Johan myrkyn lykkäs!

Euroopan Parlamentille annettiin tänä vuonna Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla Alph-Art-palkinto, parhaasta sarjakuvaa apuna käyttävästä viestintäkampanajasta.

Silloin tällöin tulee vastaan sarjiksia, joiden synnyttämisen tärkein liikkeelle paneva voima on ollut jokin aivan muu kuin taiteellinen kunnianhimo. Sarjakuvaa käytetään erilaisissa mainoksissa ja tiedotteissa, ja yhä useammin jopa lehti- tai albumimuodossa. Myrkkyjoen salaisuus on Euroopan Parlamentin tuottama jännityskertomus, jonka avulla esitellään lukijalle EU:n päätöksentekokoneistoa.
Suomeksi ilmestyneen laitoksen painos oli valtava ja Lasipalatsin EU-toimisto on jakanut sitä ilmaiseksi. Yksi kirjan kummallisuuksista on se, että siinä ei mainita kaikkia lakisääteisiä tietoja, kuten painopaikkaa tai kääntäjän nimeä.

Myrkkyjoen salaisuus
Käsikirjoitus: Christina Cuadra ja Rudi Miel
Piirrokset: Dominique David
Väritys: Etienne Simon
Strassbourgin taloja sisältävät taustat: Architecture Studio
Julkaisija: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto
(c) Euroopan Parlamentti 2003
ISBN 92-823-1670-X

Albumin päähenkilö on Euroopan Parlamentin jäsen, etelä-eurooppalaiselta vaikuttava, Irina Vega. Hänen apunaan häärii vaalea Alex. Alex ei kuitenkaan ole mikään blondi. Näin voidaan päätellä siitä, että Irina kiittää häntä heti tarinan alussa: Hienoa, Alex! Olet loistava avustaja.
Tarinan kolmas avainhenkilö on tumma valokuvaaja, ja Irinan ystävä Jacques Golding. Jacques valmistelee Myrkkyjoen salaisuus -nimistä valokuvanäyttelyä. Heti alussa minua alkaa kiinnostaa hänen suhteensa rouva Vegaan. Irina ei nimittäin jostain syystä käytä vihkisormustaan(?!). Eräänä iltana hän kutsuu Jacquesin luokseen syömään riisiä puikoilla. Mutta ei, ei tästä kehkeydy romanssia. Mitään siihen viittaavaa ei sittenkään näytetä. Tärkeintä näille ihmisille on puhdas vesi.

Tarinassa on oikeastaan useampiakin sankareita. Kostas on Jacquesin tapaan valokuvaaja, ja Victor Cain puolestaan suoraselkäinen kemisti. Hänkin auttaa omalla tavallaan Irinaa. EU:ssa kun ollaan, kuvioissa pyörii erilaisia heittojätkiä ja lyylejä. Mukana asioita hämmentämässä ovat niin talouspamput kuin lehdistökin. Vehkeily kiertyy lopulta kahden kemian alan tehtaan, Carimasin ja Fimoilin ympärille.

Häh?!

Mitä pitäisi ajatella illalliskeskusteluista joita käydään museoravintolassa aidon kokoisten dinosauruspatsaiden ympäröimänä? Miksi Irina nauraa kahdelle japanilaisturistille(?) jotka valokuvaavat innoissaan suosikkimeppiämme? Miksi (ja millä!) Jacquesin studioon murtautuvat vihulaiset rikkovat monitorin ruudun hänen tietokoneestaan? Millainen taiteilija vedostaa yhdessä yössä näyttelyllisen valokuvia?

Miksi triviaali äänestystapahtuma näytetään ikään kuin hidastettuna ja monella lähikuvalla jonkun ukkelin kädestä? Miten Jacques onnistuu saamaan pilkko pimeässä, peruskameralla, ilman salamaa, sadan metrin päästä, lähikuvan roistosta? Ja miten ihmeessä tämä roisto jaksaa nostaa muutaman sadan litran tynnyriä ja pitää sitä sylissään, samalla kun kaataa myrkyt jokeen!? Miten on mahdollista, että iso auto juuttuu pieneen tiellä olevaan monttuun? Halutaanko näin väittää, että japsimaasturit ovat huonoja kulkupelejä (Irina ajaa pikku-rellulla)? Ja miksi ihmeessä tosi monella tyypillä on päässä siniset aurinkolasit?

Viemäri vieköön!

Hienoinen pelaaminen Unionissa käytössä olevilla kielillä on piristävä yksityiskohta. Edellä nostamieni kysymysten valossa näyttää kuitenkin siltä, että käsikirjoittajilla ei ole mitään hajua valokuvaajan työstä, tai muutamasta muustakaan asiasta. Uskottavuutta, ja minun lukemistani se haittasi. Albumissa juonen kuljetus on OK, vaikka dramatisointi lähenteleekin lastensarjakuvien tasoa. Nimeltä mainittuja hahmoja, eli aktiivisia toimijoita, on näin lyhyeen sarjaan pakattu hieman liikaa.
Tilaajat tai tekijät eivät ole osanneet päättää halutaanko kuvata EU:n toimintaa, Brysselin ja Strasbourgin maisemia (ja ruokapaikkoja) vai mitä? Lopputulos on aika raskas sarjakuvaksi.
Davidin piirros on hyvää eurotasoa, vaikka taustat ja maisemat ovatkin hieman jämähtäneitä ja kuolleen oloisia. Kaupunkien kaduilla ja rakennuksissa harhailee muutama hassu tyyppi siellä täällä. Tietokoneväritys toimii.

Albumin 40 sivusta 32 on sarjakuvaa. Tämän lisäksi lopusta on varattu 6 sivua selityksille. Tämän perusteella minulle jäi EU:sta sellainen kuva, että siellä päätöksentekoon liittyy monia vaiheita, sekä paljon lobbaamista ja säätämistä.
Irina Vega on toimelias nainen, joka osaa pukeutua kauniisti. Sarjakuvasankarina toimimiseen vaadittaisiin kuitenkin paremmat tukijoukot.

One Reply to “Johan myrkyn lykkäs!”

  1. Kuiva ja tylsä tekele. En millään jaksanut lukea loppuun…selitykset olivat paras osa koko kurjaa läpyskää.

Kommentit on suljettu.