmeniin, mikä on omiaan vetämäänodotukset aika korkealle. Tapahtumien taustalla ollut salainensuunnitelma ei ollut aivan yhtä höyrypäinen kuin Watchmenissä, mutteimyöskään mikään nerokas oivallus supervoimaisten ihmisten elämänluonteesta. Straczynski oli vain mielivaltaisesti päättänyt, ettäkuolevien Erikoisten elinvoima jakaantuu jäljellä olevien kesken, mikäyhdistettynä erään Erikoisen mielenterveysongelmiin ja erikoisvoimiinjohti melkoisen melodramaattiseen hullunmyllyyn. Hyvä jos tykkäämelodramaattisesta hullunmyllystä, muttei niin hyvä, jos luuli saavansajotain pikkunäppäriä ajatusleikkejä syvällisempää.

NytStraczynski siis hyppääkin suoraan sinne altaan syvään päähän, eliaktiiviseen maailmanparantamiseen supervoimien avulla. Ikävä vain, ettänytkään ei liikuta täysin käymättömillä korpimailla. Muiden muassa MarkGruenwaldin kirjoittama Squadron Supreme käsitteli samaa aihetta, jalähes täsmälleen samoista lähtökohdista: Osallistuttuaan juuri vastentahtoaan tuhoisaan konfliktiin kirjava joukko superihmisiä päättääottaa vastuun Maapallon tulevaisuudesta omille lihaksikkailleharteilleen. Kuten Squadron Supremessa, ensiaskeleet otetaanlyhytkatseisen idealismin vallassa, ja on aivan päivänselvää, ettäyritys ei tule päättymään hyvin.

Jälleen tuntuu siltä, ettäStraczynski vain kerjaa verta nenästään lähtiessään samoille laduillemestariteoksena pidetyn klassikon kanssa, mutta ainakin kuvituksentason nousun (Seuraava vakituinen kuvittaja on Astro Cityn BrentAnderson) ansiosta luvassa ei pitäisi olla aivan tyhjänpäiväistäsarjakuvaa.

MIDNIGHT NATION
Tarina: J. Michael Straczynski
Piirros: Gary Frank
Tussaus: Jonathan Sibal
Väritys: Matt Milla

MidnightNation päättyy, ja samalla yksi parhaista syistä seurata Witchblade& Darkness -lehteä. David Grey palaa läpinäkymättömien ihmistenkirjoihin, ympyrä sulkeutuu, elämän pyörä pyörii, ja heikompia alkaahuippaamaan.

Nyt tuntuu siltä, että minun olisi pitänyt MidnightNationia lukieassani oppia jotain syvällistä ihmiselämän luonteesta.Tai ehkä opinkin, mutta sanoma vain tuntuu liian itsestäänselvältä.Rinnastukset kristilliseen mytologiaan ainakin tuntuvat ilmeisiltä.Toisaalta tässä finaalissa, tai oikeastaan epilogissa, on niinhienovarainen tasapaino sanotun ja sanomatta jätetyn välillä, ettätuntuu kuin jotain oleellista olisi vielä löydettävissä pinnan alta.Jälkikäteen aika mahtipontisen ja tärkeilevän oloinen teos, muttaselkeästi uusintalukemisen arvoinen.

Midnight Nation onoikeastaan niin johdonmukaisen laadukas, ettei se oikein ansaitse ollasamojen kansien välissä Witchbladen ja Darknessin kanssa. Nyt kun sarjaon julkaistu kokonaisuudessaan, pieni askartelu olisi ehkä paikallaan:Leikataan Midnight Nationin sivut varovasti irti Witchblade &Darknessin numeroista, ja liimataan ne yhteen paksuksisarjakuvaromaaniksi. Kannen voi piirtää itse väriliiduilla paksullekartongille, ja väärentää siihen J. Michael Straczynskin ja GaryFrankin nimikirjoitukset. Sitten sen voi kääriä pakettiin ja antaaitselleen joululahjaksi, kunhan muistaa teeskennellä yllättynyttä,ettei loukkaa omia tunteitaan.

Hyvää joulua!