Suomenniemen pakanat joutuivat kolmannen ristiretken aikaan kohtaamaan ristin tai miekan. Miten vanhojen jumalien nimeen verivalan tehnyt soturi selviää näissä ristipaineissa?
 |
Esihistorian ja historiallisen ajan taite Suomen alueella oli myyttistä seikkailujen aikaa. Sinne on tarinankertojan helppo sijoittaa jos jonkinlaista toimintaa, mistä ovat osoituksena esimerkiksi Tuomas Myllysen Pakanat ja M. A. Jeskasen Perkele ja Santala.
 |
Tähän samaan ympäristöön käsikirjoittaja Henri Joela sijoittaa suuren heimosoturin, Karhunpojan, joka on verivalalla vannonut palvelevansa heimonsa tietäjää ja luonnonjumalia. Kovasti Väinämöistä ulkoisesti muistuttava soturi tekee voitavansa heimonsa hyväksi. Hän turvautuu miekkaan, lapinnoitiin ja taikakaluihin. Tarinoinnin ohessa selvitetään ajan tapojen ja esineiden taustoja.
 |
Kolmannen ristiretken aikaan ruotsalaiset kristityt pyrkivät levittäytymään kohti itää hämäläisten avustuksella. Lisää kansaa haluttiin sivistettäväksi ja verotettavaksi, lisäksi Karjalan arvokkaat kauppareitit ja -paikat pyrittiin saamaan omaan kontrolliin. Pakanaheimot kamppailivat selviytymisestään lännen ja itäisen Novgorodin valtakunnan välissä. Hansojen mukana saapui Pohjolaan myös monenlaista ennenkuulumatonta tavaraa ja kulkijaa etelästä.
 |
Kahdeksan episodin päätteeksi vanhan ja uuden kulttuurin yhteiselo alkaa sujua. Monien veristen taistelujen voittaja Karhunpoika on muutoksesta hämillään – tämähän on tuttua monesta muustakin historiaa, kansanperinnettä ja mytologiaa sekoittavasta kulttuurituotteesta, eritoten Lönnrotin Kalevalasta. Joela on hyvin perillä nykyisin vallitsevasta keskiajan historiakulttuurista ja on nivonut kerrontansa siihen hyvin.
 |
Muinaisen Pohjolan tarinoilla on kaksi piirtäjää. Tarinat ovat aikaisemmin julkaistu netissä, edelleenkin kolmeen ensimmäiseen osaan voi tutustua kirjan nettisivuilla. Kokonaisuuden syntymisessä on kulunut useita vuosia. Tuona aikana Ville Koskivirta on kehittynyt piirtäjänä, tekijöiden tasoero käy teoksen loppupuolella entistä selkeämmin esille. Soturi on onneksi niin selkeäpiirteinen hahmo, että vaihtelusta huolimatta se pysyy tunnistettavana läpi teoksen. Lopputulos olisi erinomainen, jos Koskivirta olisi piirtänyt teoksen uudelleen alusta alkaen. Arvaten siihen olisi mennyt vuosia, ja on teos nykyiselläänkin kelvokas muisto pitkästä projektista.
Episodiensa kautta Tarinoita muinaisesta Pohjolasta piirtää kuvaa menneisyydestämme ja muinaisen kulttuurin säilymisen ehdoista.
Kvaakissa aikaisemmin arvioitu
* Mestaaja
Kvaakissa voi keskustella Muinaisen Pohjolan tarinoista.
Henri Joela ja Ville Koskivirta
Tarinoita muinaisesta Pohjolasta
Ignis Fatuus 2014
ISBN 978-952-93-4303-4
www.tarinoitapohjolasta.com
15 €